lauantai 28. marraskuuta 2015

Joulukalenteri

Tänä vuonna halusin tehdä lapsille erilaisen joulukalenterin kuin aikaisempina vuosina. Tai, paremminkin halusin laittaa yllätykset esille eritavalla.

Aikaisempina vuosina yllätykset on sujautettu joulusukkiin, joista sitten jokainen on saanut joka päivä hakea yllätyksenä. Tänä vuonna näin pinterestissä puisen joulukuusen jonka oksille oli ripustettu koristeita.

Pyysin mieheltäni apua, jospa hän hieman avustaisi minua projektissa. Varastosta löytyi lautaa ja pyörökeppiä. Mieheni teki kuuseen jalan ja yhdessä suunnittelimme oksille paikat. Mies porasi reijät ja sahasi oksat sekä kokosi. Minun tehtäväkseen jäi enää maalaaminen.
Olemme keränneet ja pesseet maitopurkkeja syksyn aikana. Puhtaista purkeista kun saa mukavasti tukevat pienet laatikot askarreltua. Koululaiset leikkasivat purkit sopiviksi ja taittoivat kannet. Täytimme mieheni kanssa laatikot ja sinetöimme teipillä. Lapset pääsivät paketoimaan meidän kanssa täytettyja laatikoita. Kovasti yrittivät "helistellä" ja arvuutella mitä kopasta löytyy.

Laatikot numeroitiin ensimmäisestä adventista jouluaattoon. Jokaisessa paketissa on sisällä siis kolme yllätystä. Joten, lapset saavat aukaista paketteja yhdessä. Mielenkiinnolla seuraan miten avaaminen onnistuu, onko vuoropäivät vai yhdessä? Ja, sujuuko sovinnossa. Toivottavasti, tontut kun  kurkkivat. 

Osa paketeista löysi paikkansa oksilta ja osa on lattialta. Adventtina on hieman isompi paketti ja näistä yllätyksistä vastaa Mamma ja Mummu. Kaikki paketit eivät vielä ehtineet kuvaan, mutta huomenna aamulla kalenteri on valmiina. Eli, jännittävää on tiedossa.

Kuuseen laitoimme tähden lisäksi ihastuttavat pallovalot. Ja, valokuvaaminen oli jälleen erityisen hankalaa. Tuo "oranssi" -pallo on kuparinen. Uusi ns väri meidän kodissamme, tykästyin valtavasti. Ei tiedä vaikka tuo kupari olisikin meidän kodin väri valkoisen lisäksi tänä jouluna. Tai, sitten annan tämän "väri-iloitteleun" pysyä tässä kalenterissa ja yläkerrassa.

Huomenna onkin jo ensimmäinen adventti, joten kalenterin avaaminen voi alkaa!

Rauhallista ja tunnelmallista adventin aikaa!

Kaisa

torstai 26. marraskuuta 2015

Starlight Blogger Award -tunnustus ja haaste

Olen saanut kuluneen syksyn aikana parikin erilaista haastetta. Mutta, valitettavasti vastaaminen on jäänyt, pahoittelen. Nyt ajattelin valita yhden saamistani haasteista ja vastata vihdoinkin. Elikkä...

Sain Starlight Blogger Award -tunnustuksen ja haasteen Anskulta Tuulta ja Tyrskyjä -blogista. Anskun blogissa on luonnonystävän elämää vesillä ja vähän muuallakin, höystettynä kauniilla kuvilla.

Kiitos Ansku haasteesta ja tunnustuksesta!
Ja, sitten näihin kysymyksiin:

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen kiitollinen todella monesta asiasta. Juuri nyt olen kiitollinen siitä että aamulla sain herätä rakkaan aviomieheni vierestä ja aamiasta nauttiessamme, omista huoneistaan vuoronperään heräsi kolme lastamme. Olen kiitollinen siitä että saan olla äiti ja saan seurata lasteni kasvamista sekä kehittymistä. Olen myös hyvin kiitollinen siitä että olemme perusterveitä. Kiitollinen olen myös siitä että olemme saaneet mieheni kanssa pitää työpaikat. Sekä, siitä että meillä on mahtava tukiverkko ympärillämme.

Asioita joista olen kiitollinen, on paljon. Kumpa vain muistaisi joka päivä olla oikeasti kiitollinen ja kertoa sen myös lähimmilleen, kuinka arvokkaita ja tärkeitä he ovat minulle.
2. Minkä asian tai valinnan haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Varmasti jokaisella meillä on elämässään jokin asia minkä haluaisi muuttaa. Nuoruudessa tehty jokin ns typerä juttu tai valinta. Mutta, haluaisinko muuttaa asian? Tekisinkö asian toisin jos olisin samassa tilanteessa? Näihin on vaikea vastata. Ehkä tekisin, ehkä en. Kun miettii asiaa tarkemmin. Olisinko sama ihminen nyt jos olisin tehnyt asian toisin? En. Varmasti jokainen tehty teko ja valinta ovat kasvattaneet ja opettaneet meitä. Ja, tästä johtuen, näiden valintojen vuoksi, olemme niitä ihmisiä mitä nyt olemme.

Joten, en haluaisi muuttaa mitään asiaani elämässäni. Olen juuri kaikkien kokemusteni kasvattamana juuri tällainen kuin olen. Ja, ehkä myös olen oppinut virheistäni ja valinnoistani!
3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Elää mahdollisimman onnellista ja tyytyväistä elämää!

Omien valintojen kanssa. Elämää, sitä tietä joka tuntuu oikealta itsensä ja oman perheen kohdalla. Jokainen yksilö on erilainen. Jokainen perhe on erilainen. Ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa/reittiä jota tulisi kulkea.

Toivon että pystyn jakamaan lapsilleni läheisyyttä ja rakkautta. Olemaan läsnä heidän elämässään, niin myrskynä kuin tyvenenäkin!
Lähetän haasteen Ripaus kardemummaa -blogin Mimmukalle. Mimmukka kuvaa blogiaan seuraavasti: "Rakkautta rouheuteen. Riemua ruosteesta. Kauneutta kirpputorilta. Viehtymys vanhaan. Tuunausta tunteella. Sisustusta sydämellä. Luottamus Luojaan." 

Sekä, Satuelämää -blogin Sadulle. Satu kuvaa itseään seuraavasti: "Reippaasti keski-ikäistynyt erityisopettaja. Yhden poikalapsen äiti ja metsämiehen vaimo. Intohimona sisustaminen, mökkeily ja kotoilu...ja joka rakastaa ihan tavallista elämää."

Ja, jatkan samoilla kysymyksillä kuin Anskukin haastetta eteenpäin:

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?
3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Mukavaa torstai-iltaa ja tulevaa viikonloppua!

Kaisa

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Vähitellen ja pikkuhiljaa

Vähitellen ja pikku hiljaa, ovat ajatukset yhä enemmän ja enemmän joulussa. Valoja on ripustettu sisälle sekä ulos. Sekä, mietitty tämän joulun lahjoja, väritystä sisustuksessa ja aaton ohjelmaa. Tänä vuonna mieheni on kotona, joten saamme viettää tulevan joulun yhdessä koko perhe. Ja, tästä johtuen joulu onkin erityinen meille. On nimittäin useampi vuosi siitä, kun mieheni on ollut koko joulun rauhassa kotona.

Jo useamman vuoden ajan on jouluperinteisiimme kuulunut, että valmistamme joululahjat itse lähisukulaisille ja ystäville. Toisinaan lahja on jotakin syötävää, toisinaan jokin käyttötavara tai sitten sisustuselementti. Tähän projektiin jokainen perheenjäsen saa osallistua omien taitojensa mukaan. Aina löytyy jokin työvaihe jokaiselle. On se sitten paketointia tai sahaamista, aina yhtä tärkeä.

Aloitamme tämän puuhastelun jo ajoissa syksyllä. Mietimme ja teemme kokeiluja, mikä olisi tänä vuonna hyvä lahja. Pyrimme valmistamaan lahjat hyvissä ajoissa, mielellään jo loka-marraskuussa. Jotta, joulukuussa voimme sitten keskittyä pelkkään rauhalliseen joulunodotukseen, leipoen ja kuunnellen joulumusiikkia. 

Omille lapsillemme sekä kummilapsille ostamme joululahjat jo syksyllä. Ja, tietenkin miehelleni ostan myös jotain ihanaa.  Joulukuussa kiertelen kaupoissa ja ihastelen kauniita ideoita joululahjoiksi. Toisinaan ostan jotakin ihanaa extraa lähimmilleni. Mutta, varsinaiset lahjat hankin siis jo aikaisemmin syksyllä. Koen lahjojen hankkimisen toisinaan hieman stressaavanakin, kaikkea kun tuntuu jo kotoa löytyvän, mitä kukin oikeasti tarvitsee. Tästä ns stressistä johtuen, haluan lahjojen olevan selvät jo hyvissä ajoin. Mutta, lahjojen antaminen kuuluu jouluun ja pidän siitä. Eli, lahjojen hankkiminen/miettiminen ei ole niin stressaavaa että  jättäisin sen kokonaan väliin.  
Kohta kolme vuotiaan hienomotoriikka, tokaluokkalaisen sorminäppäryys ja partiolaisen solmutaidot. Maito ja mehupurkkien pesemistä. Jokainen vuorollaan saa tarttua pensseliin ja näyttää taiteelliset taitonsa. Lopputulokset ovat täydellisiä, itse rakkaudella ja lämmöllä tehtyjä.

Näillä taidoilla ja näitä materiaaleja käyttäen, valmistetaan tänä vuonna meidän perheen joululahjat, joulukortit sekä yllätykset. Joululahjat, joilla muistetaan lähisukulaisia ja ystäviä. Joulukorteilla ilahdutetaan laajempaa ystäväjoukkoa. Ja, yllätyksiä kun on kiva saada ja antaa joulua odotellessa.  Lopputulos selviää aikanaan!

Mukavia jouluvalmisteluja!

Kaisa

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Jouluvalot

Lapset ovat kovasti tiedustelleet, koska heidän huoneisiin laitetaan jouluvalot. Perinteikkäästi koululaisilla on joulutähdet ikkunoissa ja lisäksi ovat saaneet itse laittaa valonauhaa. Tänään vihdoinkin oli aikaa jouluvalojen ripustamiselle.

Paperitähdet olen ostanut isommille heidän ollessaan pieniä. Aluksi jouluvalojen laittaminen oli minun juttuni, laitoin koska olivat mieleeni. Pari vuotta sitten ajattelin että ei laiteta enää, tähdetkin kun ovat kokeneet kovia. Repeämiä on teippailtu useampaan otteeseen. Mutta, lapset ihmettelivät missä heidän valot ovat. Valoista oli siis tullut heille tärkeät ns perinne. Tietenkin valot laitettiin ja laitetaan juuri niin kauan kun lapset niitä toivovat.
Valonauhat pojat "piilottivat" paperipusseihin. Nyt pientä tunnelmavalaistusta on useammassa kohdassa, myös heidän huoneissaan. Ja, huomaatteko? Pojat ovat saaneet kaktukset voimaan hyvin huoneissaan, elossa ovat edelleen. 

Kyllä tämä jouluvalojen asentaminen toi vaan mukavaa tunnelmaa tähän pimeään vuodenaikaan. Ja, joulu tulee päivä päivältä lähemmäksi. Jouluvaloperinne on mielestäni ihana. Ja, onhan meillä muitakin perinteitä, meidän perheen omia. Toivottavasti onnistumme pitämään niistä kiinni ja mahdollisesti luomaan jonkin uudenkin.

Kaisa

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Joulunodotus voi alkaa

Perheemme yksi suuri herkku on Mamman tekemä saaristolaisleipä ja sen päälle levitettävä lohilevite. Ja, vielä lisäksi tämän syksyn ensimmäiset glögit perheen kesken. On sunnuntain iltapala lähes täydellinen. Joten, joulunodotus voi meidän perheessä alkaa.

Olen aloittanut myös kynttilöiden polttamisen, hieman varovaisesti kylläkin. Edellisvuonna nuorimmainen poltti kätensä aika pahasti, joten aika varovaisia (lähes hysteerisen pelokkaita) ollaan meillä. Ruokapöytään en vielä uskaltanut aitoja kynttilöitä laittaa, joten ledit luokoon tuneelmaa meidän pöydässä. Aika kauniin tunnelman luovat, vaikka eivät kyllä aitoa kynttilää voita. Mutta, ainakin tänään  mentiin näillä, katsotaan miten jatkossa.

Ehkäpä nyt näiden glögien jälkeen voidaan pikkuhiljaa asentaa lasten toivomia jouluvalojakin tai talvivaloja! Katsotaan mitä kaikkea tulevalla viikolla ehditäänkään tehdä.

Tunnelmallista alkavaa viikkoa!

Kaisa

tiistai 10. marraskuuta 2015

Mamman keinutuoli

Olen haaveillut omasta keinutuolista pitkään. Olen etsiskellyt kirpputoreilta. Tuolin kriteereinä on ollut, että ei saa keinua liikaa ja että istuinosa täytyy olla pehmustettu. Eli, ei siis sellainen perinteinen puinen, mikä vie hurjasti tilaa. Jälleen haave, missä vaatimukset kohdallaan.

Tätini oli muuttamassa pienempään asuntoon muutama vuosi sitten. Vanhan asunnon varastoista löytyi äitini ja tätini mamman vanha keinutuoli, useassa osassa. Puuosat olivat hyvin säilyneet, mutta istuinosa vaati täydellistä korjausta.
Äitini ja isäni vei tuolin korjattavaksi. Minun tehtäväkseni jäi kankaan valitseminen. Olohuoneessamme kun on valkoiset tuolit ja sohva, halusin keinutuoliin jotakin muuta. En varsinaisesti väriä, mutta jotain.
Tämän kankaan löytäessäni, valinta oli heti varma. Kankaassa on jotakin mistä pidän todella paljon. Pohjakangas on hyvin saman sävyinen kuin parkettimme ja tuo kuvio on samettia, harmaa, mitä meillä on muuallakin.
Tuolin entisöinti onnistui täydellisesti. Tuoli on keskeisellä paikalla kodissamme. Paikka joka on aina ensimmäisenä varattu. Voisikin sanoa, että tuolin päälle kuuluisi "punaisen maton paikka"! Mikä on sinun kodissa paikka, johon kuuluisi tuo punainen matto?

Kiitos vielä äiti ja isä, tästä ihanasta syntymäpäivälahjasta!

Kaisa

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivä

Isänpäivää on meillä vietetty hieman odottavissa tunnelmissa. Tuleeko isä tänään kotiin, mihin aikaan ja ehditäänkö onnittelemaan häntä ennen kuin mennään illalla nukkumaan?
 
Niin kuin kaikki tiedämme, on odottavan aika pitkä. Onneksi ohjelmaa oli päiväksi. Käynti lasten Papan ja Vaarin luona, sekä hautausmaalla viemässä kynttilät isoisille.
 
Päivällä lapset ehtivät laittamaan koulussa ja päiväkodissa tekemänsä isänpäivälahjat esille. Sekä isälle ostamamme Suuri Satamakirja I -Turun saaristo kirjan. Ensi kesää ja veneilyä odottelemme jo kovasti. Tästä kirjasta löytyy kyllä runsaasti kohteita, joihin on mukava päästä käymään. Kohteita on kirjassa niin paljon, että ei ihan heti ole käynyt. Eli, ohjelmaa on tuleviksi kesiksikin tiedossa.
Korteissa oli jälleen ihania tekstejä isälle. Pienin oli päiväkodissa painanut korttiin omat kätensä, ainutlaatuiset. Koululaiset olivat piirtäneet hienot kortit ja kirjoittaneet, millainen isä heillä on:
 
"Oot paras!"
"Isä on hyvä kokkaamaan."
"Isä on hyvä ajamaan paattia."
"Isän kanssa on kiva uida."
"Isä on paras."
 
Näin perheen äitinä oli mukava lukea lasten kortteja. Ja, jokainen sana suoraan lapsen sydämestä. Voin kyllä yhtyä lasten ajatuksiin, tuollainen isä meidän perheessä on.

Illalla saimme isän kotiin työreissultaan. Ehdimme nauttimaan koko perheen yhteisen iltapalan ja onnittelemaan isää sekä ojentamaan tekemämme onnittelut. Kortit ja lahjat saivat isän liikuttumaan. Ja, olihan tämä mukavaa että isä ehti isänpäivänä kotiin. Toki isänpäivää olisi hyvä viettää vuoden jokaisena päivänä. Niin tärkeitä isät ovat meille kaikille!
 
Joten, mukavaa isänpäiväniltaa ja alkavaa viikkoa!
 
Kaisa

torstai 5. marraskuuta 2015

Kalenterin hankintaa

Vielä on lähes kaksi kuukautta tätä vuotta jäljellä ja minä hankin jo kalenterin ensi vuodeksi. Kyllä, niin vain oli tehtävä. Töissä sovitaan tapaamisia jo ensi vuodelle. Harrastuksista ilmoitetaan ensi vuoden turnauksia ja leirejä. Ja, kun kuulun siihen ryhmään, jotka kirjoittavat asiat muistiin perinteiseen kalenteriin, en siis kännykälle tms.
Kotiimme kotiutui tämä hauska vuosikalenteri. Lapset hieman kyselivät miten kalenteria luetaan, ylhäältä alaspäin, vasemmalta oikealle vai toisinpäin. Saattaa olla että kalenteri on enemmän sisustuselementti kuin varsinaiseen tarkoitukseensa. Merkintöjä siihen kun ainakin on hieman hankala mahduttaa.  

Sekä perinteinen pöytäkalenteri jossa on runsaasti tilaa kirjoittaa. Mahtuu siis merkitsemään jokaisen perheenjäsenen menot. Joten, nyt kuljenkin lähes kaksi kuukautta laukussani kalenterit kuluvalle ja tulevalle vuodelle.
Kalenterihankintaa suunnitellessani ajattelin, olenko liian aikaisin liikkeellä. Mutta, ei. Kaupoissa oli jo runsaasti vaihtoehtoja. Ja, oikeastaan saatoin olla juuri sopivaan aikaan liikenteessä kun tarjonta oli niin runsasta. Sain valittua juuri sen mallin, koon ja värin kuin halusinkin.

Vaikka kalenterit onkin nyt hankittu. Ei vielä lähdetä odottamaan vuoden vaihtumista. Vaan nautitaan näistä hyvinkin kauniista syksyisistä, ei niin marraskuulle tyypillisistä päivistä. Ja, pikkuhiljaa täälläkin aloitetaan joulun odottamista.

Mutta, kuitenkin ennen tätä kaikkea, vietetään oikein rauhallinen viikonloppu ja juhlitaan rakkaita Isiä!


Kaisa





maanantai 2. marraskuuta 2015

Näkkileipä

Tämä näkkileipä on noussut kyllä meidän perheen suosikiksi. Lauantai-illan herkkuna tai juuressosekeiton kaverina. Niin, tai muuten vaan naposteltavaksi.

NÄKKILEIPÄ

0,75 dl auringonkukansiemeniä
0,75 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
1,5 dl ruisjauhoja
1 dl maissijauhoja
1 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
2,5 dl kuumaa vettä

Kaikki aineet kulhoon. Sekoita hyvin. Taikina kuuluu jäädä aika löysäksi. Levitä pellille. Ripottele päälle vielä sormisuolaa maun mukaan.

Paista 150 asteessa kiertoilmauunissa noin 45 min.

Leikkaa paloiksi heti lämpimänä. Jäähdytä ilmavasti, jotta näkkileipä jää rapeaksi.
Tein myös kokeilun jossa laitoin ruisjauhojen tilalle tattarijauhoja ja pinnalle sormisuolan tilalle pellavansiemeniä. Näin näkkileipä muuttui gluteenittomaksi. Tarjosin ystävälleni joka noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, maistui kuulemma ihan hyvältä.
 
Suosittelen kokeilemaan, helppo ja nopea valmistaa. Näkkileipä on myös kiva tuliainen kun menee kylään tai miksei joulupukinpussiinkin!
 

 Kaisa