sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Sunnuntain sulatus

Joulunpyhät sujuivat mukavasti, rauhallisesti yhdessä koko perheen voimin. Olemme nauttineet toistemme seurasta, pelannut pelejä, syönyt hyvin, nukuttu pitkään, käyty kylässä ja oltu vaan. Joulurauha on toteutunut ainakin meidän perheessä.
 
Tänään olikin mukava herätä kirpsakkaan pakkasaamuun, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Ilma oli mitä kaunein ja kutsui lenkkeilemään.
 
Pukki toi koululaisille Action-kamerat. Joten, yhteiselle ulkoilulle ei heitä kovin paljoa tarvinnut houkutella. Kamerat kiinni pyöräilykypäriin ja ei muuta kuin lenkille.
Lenkki tuli kyllä tarpeeseen. Joulunpyhät olivat onnistuneet, mutta tuo jatkuva syöminen sai ainakin minun puolestani riittää. Joten, lenkki oli oikein kunnon sunnuntain sulatus.
 
Jotta, koululaiset pääsivät testaamaan kameroitaan oli lenkki myös sen mukainen. Vauhtia ja vaihtelevaa maastoa. Saimme mieheni kanssa juosta oikein kunnolla, jotta pysyimme poikien perässä.
 
Rannalla pysähdyimme ja nautimme auringonpaisteesta. Sekä, ihailimme jäätyneitä kaislikoita sekä kiviä. Vesi oli edelleen aika korkealla ja osa laitureistakin oli veden alla. Lunta ei täällä meillä ole oikeastaan lainkaan. Mutta, kyllä tällainen aurinkoinen pakkaspäivä on kaunis ja piristää kummasti.
 
 
Kauniista ilmasta ja auringosta nauttineena jaksaakin aloittaa vuoden viimeisen viikon.
 
Kaisa
 


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

On allain avaruus


On allain avaruus ja tähtipolku kauas vie.
On toinen maailma, on hämäräinen tie.
On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää,
kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää.
Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan,
sen tiet ja talot, puut, on lumipuvussaan.
Joku jää katsomaan kuka lentää noin.
itsekin hämmästyn kun lentää voin.
On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain.
On kuu niin sininen mun lentomatkallain.
Kuutamoon liukenee portaat pilvien.
Liukenen itsekin ja leijailen.
On aikaa avaruus ja tuhat vuotta hetkinen.
On tähdet kotimaa ja mä saan nähdä sen.
-Suom. Tarleena Sammalkorpi-

 
Näillä ihanilla Lumiukko -laulun sanoilla toivotan teille kaikille lukijoille oikein rauhallisia ja tunnelmallisia joulunpyhiä!
 
 
Kaisa



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Mitä viedä tuliaisina kun menee jouluna kylään?

Mitä viedä tuliaisina kun menee jouluna kylään? Tämä varmasti askarruttaa useampaakin meistä. Joululahjat on annettu jo aikaisemmin, jotta saa aattoiltana aukaista. Mutta, kun menee kylään joulupäivänä tai tapaninpäivänä, mitä viedä mukanaan. Kukkia, konvehteja...
 
No, siitä se idea sitten syntyi. Tehdään itse konvehteja tai oikeastaan lajitelma!
KOTI JA KEITTIÖ 12/2015 -lehdessä oli kirjoitus Tonttujen karkkipajasta. Miten ihanaa on kun jouluna saa tehdä karkkeja lahjaksi, makeita houkutuksia.
 
Tästä poimimme meille uudeksi karkiksi Kookoslumipallot. Karkit oli helppo valmistaa, ehkä vaikein osuus oli löytää kaupasta kaikki tarvikkeet. No, nyt tiedän mistä hyllyvälistä löydän kun varmastikin saan tehdä vielä uuden annoksen kotiin jouluna syötäväksi. Koe maistot on siis suoritettu ja kiitettävän arvosanan saivat.
 
KOOKOSLUMIPALLOT (n 26 palloa)
 
4 1/2dl kookoshiutaleita
3tl kookosöljyä
3rkl vaahterasiirappia
2rkl kookoskermaa
300g valkosuklaata
 
Mittaa osa kookoshiutaleista ja kookosöljy tehosekoittimeen. Vatkaa kunnes seos on voimaista. Lisää vaahterasiirappi ja kookoskerma. Sekoita hyvin.
 
Lisää loput kookoshiutaleet ja sekoita.
 
Muotoile massasta pieniä palloja. Ja, laita ne jääkaappiin vähintään 2 tunniksi.
 
Sulata suklaa. Ja, anna jäähtyä. Kasta kookospallot suklaaseen. Koristele kookoshiutaleilla. Anna jähmettyä viileässä.
Vanhana reseptinä (lapsuudestani) teimme riisimuromakeisia. Nimesimme tuotteen uudelleen, muistuttamaan tuotoksiamme. Sekä, jo aiempina vuosina tekemiämme jääsuklaita, jotka myös saivat uudet nimet, muottiensa mukaan.
 
SUKLAARIISIKUUSET
 
125g kookosrasvaa
4rkl kaakaojauhetta
2dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
8dl riisimuroja
 
Sulata kookosrasva ja anna jäähtyä. Lisää loput aineet. Sekoita hyvin.
 
Nostele makeisvuokiin. Anna jähmettyä jääkaapissa.
 
SUKLAASYDÄMET
 
250g valkosuklaata
125g kookosrasvaa
1/4dl tomusokeria
 
Sulata suklaa sekä kookosrasva. Sekoita keskenään ja lisää tomusokeri sihdin läpi. Sekoita tasaiseksi. Kaada annosmuotteihin.
 
Anna jähmettyä jääkaapissa. Irrota makeiset vuoista.
 
SUKLAASIMPUKAT
 
300g tummaa suklaata
150g kookosrasvaa
 
Sulata suklaa ja kookosrasva. Sekoita keskenään. Kaada annosmuotteihin.
 
Anna jähmettyä jääkaapissa. Irrota makeiset vuoista.
Pakkasimme konvehdit tuollaisiin pahvisiin leivosrasioihin. Niissä konvehdit on helppo kuljettaa ja kiva antaa tuliaisena. Konvehdit ovat aika makeita, joten tämä määrä riittää hyvinkin useammalle kahvittelijalle.
 
Eilen saimme nauttia auringonpaisteesta ja pojat pääsivät pappan kanssa hakemaan kuusta. Useampi pienempi kuusi löysi jo paikkansa sisältä, mutta pääkuusi odottaa vielä ulkona. Ja, jälleen pojat olivat valinneet komean kuusen. Pientä huonekalujen siirtämistä on ensin tehtävä, jotta kuusi saadaan asetettua paikoilleen. Mutta, ehkä jo tiistaina pääsemme koristelemaan.
 
Viikonloppu on ollut muutenkin hyvin onnistunut jouluvalmistelujen suhteen. Olemme yhteistuumin aloittaneet siivousta ja tehnyt loppuja jouluvalmisteluja. Paketit on paketoitu ja pipareita leivottu jo kolmannen kerran. Jouluntarjottavat päätetty ja kauppalistaa kirjoitettu. Vaikka ulkona sataa ja tuuleekin, on kaikilla joulumieltä.
 
Pari työpäivää ja sitten pääsenkin rauhoittumaan joulunviettoon muun perheen kanssa. Tämä joulu onkin odotettu, mieheni on joulun ja koko lasten joululoman kotona. Tällaista ei olekaan ollut viime vuosina. Joten, joulunpyhiä ja yhdessäoloa odotammekin kovasti. Niin kuin keskimmäinen lapsistamme sanoi "Olemme saaneet parhaan joululahjan. Isä on kotona!"
 
Oikein rauhallista alkavaa viikkoa! Enää muutama yö jouluun, jännittävää...
 
Kaisa



torstai 17. joulukuuta 2015

17.12.

Minne nämä kaikki vuodet ovatkaan kuluneet? Juurihan me vasta tapasimme. Näin sinut ensimmäistä kertaa, olit niin kaunis, täydellinen. Sinussa oli jotakin todella tuttua, niin kuin olisimme tunteeneet jo pidempään.

Sain sinut aivan lähelleni, rinnalleni. Ihoni sinun ihoasi vastaan. Tunsin kuinka sydämesi löi, kuulin hengityksesi. Tuoksuit ihanalle. Olit pehmeä, silkkinen, lämmin. 
Nyt olemme saaneet kulkea yhdessä kymmenen vuotta. Olet opettanut minulle enemmän kuin missään yliopistossa voisi oppia. Mistään kirjasta ei saa niin paljon tietoa, kuin sinulta olen saanut.
Tänään vietämme sinun,  esikoisemme 10-vuotis syntymäpäivää. Näin äidistä tämä tuntuu aika hurjalta. 10 vuotta, on jo aika paljon. Rippikoulu, autokoulu... - ovat lähempänä, kuin tuo hetki jolloin tapasimme ensimmäisen kerran.

Vaikka 10 vuotias on vielä pieni, olet jo aika iso. Enää et tarvitse äitiä joka hetki, ainakaan läsnäolevana, onneksi puhelimella saa helposti yhteyden. Ja, niin iso että saan sinusta mukavan juttukaverin illalla sohvannurkkaan. Toivonkin että nämä ihanat hetket jatkuvat, on hienoa kun saan jakaa kanssasi ajatuksia ja ihmetyksiä elämästä. 
Hyvää syntymäpäivää sinulle rakas lapseni!

Tämä korkeakoulu jatkuu edelleen. Olen ilokseni saanut kuulla jo, kuinka NOLO toisinaan olen. Ja, samallahetkellä niin korvaamaton. Vaikka välillä tuo korvaamaton, tarkoittaakin pyykinpesijää, ruoanlaittajaa, taksinkuljettajaa. On noita korvaamattomia hetkiä myös paljon muita. Juuri tuo, kun istumme vierekkäin sohvannurkalla, pienemmät ovat jo nukahtaneet. Ja, mietimme sekä pohdimme elämän suuria kysymyksiä. Nämä hetket ovat korvaamattomia, arvokkaita. Hetkiä joita ei voi millään mittarilla mitata tai millään rahamäärällä korvata/ostaa. Voisikin sanoa, että kuuluvat A -luokan hetkiin. 

Emme suuremmin vietä tänään syntymäpäiviä. Juhlanaika on vasta tammikuussa, kun joulu on vietetty ensin rauhallisesti. Mutta, kahvit keitämme ja syömme varmasti suklaakakkua, lempikakkuasi.

Näissä mukavissa ja hieman tunteikkaissa tunnelmissa vietämme tätä torstaita! 
Ja, toivotankin teille kaikille lukijoille myös oikein mukavaa torstaita.

Kaisa

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

3. adventti

Tänään saamekin sytyttää jo kolme kynttilää. On siis jo kolmas adventti. Joulu on pian täällä. Kylläpä aika on mennyt taas nopeasti. Juuri oli ensimmäinen adventti ja joulukuu alkoi. Nyt on jo joulukuun 13 päivä, Lucian -päivä. 
Pääsin perjantaina osallistumaan esikoiseni koulussa pidettävään Lucia -juhlaan. Lapseni luokka rinnakkaisluokan kanssa olivat vastuussa esittämisestä. Oli valittu kaunis Lucia-neito, joka kauniilla laulullaan ja esiintymisellään toi valon. Poikani muiden poikien kanssa oli komea kuoro lavalla. Ei tuota esitystä voinut katsoa silmät kostumatta. 

Toivotankin kaikille oikein hyvää Lucian-päivää ja kolmatta adventtia. Niin kuin Lucia tuo valon, niin toivotaan että mekin täällä etelässä saisimme valon, valkeuden lumen muodossa.

Kaisa

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Postikonttorilla

Postikonttoreilla riittää varmasti töitä näin joulun alla. Niin myös täällä meidän "postikonttorillamme". Vaikka maalasimme joulukortit yhteistuumin jo hyvissä ajoin marraskuussa, jäi tämä loppusilaus jälleen tänne viimeiselle viikolle, kun saa vielä lähettää kortit ns edullisemmin.
 
Vaikka mielestäni olen pitänyt aika hyvää kirjaa ystäviemme osoitteista, on jälleen muutama osoite hukassa. Onneksi nykyään on helppo tarkistaa osoitteet erinäköisistä palveluista. Tämä osoitteiden kirjoittaminen ja etsiminen, onkin tässä kohtaa se suurin operaatio.
 
Pidän siis perinteisten joulukorttien lähettämisestä postitse. Ja, vielä kun kortit on tehty itse, sitä mukavampaa lähettäminen on. Ja, minusta itse tehtyjä kortteja on myös mukava saada.
 
Tänä vuonna ostin kasallisen valkoisia korttipohjia, mustaa askartelumaalia ja ison pensselin. Levitin tarvikkeet ja jokainen pääsi näyttämään maalaajan taitonsa. Teimme useamman kokeilun ja lopputuloksena syntyi kasallinen kuusikortteja, joihin vielä liimattiin hyvän joulun toivotus. Korteista tuli mielestäni kivoja, yksinkertaisia. Ja, jokainen on hieman erilainen.
Joulukorttien mukana olemme jo kymmenen vuoden ajan postittaneet myös ns joulukirjeen. Kirjeen jossa lapset kertovat meidän perheen tekemisistä kuluneena vuotena. Samalla kun näitä kortteja kirjoitimme, luin nuo aikaisemmat kirjeet. Kyllä lapset ovat kasvaneet ja samalla tekemiset tietenkin muuttuneet.
Lähetettäviä kortteja kertyi jälleen aikamoinen kasa. Nyt vaan viemään postiin, jotta kortit löytävät perille ennen joulua.
 
Miten teillä, lähetättekö perinteisiä joulukortteja?
 
Rauhallista loppuviikkoa!
 
Kaisa
 
 





sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyspäivä

 
Laskemme tänään itsenäisyyspäivänä kynttilän mieheni isoisän haudalle. Sotiemme veteraanille, joka 19 vuotiaana nuorenamiehenä lähti rintamalle puolustamaan Suomea.
 
Ehdin tutustumaan Vaariin ja viettämään hänen kanssaan useamman hetken 14 vuoden aikana. Tämä lämminsydäminen herrasmies, joka kantoi koko elämänsä mukanaan raskaita muistoja, vaiettuja.
 
Kiitollisina hänelle ja tuhansille muille maatamme puolustaneille sekä Lotille, vietämme tätäkin päivää.
 
"Elämme itsenäisessä maassa jossa ei sodita. Saamme käyttää omaa siniristilippua. Saamme olla rauhassa." (koululaistemme ajatuksia)
 
Rauhalista itsenäisyyspäivää!
 
Kaisa 

perjantai 4. joulukuuta 2015

Tallinnan joulumarkkinat

Kävimme viettämässä pidennetyn viikonlopun Tallinnassa, koko perheen voimin. Syksy on ollut pitkä, töitä, koulua ja harrastuksia. Oli mukava hetkeksi rauhoittua, ihastelemaan joulumarkkinoita hyvässä seurassa. Vaikka lunta ei maassa ollutkaan, oli tunnelma pikku pakkasen ansiosta hyvin jouluinen.
Torilla oli toinen toistaan ihastuttavampia kojuja. Myynnissä oli perinteisiä villasukkia ja -lapasia, oli joulukarkkia, glögiä sekä piparia. Oli myös kojuja joissa oli tonttuja ja lyhteitä, kynttilöitä sekä enkeleitä.
Mutta, tämän kojun eteen pysähdyin ihastelemaan erinäköisiä joulutuotteita. Suurinosa tuotteista oli lasisia. Useampi tuote jonka olisin voinut ostaa ja tuoda kotiin. Mutta, mitä uskallan ostaa? Minkä saan tuotua ehjänä kotiin? Ei ainakaan lasipalloja, joita oli useammassa koossa sekä mallissa. Mutta, jotain uutta joulukuuseemme.
Astuessani sisään kojuun, minua vastassa oli mukava vanhempi nainen joka kertoi että kaikki tuotteet ovat Virolaisen SHISHIn tuotteita. Koju oli täynnä toinen toistaan ihastuttavanpia tuotteita. Ihastuin erityisesti tähtiin, joita oli myös useampaa mallia. Lopuksi päädyin lumisiin lasitähtiin. Jokaiselle lapsellemme oma tähti. 

Pyysin paketoimaan tähdet oikein kunnolla, jotta saan kuljetettua kotiin Suomeen. Takakoppaan en uskaltanut pussia laittaa, vaan pidin sylissäni koko matkan kotiin. Tähdet saatiin siis turvallisesti ja ehjänä kuljetettua. Nyt vain odotamme, että lapset saavat ripustaa tähdet joulukuuseen.

Vielä ennen kuusen koristamista, edessä on perinteinen retki kuusimetsään parin viikon kuluttua, ihan vain miesten kesken. Oi kun sataisi lumi, olisi retki tunnelmallinen eväiden syömisineen kannon nokassa. Ja, tänä vuonna kuopuskin pääseen mukaan!

Mukavaa tulevaa viikonloppua sekä itsenäisyyspäivää!

Kaisa

tiistai 1. joulukuuta 2015

Paketit jakoon...

Viikonloppuna vietimme kuopuksen 3-vuotis syntymäpäiviä. Sankari oli toivonut paloautoa lahjaksi. Nyt meillä onkin koko asemallinen autoja sekä itse palomiehellä asusteet. Olemmekin saaneet viettää kulunutta viikkoa paloautojen "ujelluksessa", milloin missäkin on tulipalo jota koko asema lähtee sammuttamaan. Mukava seurailla palomiehenalun leikkejä.
 
Tarjoilut olivat sankarin toiveiden mukaiset, helppoa ja nopeaa, lähes sormiruokaa. Kinkkupiirakkaa, ruissipsejä lohitäytteellä, coctailtikuista tehty siili sekä jäätelöpuikkoja ja karkkikulhot. Ja, itse olen tyytyväinen kun kaikille maistuu. Ehkä jatkossa tästä tuleekin menu juhliimme, maistuu niin aikuisille kuin lapsillekin.
Olen perinteisesti jakanut joulupaketit näin kun vieraat lähtevät pois syntymäpäiviltä. Ja, tein nytkin niin, vaikka onkin vasta joulukuun alku. Joulumuistamista ei sen enempää oltu paketoitu, vaan sujautettu pieneen paperipussiin, johon sai lisättyä myös hieman makeisia sekä kummilapsille joulukalenterin täytettä. Pussiin ripustimme pakettikortin, joita olemme maalanneet yhdessä.

Joulumuistaminen oli tänä vuonna puuhelmistä tehty pannunalunen. Tämä projekti osoittautuikin mukavaksi tehdä lasten kanssa yhdessä, kaikille oli jotain tekemistä. Kuopus pujotteli helmiä innoissaan ja partiolainen sai opettaa pikkuveljelle merimiessolmun tekemistä. Keskimmäisen sorminäppäryys oli valttia, kun nauhanpäät piti pujottaa ja piilottaa.
 
Näin saatiin joulumuistamiset lähtemään eteenpäin. Joku voi ajatella ja ehkä kauhistellakin, miksi näin aikaisin. Itse olen ajatellut, jospa nämä meidän paketit olisivatkin tällaisia joulunodotus paketteja. Jokainen voi halutessaan käyttää saamaansa lahjaa jo aattona.
 
Ja, onhan se kiva saada lahjoja muulloinkin kuin pelkästään jouluaattona!
 
Kaisa