keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Muistatko silloin...


 "Muistatko silloin, kun istuimme sinun opiskelija-asuntosi lattialla. Söimme taco-salaattia ja valmistauduimme tulevan illan rientoihin." Ja, ystäväni vastaa "Muistan". Juttu jatkuu ja molemmat nauravat vedet silmissä. Iltaan liittyi jotain muutakin ja elämää mullistavaa. Mutta, ei siitä nyt sen enempää!

Tapasin siis pitkästä aikaa vanhan ystäväni koulu-/opiskeluvuosilta. Tavatessamme tuntui, kuin jutut olisivat jatkuneet siitä mihin ne viimeksi jäivät. Ei siis vaadittu pitkiä esipuheita.

Vaikka näitä yhteisiä hetkiä onkin nykyään harvemmin, ovat ne yhtä arvokkaita kuin ennenkin. Ei tiedä miten nauramme tapaamisiamme vielä keinutuolissa keinutellen!

Tapaaminen oli mukava, kävi naurulihasten voimille. Saatiin päivitettyä kuulumiset ja jälleen sovimme, että nyt on kyllä nähtävä useammin. Olisihan se kiva nähdä useamminkin, välimatka kun tuo pienen hidasteen. Mutta, onneksi edes näin usein!
Joten, tulin kotiin kaupan kautta. Ostoskassissa tuon mainitsemani taco-salaatin ainekset. Tarjosin salaattia perheelleni ja hyvin teki kauppansa. Tätä tehdään toistekin!

Tämä tapaaminen ystäväni kanssa muistutti jälleen ystävien tärkeydestä. Siitä kuinka ystävistä/ystävyydestä on pidettävä huolta.  On rikkautta omistaa ystäviä elämän eri osa-alueilta, eri-ikäisiä... Ja, jokainen ystävä/ystävyys on arvokas. Kuinka ihanaa on viettää hetki ihmisen kanssa joka tuntee sinut vuosien takaa tai jonka kanssa on saanut elää mieleenpainuvia hetkiä...  Ja, siitä kuinka helposti piiloudumme ns kiireen taakse. On totta, että varmasti jokaisella on omat menonsa. Mutta, onko sitä menoa sitten oikeasti niin paljon ettei ehdi ystävän kanssa juoda kupillista kahvia?
Näillä mietteillä toivotan sinulle iloista ja naurun täyteistä keskiviikkoa!
Kaisa

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Sadonkorjuu

Loppukesä ja syksy on ihanaa aikaa. Saa kerätä puutarhasta ja metsästä kesän tuottamaa satoa. On myöskin mielenkiintoista seurata, kuinka vuodet ovat erilaisia tässäkin suhteessa.  Muutamana aiempana syksynä, olen keittänyt omenahilloja lähes kyllästymiseen saakka. Mehuja on keitetty ja puristettu, pakastimet täyteen. Mutta, tänä syksynä sato on ainakin meillä (isovanhemmilla) aika huono. 
Kävimme aamulla pienellä sadonkorjuuretkellä maaseudulla. Täpötäysien korien sijaan, meillä oli korin pohjalla muutama päärynä, omena ja luumu. Omenat riittivät juuri ja juuri yhteen piirakkaan. Päärynät maistuivat välipalalla ja luumut on lähes kokonaan jo naposteltu.

Tärkeinhän on, että saadaan syödä tuoreena ja itse kerätty sato. Nämä ovat ainakin sitä luomua.
 
 Mukavaa alkavaa viikkoa!
 
Kaisa


tiistai 22. syyskuuta 2015

Kirjaintaulu

Viime keväänä tein töiden merkeissä yhteistyötä Kodinonnen Johannan kanssa. Samalla pääsin tutustumaan Raamiin julisteisiin sekä kehyksiin. Kodissamme ei ole kuin yksi taulu (pari lastenkuvaa löytyy) seinällä. Enkä oikeastaan ole kaivannutkaan tauluja. Mutta, nyt ihastuin näihin Raamiin -kirjaintauluihin.
Mietin pitkään minkä kirjaimen haluaisin kotiimme ja minne sen sijoittaisin. Oikeastaan valinta olikin aika helppo ja paikkakin taululle selvä. V-kirjaintaulu ja TV-huoneemme tasolle. Joten, loppukesällä tilasin taulun, joka saapuikin mukavasti syntymäpäivänäni.

Sain lahjaksi myös lahjakortin Sisustus Ideaan josta valitsin kauan haaveilemani Hay Lup triangle kynttilänjalan. Samalla kun asettelin taulua ja kynttilänjalkaa paikoilleen, innostuin vaihtamaan tyynynpäälliset TV-huoneeseen hieman syksyisemmiksi. Josta postailinkin jo aiemmin.  Ilme muuttui aika paljon. Nyt kelpaa käpertyä sohvalle ja viettää koko perheen yhteisiä elokuvailtoja.


Kaisa

torstai 17. syyskuuta 2015

Uudet tyynyt syksyksi

Syksyn viilenevät illat, kutsuu käpertymään sohvalle ja nauttimaan takkatulesta. On ihana käpertyä sohvan tyynypaljouteen ja huopaan. Joten, tyynyt esille talvivarastosta. Olisi myös kiva hankkia jotakin uutta syyskotiin. Vaikka uudet tyynynpäälliset...

Mutta, katsaus ensin jo olemassa oleviin päällisiin. Niitä on kertynyt jo kiitettävä kasa, on jokaiseen vuodenaikaan ja vähän muutakin. Alemmalta hyllyltä löytyy kasa kankaita, ts keskeneräiset työt. Löytyykö muiden varastoista vastaavia?
Itseltäni löytyy. Olen innostunut jostakin kankaasta ja suunnitellut ompelevani jotakin, esim tyynynpäällisiä. En ole kuitenkaan heti toteuttanut suunnitelmaani, joten ostamani kankaat sekä tykötarvikkeet ovat jääneet kaappiin lojumaan.
Nyt päätinkin että teen suunnittelemani työt valmiiksi, enkä tänä syksynä osta yhtään uutta kangasta. Vaikka kaupoissa myydäänkin aivan ihania syksyisiä kankaita. Joten, tuumasta toimeen ja keskeneräisten töiden pariin.
 
Yläkerran aulan tuoli sai vihdoinkin tyynyn pehmusteeksi. Nyt kelpaa lukea iltasatuja. Muutama muukin tyynynpäällinen valmistui samalla kerralla. Vielä yksi verhokangas odottelee valmistumistaan verhoiksi. Toivottavasti valmistuvat ennen joulua!
 
Mukavia hetkiä iltasatujen merkeissä!
 
Kaisa


lauantai 12. syyskuuta 2015

Nyhtöpossu hampurilaiset

Olen jo pariin otteeseen  kirjoittanut meidän perheen pizza perjantaista, joka on aika vakiintunut viikonlopun rento aloitus. No, ei nyt ihan joka perjantai, mutta melkein. Ja, kun tulee lauantai on vuorossa nyhtöpossu hampurilaiset.


Muutama viikko sitten kun vietettiin venetsialaisia oli lasten toiveena jälleen nämä kyseiset hampurilaiset. Mielestäni on kivaa kun lapset esittävät toiveita ruoan suhteen, tietää ainakin että menee kaupaksi. Joten, mielellään toteutan heidän toiveitaan, tietenkin kohtuuden rajoissa. Arkisin ei paljon toiveita ehditä toteuttamaan, silloin syödäänkin sitä tuttua ns perusruokaa.
 
Eli, ei muuta kuin kauppaan ja valmistamaan nyhtöpossua saareen mukaan. Keitin kasslerin jo kotona. Pakkasin tiiviisti vetäytymään ja otin mukaan. Revin lihan paatilla ja tein makuliemen sekä pilkoin muut täytteet.
Meidän perheen suosikiksi on noussut Reissumiehen tosi tumma -ruisleipä, jota hiukan paistinpannulla tai leivänpaahtimessa lämmitetään. Täytteeksi laitetaan nyhtöpossun lisäksi dippiä, välimerellistä juustoa, kurkkua, salaattia, tomaattia, paprikaa sekä punasipulia.

NYHTÖPOSSU

800 g porsaan kassleria

Keitinliemi

5dl cola-juomaa
5 dl vettä
1 lihaliemikuutio
3 rkl taco-mausteseosta
1 dl ketsuppia

Makuliemi

2 dl keitinlientä
1 dl cola-juomaa
2rkl ruokokidesokeria
2 rkl soijakastiketta
1 rkl taco-mausteseosta

Kiehauta keitinlimen ainekset, sekoita. Lisää liha ja keitä vähintään kaksi tuntia (mitä kauemmin maltat keittää, sitä pehmeämpää tulee). Nosta liha liemestä ja kääri kelmuun sekä lopuksi folioon. Anna vetäytyä, vähintään 30 min tai anna jäähtyä kunnolla. Säästä keitinlientä makuliemeen.

Sekoita kaikki makuliemen aineet keskenään ja keitä hetki. Revi liha riekaleiksi haarukoita apuna käyttäen. Siirrä lihat lämpimään makuliemeen ja anna vetäytyä hetki.

Ja, sitten ei muuta kuin nauttimaan! Jälleen nyhtöpossu katosi nälkäisiin suihin. Oliko meri-ilmalla osuutta asiaan. En tiedä! Tärkein että maistui ja kaikki saivat vatsansa täyteen. Jaksoivat lapset jatkaa saaren tutkimistaan. Näillä muistoilla jaksetaankin talven yli, odottaen ensi kesän uusia saari kokemuksia.
 
Aurinkoista viikonloppua!
 
Kaisa

 

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Syksyn aikaa...

Syksy on aina perheessämme ja lähisuvussa varsinaista juhlaa. Jokaisella lapsella (yhtä lukuun ottamatta) on syntymäpäivät elo-tammikuun aikana. Ja, tähän syksyyn osuu vielä muutamat pyöreät sekä yhdet ristiäiset. Joten, syksymme viikonloput täyttyvätkin mukavasti juhlista. Ihanaa!
Meillä vietettiin lauantaina keskimmäisen lapsemme 8-vuotis syntymäpäiviä. Minusta on ihana järjestää juhlia, miettiä tarjottavaa ja mahdollisesti myös ohjelmaa. Lähettää kutsut ajoissa postissa, jotta jokainen joka haluaa tulla, ehtii järjestämään ohjelmansa sen mukaan.  

Haluan että kaikki on valmiiksi mietitty ja valmiina ajoissa. Astiat laskettu että kaikille riittää. Tänä vuonna huomasinkin, että täytyykin hankkia muutama lautanen ja kahvikuppi lisää. Perheemme/lähisukumme on kasvanut ihastuttavan laajaksi, jos kaikki pääsevät tulemaan on päälukumme 23 aikuista ja 11 lasta (vanhin 10 vuotta).
Kerään kaikki astiat jo edellisenä päivänä esille. Siivoan ja järjestän kodin, jotta vieraat mahtuvat sisälle. Tyhjennän eteisenkaapin, mahtuu ulkovaatteet henkariin. Tarkistan kylpyhuoneen, puhtaat pyyhkeet jne.
Aamulla ennen vieraita teen viimeiset valmistelut tarjottavien suhteen ja siivoan keittiön. Nostan kahvikupit ja lautaset oikeille paikoilleen.

Ja, kaikki näyttää valmiilta. Kaikille vielä juhlatamineet päälle. Ja, ei muuta kuin tervetuloa meille!

Kaikki on OK ja valmiina. Salaatit on tehty, kala savustettu, leipä leikattu, lihapullat pyöritetty ja paistettu. Kakku odottaa kaapissa koristeltuna ja muutenkin kaikki on valmiina, ei muuta kuin syömään. 

Tähän asti kaikki on ollut rauhallista ja hallittavaa. Mutta, osaatte varmasti kuvitella kun kaikki vieraat ovat saapuneet, on meno sen mukaista. Serkukset tapaavat ja vaihtavat kuulumisia koulumaailmasta, vanhemmat keskustelevat omia juttujaan. Kyllä saa tuntea olonsa onnekkaaksi, kun lähisuku on näin suuri!  

Ja, jälleen kerran tuo kamera unohtui piironginpäälle koko juhliksi. Vaikka olin suunnitellut että kuvaan tarjottavat ja kattaukset oikein kunnolla tänne blogin puolelle. No, marraskuussa on meillä seuraavat juhlat, jos sitten.

Lauantain juhlat sujuivat siis mukavasti, kaikille riitti syötävää ja ilmeisestikin myös maistui (ainakin vieraat hakivat lisää). Emäntä kun aina murehtii tarjottaviaan, varsinkin kun ei ole mikään varsinainen keittiöhengetär. Tai, pidän keittiötöistä ja kokeilen mielelläni kaikkea uutta. Usein vaan jäävät kokeiluiksi ja varsinkin näin juhlissa tyydyn niihin tuttuihin (ja takuuvarmoihin) tarjottaviin.

Juhlakalu oli tyytyväinen juhliinsa ja hänen toiveensakin toteutui. Hänellä ei ollut kuin yksi lahjatoive, lahjakortteja paikalliseen pyöräliikkeeseen. Lahjakortteja kertyi kiitettävästi ja kun me vanhemmat vielä hiukan sponsoroimme, saadaan turkoosi Jopo hankittua. Nyt jo tuo Jopo löytyy pihastamme, on kyllä hieno. Voisin vaikka lainata!
Kaisa

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Tiskirätti

Vaikka ei haluaisikaan hyväksyä sitä että lapset kasvavat, totta se vain on. Viime kesänä en voinut ajatellakaan, että voisin veneillessä tehdä jotain muutakin kuin pitää pienintä sylissä tai pitää tiukasti kiinni hänestä. Mutta, talvi kasvatti lasta huimasti. Niin, että olen saanut kantaa mukanani rakasta harrastustani, käsitöitä. Tai, tarkemmin tässä kohtaa neulomista.

Vaikka minulla on hetkittäin mahdollisuus ottaa käsiini käsityö, ei se tarkoita että aikaa olisi useampi minuutti. Käsityön tulee olla sellainen jossa ei tarvitse suuremmin miettiä ja jonka voi jättää kesken millä hetkellä hyvänsä.
Muutama vuosi sitten neuloin tällaisia hamppu tiskirättejä joulupukinpussiin. Lankaa oli  jäänyt kaapinperukoille. Ei muuta kuin puikot ja loppulanka mukaan paatille.
Hamppulanka on ekologinen vaihtoehto tekokuiduille ja puuvillalle. Kosteudenimemiskyky on huippuluokkaa, hamppu kestää ja rakastaa kovaa kulutusta, on konepestävää ja -kuivattava. 

Neuloin tiskirätin helmineuleena. Siitä syntyy pientä hankauspintaa, esim pohjaanpalaneelle kattilalle, ilman naarmuttamista. Meillä on ollut kovassa käytössä kotona ja taidan viedä yhden tiskirätin paattiinkin.
En pidä itseäni mitenkään fanaattisena ekologia -ihmisenä. Mutta, tästä tiskirätistä pidän. Voi pestä koneessa ja kuivata. Ja, ottaa taas käyttöön.
 
Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kaisa


tiistai 1. syyskuuta 2015

Ylimääräinen makuuhuone

Viime viikonloppuna vietettiin tosiaan veneily- ja mökkikauden päätöstä, Venetsialaisia. Ja, tuntuu että nyt heti ovat myös aamut viilenneet, ihania syysaamuja. Onneksi päivällä aurinko vielä lämmittää ja saadaan nauttia mukavista syyskuun päivistä. 

Samalla kun ulkona on lehdet alkaneet punertamaan ja illat pimenneet, on tehnyt mieli myös sisällä laittaa kotia syyskuntoon. Eli, olen aloittanut tyynynpäällisten vaihtamisen ja ikkunatkin ovat saaneet jo osittain pienen kirkastuskäsittelyn sekä syksyisemmät verhot.

Yhdessä huonessa sain vaihdettua tekstiilejä syksyisempään väritykseen ja muutenkin vaihdoin hieman sisustustavaroita. Ajattelin tehdä postauksen muutoksesta, mutta huomasinkin että luonnoksista löytyi julkaisematon juttu juuri ko huoneesta.

Joten, laitankin nyt ensin tämän valmiin postauksen ja myöhemmin tuosta muutoksesta. Se tuleekin varmaan aika pian. En malta odottaa, että pääsen esittelemään syntymäpäivälahjaani!
 
Kun muutimme tähän kotiimme, meitä oli kaksi aikuista ja kaksi lasta. Mutta, makuuhuoneita neljä. Eli, yksi oli ylimääräinen. Sisustimme tuon yhden ylimääräisen huoneen ns television katseluhuoneeksi. 

Vuodet vierivät ja saimme kolmannen lapsen. Nyt olisi tälle ns ylimääräiselle huoneelle käyttöä. Tämä ko huone sijaitseee alakerrassa ja muut makuuhuoneet yläkerrassa. Kukaan ei halunnut muuttaa alas asumaan, eikä kukaan haluaisi luopua tästä television katseluhuoneestakaan. 

Joten, päätimme ainakin toistaiseksi antaa huonejärjestelyjen olla näin. Ja, ratkaisimme tuon yhden "puuttuvan" makuuhuoneen toisella tavalla. Siitä lisää myöhemmin!
TV-tason rakensimme keittiön kaapistoista. Vetimiä emme laittaneet lainkaan, vaan ns pomppulukot. Kaapisto on ainoastaan kiinni seinässä, joten alta on helppo siivota.

Jo, rakennusvaiheessa piilotimme seinän "sisään" putken, jonka kautta kaikki johdot kulkevat televisiosta kaapissa oleviin laitteisiin. Kaapissa ja television takana on pistokkeet. Eli, yleisilme jää johdottomaksi.
Isommat lapsemme ovat saaneet aikoinaan keinutuolin. Tuoli ei jotenkaan tuntunut sopivan meille värityksensä vuoksi. Joten, ostin jälleen spraymaalia ja maalasin tuolin mustaksi. Tuolille ompelin vielä pienen tyynyn, jotta pienenihmisen on helpompi istua ja keinutella.
Mielestäni television katseluhuoneeseen riittää yleisvaloksi tällainen jalkalamppu. Joten, katossa ei ole varsinaista lamppua. Ikkunoihin en ole löytänyt sopivia verhoja, enkä oikeastaan ole edes kaivannutkaan.
Kulmasohva ja runsaasti tyynyjä. Tässä mahtuu koko perhe löhöämään ja viettämään elokuvailtaa. Aika näyttää, milloin tämä huone saa uuden käyttötarkoituksen.

Kaisa