perjantai 30. lokakuuta 2015

Prinsessajuttuja...

Näin kolmen pojan äitinä prinsessajutut ovat hyvin harvinaista minulle. Sisarillani on tyttölapsia, joten pääsen muutaman kerran vuodessa hankkimaan prinsessajuttuja. Toisinaan huomaan että hankintani eivät ole aina niin tarpeellisia, koska menen ns sekaisin tyttöjenosastolla. Siellä on kaikkea niin kaunista, röyhelöitä ja pitsiä. Yleensä kyllä pyrin tiedustelemaan, onko jotain tarpeita. Ja, oikeastaan pidän kyllä enemmän siitä kun saan ostaa tarpeellista, täsmälahjoja. Eipä sitten hanki mitään tarpeetonta laatikonpohjalle.

Mutta, tänä vuonna olen lueskellut enemmän blogeja. Ja, löysinkin yhden aivan ihastuttavan blogin Prinsessajuttu. Sivuilla näin söpöt pienet pussukat, jonne mahtuu vaikka hiukan taskurahaa tai huulikiilto yms tarpeellista. Joten, tilasin Miralta tällaiset pussukat pikku pimuille lahjaksi. Eikö olekin suloiset?
Mietin pitkään mitä pussukkoihin piilottaisin. Jotakin tyttömäistä, pikku prinsessoille. Tarkkakorvaisena kuulin vinkin, pinkki kynsilakka on loppumaisillaan. Joten, siinä jotakin pientä pussukkaan.
Huomasinkin että Mira oli blogissaan julkaissut ohjeen tämän pussukan tekemiseen. Joten, sieltä löytyy ohje kaikille virkkaajille. Pussukassa on ideaa vaikka joululahjaksi ystävälle.
 
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Kaisa

tiistai 27. lokakuuta 2015

Herätyskello

Vaikka kello on jo kaksitoista ja työpäiväkin on puolillaan, tuntuu kuin päivä ei olisi vielä käynnistynytkään. Kuulostaako tutulta? Herätyskello ei ole herättänyt tai olet lyönyt sen kiinni ja kääntänyt kylkeä, vetänyt peittoa korville.

Kun sitten vihdoinkin heräät ja huomaat nukkuneesi pommiin. Herätät lapset, annat koululaisille ohjeistuksen tulevasta päivästä, sekä aamupalasta. Olet käynyt itse pikaisesti suihkussa ja lähtenyt hiukset märkinä kohti päiväkotia, nuorin kainalossa.

Ehdit töihin vain 10 minuuttia myöhässä. Olet tyytyväinen että nuorimmalle tarjotaan aamupala päiväkodissa. Ja, et voi kuin luottaa että koululaiset ovat löytäneet aamupalansa ja ehtineet ajoissa kouluun.
Vielä työpäivänkin jälkeen olen sekaisin aamuisesta pommiin nukkumisesta. Joten, ei muuta kuin tuumasta toimeen ja nettiin surffailemaan, etsimään uutta herätyskelloa. Varsinaisesti vanhaa ei edes ole. Olen käyttänyt puhelimessani olevaa herätystä jo useamman vuoden. Herätyskellon olen omistanut viimeksi lapsuudenkodissa asuessani.
Aikani surffailtuani löysin mieluisannäköisen herätyskellon. Tämä AJ:n herätyskello on yksinkertainen muodoltaan ja taulultaan selkeä, isot numerot, näkee ilman silmälasejakin.  Toivottu lähestys saapuikin nopeasti ja olen saanut opetella heräämään uuden herätyksen avulla. Varmuudenvuoksi olen pitänyt herätystä edelleen myös kännykässä.
Toistaiseksi herätykset ovat toimineet moitteettomasti. Loppu onkin herääjästä kiinni, kuinka monta torkkua ottaa ja näin ollen kuinka kovan kiireen itselleen järjestää.
Kaisa



lauantai 24. lokakuuta 2015

Talviaika

Koululaiset ovat saaneet viettää syyslomaa kauniista ilmoista nauttien. Meillä on myöskin nautittu siitä, kun lomaa ei ole ohjelmoitu kokonaan. Vaan he ovat saaneet nauttia aamuista ilman kiirettä, nukkua niin pitkään kun uni maistuu. Eli, mielestäni he ovat osanneet ottaa lomasta kaiken irti.  Nukkua ja ulkoilla, ihanaa.
 
Tulevana yönä siirrytään talviaikaan, siirretään kelloja tunti taaksepäin. Mutta, milloin se talvi sitten tulee? Sitä saamme varmasti odottaa vielä hetken, ainakin täällä rannikolla. Syyslomalla on useampaan otteeseen noussut puheenaiheeksi juuri tuo talvi ja joulu. Talvi ja lumi/jää tulee aikanaan, sitä hetkeä voi vain odottaa, varmaa päivää ei voi sanoa. Mutta, joulu on kahden kuukauden kuluttua, se on varma.
 
Kaupassa voi jo aistia joulua, valojen ja koristeiden muodossa. Karkkihyllyt ovat laajentuneet, joulukonvehdit on nostettu esille. Toki itsekin olen jo tulevaa joulua miettinyt, useamman lahjankin jo hankkinut. Mutta, muuten joulu saa meillä vielä odottaa.
 
Lapset tiedustelivat, joko jouluvalot voitaisiin laittaa. En vielä luvannut kaivaa laatikoista esille, jospa nyt marraskuu alkaisi ja isänpäivä vietettäisiin ensin.
 
Toisaalta valot kyllä sopisivat parhaiten juuri tähän vuodenaikaan, kun pimeää on vuorokaudessa yhä vain enemmän. Jospa sittenkin sytyttelisi nuo lasten pyytämät valot. Ja, ajattelisikin että ne ovat kaamosvalot tai talvivalot. Alkaahan huomenna talviaika!   
Valot ja heijastimet kuuluvat tähän vuodenaikaan. Koskaan niitä ei voi olla liikaa, ainakaan silloin kun liikkuu ulkona. Valitettavasti liian usein pimeällä liikkuessa törmää mustiin ulkoilijoihin. 
 
Tänään Rauman Yrittäjien Minihysteria-lastentapahtumassa oli Verho-Tuomisen leimauspisteessä mukava ja hyvinkin tarpeellinen askartelu tehtävänä. Pisteessä sai jokainen lapsi askarrella itselleen oman heijastimen. Heijastin oli tuollainen hauska sudenkorento. Siivet leikattiin heijastinkankaasta jotka pujotettiin helmien väliin kuminauhaan.
 
Meille kotiutui kaksi sudenkorentoa, jotka kiinnitettiin päiväkotirepun ja takin vetoketjuihin. Toivottavasti kaikki muutkin tänään valmistuneet sudenkorennot löytävät itselleen paikan jossa heijastella.

Toivotankin erityisesti kaikille koululaisille turvallisia koulumatkoja ja kaikille meille muillekin liikkujille turvallisia ulkoiluja!

Kaisa 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Mies sisustaa


Aviomieheni lähti työkomennukselle. Ennen lähtöään hän oli sisustanut olohuonetta. Pöydälle oli jätetty tämä ihastuttava pieni rasia. Rasiaan oli piilotettu makuri vaimolle sydämenmuotoisia karkkeja. Kuvia ottaessani, oli karkit jo ehtineet hävitä. Hyviltä maistuivat töiden lomassa! Kiitos Rakkaani!

Kaisa

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Pyöräretki

Ohjelmantäyteisen viikon päätteeksi, oli mukava lähteä sunnuntai aamuna koko perheen voimin pyöräretkelle. Reppuun pakkasimme evästä sekä takaritilälle sylillisen puita.
Aamuinen metsä oli hiljainen, maasto vielä hieman kostea. Auringonsäteet pilkahtelivat puiden välistä, kun lähdimme pyöräilemään kohti Kaarojärven laavua. Matkaa kertyi 4,6km suuntaan.

Partiolaisemme taidoilla nuotio saatiin pian syttymään. Pyöräily ja ulkoilma oli herättänyt jokaisella nälän. Nälkäisimmät eivät ehtineet odottamaan hiilloksen syntymistä, vaan söivät makkaransa kylmänä.

Kotimatka sujui auringon lämmittäessä mukavasti selkää. Pyöräretki oli piristävä, koko perheen yhteinen. Luonnon kaunis väriloisto antoi jokaiselle energiaa tulevaan, hieman "lyhyempään" viikkoon. Keskiviikkona kouluissa alkaa syysloma, joten hieman erilaista ohjelmaa tiedossa.
 
Energistä viikkoa kaikille!
 
Kaisa

perjantai 16. lokakuuta 2015

50 markan tuoli

Vaikka vuosia on kulunutkin jo 16, muistan tuon ajan hyvin. Jännitti ja hiukan pelottikin, vaikka samalla olinkin hyvin innoissani uudesta elämänvaiheesta. Olimme muuttamassa mieheni kanssa yhteen, ensimmäiseen yhteiseen vuokra-asuntoon.

Vaikka sopiva asunto oli löydetty ja vuokrasopimuskin oli allekirjoitettu. Tarvittiin asuntoon myös huonekaluja. Eihän meillä ollut kaikkia huonekaluja valmiina, eikä kaikkea voinut hakea huonekaluliikkeestäkään. Joten, suuntasimme silloinkin kirpputorille.

Löysimme aivan ihastuttavan punaisen nojatuolin. Päällinen oli hyvin nuhruinen, puuosat kuluneet ja käsinojakin oli hieman huterasti paikoillaan. Hintaa tuolla nojatuolilla oli 50 markkaa. Päätimme ottaa tuon tuolin mukaamme, ajatuksena että hiukan sitä korjaamme. Laitamme vaikka lakanan päälle hupuksi. Tuolissa kun oli todella hyvä istua. Molemmat kaivoivat lompakostaan 25 markkaa ja lähdimme tuoli kainalossa ulos kirpputorilta.

Tuolista tulikin meidän ensimmäinen yhteinen entisöinti projekti. Mieheni irrotti kaikki puuosat, hioi ja lakkasi uudelleen. Irrotimme vanhan kankaan ja pehmusteet. Vaihdoimme myös istuimen "liinat" uusiksi.
Kokosimme tuolin kasaan. Laitoimme uudet pehmusteet vanhojen mallien mukaan. Sekä verhoilimme tuolin uudelleen. Napit mukaan lukien.
Oi että. Tuolista tuli todella hieno. Ruskea tai oikeastaan beige se taisi olla. Tuoli palveli meitä hyvin, niin vuokra-asuntomme olohuoneessa kuin myöhemmin lastenhuoneessamme. Tuolissa olen istunut monta ihanaa hetkeä ja imettänyt lapsiamme.
Kun muutimme tähän nykyiseen asuntoomme, annoimme tuolin ammattilaisen käsittelyyn. Puuosille hän ei tehnyt mitään, mutta verhoili ja laittoi uudet pehmusteet yms. Nyt tuoli on makuuhuoneessamme, jossa istutaan ja luetaan iltasatuja. Olenkin sanonut, että tuoli on perhekalleutemme. Siihen liittyy niin paljon ihania muistoja ja rakkautta.
 
 
 Rakkaudentäyteistä viikonloppua toivotellen,

Kaisa

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Porkkanasämpylät

Viime viikolla saimme nauttia ensimmäisistä pakkasaamuista tänä syksynä. Aloitimme myös takan lämmittämisen. Takan antama lämpö ja luoma tunnelma on ihanaa, rauhoittavaa.

Pidän pullan ja sämpylöiden leipomisesta. Ja, mielestäni parhaiten saan taikinan kohoamaan takan päällä. Joten, en leivo (kohotettavia leipomuksia) kuin syksyisin ja talvisin. Nyt takassa on tuli, joten päätimme lasten kanssa sunnuntaina ryhtyä sämpylöiden leipomiseen. Taikinan joukkoon sekoitimme Mamman luota nostetuista porkkanoista raastettua raastetta. 


Varsinaisena leipurina toimi tällä kertaa keskimmäinen pojistamme. Ja, lopputuols oli mitä muutakaan kuin erittäin kauniisti pyöriteltyjä sämpylöitä ja maultaan maukkaita. Sämpylät katosivat maitolasillisen kera nopeasti kasvavien lasten suihin.

Sämpylöiden tuoksu oli vallannut kotimme. Jokainen oli syönyt vatsansa täyteen tuoreita ja terveellisiä, itsetehtyjä sämpylöitä. Pian hiljaisuus laskeutuikin kotiimme, kun jokainen poika nukahti/rauhoittui huoneeseensa lukemaan! 

Leipominen oli mukavaa yhteistä tekemistä. Täytyypi pyöräyttää uusi taikina lähiaikoina. Ja, varmasti yhteisiä hetkiä leipomisen merkeissä tulee useampiakin, mitä lähemmäs joulua mennään!

Mukavaa keskiviikkoa!

Kaisa

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Lempi vuodenaika?


Usein kuulee sanottavan "Olen kesäihmisiä!" tai "Pidän eniten talvesta!" Ehkä itsekin toisinaan kommentoin tähän tyyliin. Mutta, etenkin viime viikolla ryhdyin miettimään, mikä minun lempi vuodenaikani on? Jokaisessa vuodenajassa kun on jotakin ihanaa ja parasta.
 
Hiihtolenkki metsässä, pysähdys kaakaolle. Lämmin takkatuli. Talvella luonto on niin kaunis ja puhdas. Valkoinen ja kimalteleva.
 
Lumet ja jäät sulavat, purot solisevat. Keväällä saa seurata kun luonto herää talven jälkeen kukoistukseensa. Linnut palaavat laulaen reissuiltaan.
 
Kesällä luonto on vihreimmillään. Saa tuntea kuinka lämmintuuli sivelee hiuksia ja rantakalliolla saattaa uittaa varpaitaan.
 
Syksyn kirpsakat, ensimmäiset pakkasaamut. Lehtien rapina kävelylenkillä. Nuo lämpimät auringonsäteet. Väriterapiaa kaikkialla.


Mikä on minun lempi vuodenaikani? Jokaisessa vuodenajassa kun on sitä jotakin parasta. Sitä jotakin minkä haluaisi säilöä pulloon ja nauttia hetkenä, jolloin muuten kaikki tuntuu harmaalta.

Joten, en osaa sanoa mikä on lempi vuodenaikani. Kuluneella viikolla olen useasti ajatellut, että syksy on paras vuodenaika. Mutta, kun mennään muutama kuukausi eteenpäin ja maa on peittynyt lumeen, ikkunat kuurankukassa. Saatan ajatella, että talvi on kyllä paras vuodenaika.
 
Joten, nauttikaamme syksystä ja kerätkäämme energiaa luonnosta! Toivotankin kaikille lukijoilleni oikein energistä alkavaa viikkoa!
 
Kaisa

maanantai 5. lokakuuta 2015

Sienisatoa

Lenkiltä tullessamme odotti meitä mukava yllätys ovenpielessä, korillinen suppilovahveroita. Lenkkeily vaihtui autoiluun ja kaupassakäyntiin. Tulihan sienistä heti valmistaa jotakin syötävää.

Samettinen sienikeitto Koskenlaskijalla maustettuna. Onneksi aamusta oli jäänyt puolikas pataleipä jäljelle. Keitto ja leipä maistui koko perheelle. Kiitos Vaari ja Mummu sienistä!

Keittoa syödessämme, mietimme pitäisikö sitä lähteä itsekin metsään ja sieniä keräämään. Ehkä paikallaan on kuitenkin ensin pieni kertaus sienistä, jotta kerää koriin varmasti vain sellaisia sieniä joita voi syödä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kaktukset

Olimme tässä muutama viikko sitten käymässä kukkakaupassa. Koululaiset ensin kiertelivät myymälässä ja tutkivat valikoimaa, lopuksi tiedustelivat hyvin kiinnostuneina kaktuksista ja niiden hoidosta. Myyjä oli hyvin asiantunteva ja ystävällinen, kaktuksen hoitaminen tuli hyvin selväksi.

Lopuksi pojat päättivät hankkia kaktukset omiin huoneisiinsa. Nyt kaktuksia on suihkuteltu varovaisesti kerran viikossa ja hyvin ovat voineet.

Ihania nämä lapset. Paikka minne kaktukset sijoitetaan oli heti selvä, sekä istutusruukut. Koulupöydille ja heidän omiin Kivi-kynttilälyhtyihin. Ihaillen seuraan lasten kaktusten hoitoa. Jospa vaikka innostuvat muidenkin viherkasvien hoitamisesta. Viherkasvienhoitaminen kun ei kuulu omiin vahvuuksiini.

Kaisa