perjantai 29. heinäkuuta 2016

PITSIVIIKKO

Meillä täällä Raumalla on vietetty Pitsiviikkoa tämä viikko. Kaupunki on täyttynyt iloisista ihmisistä ja mukavasta ohjelmasta. Itse en valitettavasti ole päässyt osallistumaan kaikkiin ohjelmiin, joihin olisin halunnut, töissä kun olen ollut päivisin.

Kaupunkimme sydämessä Vanhassa Raumassa, pihojen portit ovat olleet auki ja pihoilla on kirpputoreja. Pihoihin vievät portit on aikansa taidonnäytteitä, nykyään jo uusittuja, mutta vanhaa kunnioittaen. Myös kauppatorilla on ollut iltatoreja, jossa mm pienet innokkaat myyjät ovat myyneet omia lelujaan, reippaita tulevia kauppiaitamme.
 
Tänään viikko huipentuu Mustan Pitsin yöhön, jolloin Vanhassa Raumassa on kaupat auki myöhään. Ohjelmassa on mm puistokonsertteja, Käsityöläismarkkinat, Kansainväliset Suurmarkkinat sekä sisäpihoilla erilaisia juhlia. Kaduilla erikokoisia ryhmiä esiintymässä, niin lapsia kuin aikuisiakin ja kansainvälisyys on tänä vuonna näkyvissä yhä enemmän. Pukeutuminen mustaan pitsiin on illan teemana, vaikkakin nykyään vähenemään päin. Mutta, kyllä muutamia mustaan pitsiin pukeutuneita oli jo päivällä katukuvassa, miehillä pitsisiä kravatteja sekä henkseleitä, naisilla mekkoja, hansikkaita sekä hattuja.
 
Osallistumme mieheni kanssa juhliin, joissa on toiveena pukeutuminen illan teeman mukaan. Itse en ole mikään kova teemapukeutuja eikä pitsikään ole oikein juttuni. Joten, ompelin mustan tyllihameen, mielestäni sopii oikein hyvin teemaan. Vyötäisille solmin vielä leveän silkkinauhan, ilmettä kokonaisuuteen antamaan.


Vaikka ennuste näyttikin aika sateiselta, olemme tänäänkin saaneet nauttia auringosta. Nyt ei muuta kuin kohti illan juhlia ja Mustan pitsin yötä.

Oikein mukavaa viikonloppua ja nautitaan aurinkoisista kesäpäivistä!
 
Kaisa

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Laatuaikaa saaristossa

Vielä keväällä näytti siltä, että lomailemme mieheni kanssa vuorotellen, jotta saadaan lastenhoito järjestymään näin kesällä. Mutta, kun asennoituu tilanteeseen että varsinaista lomaa koko perheen kanssa yhdessä ei ole, niin silloin saattaakin haaveet toteutua. Niin kuin meillä kävi, saimmekin yhteisen lomaviikon, laatuaikaa koko perheen voimin.
Nyt tuo yhteinen lomaviikko on vietetty ja tuntuu kuin olisimme lomailleet pidempäänkin.  Irrotimme narut kotilaiturista ja käänsimme nokan kohti etelää, Turun kaunista saaristoa. Monta satamaa nähtiin, mutta useampi kiinnostava kohde jäi vielä näkemättä. Eli, ensi kesän reissua suunnittelemaan.

Reissu sujui mukavasti ja suuremmilta kömmähdyksiltäkin vältyttiin. Ellei nyt ota huomioon sitä että ennen lähtöä jonotin kaupassa, jotta saisimme tuoretta leipää mukaan. Ja, meillä kun leipää kuluu runsaasti. Niin, hyvän matkaa mentyämme, huomasin että nuo leivät olivat jääneet eteiseen. No, onneksi saatiin ostettua leipää eräästä venesatamasta. Miten aina käykään niin että jotain jää kotiin? Samalla kun mukaan on pakannut kaikkea jos "vaikka" tarvitaan. Tällä kertaa kasallisen pitkähihaisia sai nostaa laukusta suoraan takaisin kaappiin, kun aurinko paistoi ja shortseja sai käyttää aamusta iltaan. Mutta, hyvä näin. Kyllä ilma vaikuttaa suuresti onnistuneen loman suhteen.

Syksy alkaa pikkuhiljaa näkyä arjessamme, kun huomenna aamulla palaan työpöydän ääreen ja kuopuskin harjoittelee taas aamuheräämisiä. Mies ja koululaiset jatkavat veneilyä vielä ensi viikonkin, kun heillä on vuorossa perinteinen isät+lapset veneretki kahden paattikunnan voimin. Sääennusteet ovat luvanneet hellettä, joten heillä on varmasti mukava reissu tiedossa.
Oikein mukavaa viikkoa kaikille, niin töihin palaaville kuin lomaa jatkavillekin! Nautitaan auringosta ja kauniista kesäpäivistä!
Kaisa

torstai 21. heinäkuuta 2016

Keittiön ikkunan alla

Meillä on keittiön ikkunan alla kasvatuslaatikko, jossa aikaisempina vuosina on kasvanut monennäköistä yrttiä jne. Tänä keväänä esikasvutus ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja muutenkin istuttaminen jäi hieman myöhäiseksi.
Mietinkin jo, mahtaako meille tulla satoa tänä vuonna lainkaan. Mutta, ainakin näiden perunoiden varsien perusteella satoa olisi odotettavissa. Ja, pieni kukkakin penkistä löytyy niin perunoista kuin herneistäkin.
 
Nyt vaan maltillista kastelua ja aurinkoa, niin pääsemme syksymmällä sadonkorjuuseen myös omalla pihallamme. Sadonkorjuu syksyisin onkin yksi vuoden lempipuuhista. Säilöminen ja sadonkorjuu on tavallaan jo aloitettukin. Mansikoita onnistuin ostamaan mukavasti ja säilöttyä talven varalle. Mustikoita on myös jo useampi rasiallinen saatu pakastimeen ja vadelmiakin löytyy jo puskista. Toivottavasti saadaan myös sieniä syksymmällä.
 
Mitenkäs teillä, harrastetaanko säilömistä ja onko teidän puutarha tuottanut tänä vuonna jo satoa?
 
Kaisa
 

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Aihiset

Onko teille tuttu ohjelma Kaappaus keittiössä? Meillä ko ohjelmaa katsottiin jonkin verran ja seurattiin kuinka Kari Aihinen kokkasi tutuista ruoka-aineista ruokia koko perheelle. Joitakin hyviä vinkkejäkin on tartui, miten saada pienellä muutoksella tutuista raala-aineista aivan uusi ruoka.

Meillä keittiötä käyttää koko perhe, en siis pelkästään minä. Mieheni laittaa ja käy kaupassa yhtälailla kuin minäkin. Ja, tämän ovat myös pojatkin oppineet. No, eivät he nyt varsinaisesti ruokaostoksia yksinään suorita, mutta avustavat kaupassa tavaroiden etsinnässä. Ja, kyllä he kaupassa yksinkin osaavat asioida, esim aikaisemmin postailemani jäätelön tarvikkeet kulkeutuvat nopsasti kotiin.
Tässä yhtenä hieman harmaana päivänä koululaiset tiedustelivat, jospa he voisivat laittaa tänään ruokaa. No, sehän sopii minulle. Ja, näin tuo lounaan valmistus sujui pojilta yhteistuumin. Toinen sekoitti ja toinen pilkkosi.
Kanan paistaminen sekä makaroonien keittäminen sujui mallikkaasti. Ja, keksiväthän he pilkkoa joukkoon jotain terveellistäkin, paprikaa. Kuulin kuinka he keskustelivat, että äiti haluaisi ruokaan myös jotain väriä.
Minun työkseni jäi vain istua pöytään valmiin annoken viereen. Ja, hyvältä maistui. Taidan tilata näiltä kokeilta ruokaa toistekin.

Ruokailun jälkeen kun siivosin keittiötä, mietin ylpeänä poikieni työskentelyä ja lounaan valmistusta. Tietenkään heidän tehtävä ei ole valmistaa meille ruokaa joka päivä, mutta kiinnostus ruoanlaittamiseen on syntynyt. Ja, tästä olen ylpeä. Olen ottanut heidät pienestä pitäen mukaan keittiöön ja antanut heidän osallistua ruoan valmistukseen. Varmasti tulee aika, kun kokkaaminen ei heitä niin kiinnosta. Mutta uskon että kiinnostus löytyy myöhemmin uudelleen, kun on taas sen aika.

Mites teillä, viihtyykö koko perhe keittiössä ruokaa valmistaen?

Kaisa


lauantai 16. heinäkuuta 2016

Sisustustyynyjä täälläkin?

Monella teistä on varmasti kokemusta siitä kuinka mökillä, asuntoautossa tai paatissa on niukasti tilaa säilyttää tavaroita. Vaikka kuinka yrittää ottaa mukaansa vain välttämättömän, kertyy sitä tavaraa kuitenkin. Meillä on paatti ja aina lähtiessämme liikenteeseen mietin, onko tämä nyt välttämätön tavara. Aika luovaksi tässä on oppinut monen asian suhteen, miten korvata jokin puuttuva esim ruoanlaittoväline.

Sitten on niitä välttämättömiä tavaroita, kuten petivaatteet. Toki voi nukkua makuupussissa ja tämän säilyttämiseen ei paljon tilaa tarvita. Mutta, meillä on käytössä peitot sekä tyynyt ja nehän vievät runsaasti tilaa säilyttää. Varsinkin kun pidän siitä että petivaatteet kerätään päiväksi pois, eivät siis ole levällään koko aikaa.
Mietin miten tämä on mahdollista toteuttaa? Haluamme nukkua peiton kanssa ja minä haluan että ne kerätään päiväksi pois. Niinpä ompelin erikokoisia tyynyliinoja, joihin saa näppärästi rullattua petauspatjan lakanoineen, peiton sekä tyynyn. Päivisin näitä sisustustyynyjä voi käyttää päiväunilla tyynynä ja ovathan ne kivan näköisiäkin säilytysratkaisuja.
Etukajuutassa jossa nukumme mieheni ja kuopuksen kanssa on värimaailma hyvinkin neutraalia vaaleaa, ruskeaa sekä harmaata.
Peräkajuutta joka on koululaisten valtaamaa aluetta on värimaailmassa myös sinistä, heidän toiveiden mukaisesti. Aika reippaan näköinen kajuutta mielestäni. 
Hyvin on säilytysratkaisuni toiminut ja petivaatteet ovat löytäneet paikkansa tyynynpäällisten sisältä. Joten, meillä on siis sisustustyynyjä paatissakin! Tätä nimittäin hieman ihmeteltiin, pitääkö minun paattiakin sisustaa. Miten tämän nyt ottaa, onko sisustamista vai näppärää tavaroiden säilyttämistä?
 
Sääennusteita katsoessa, ensi viikoksi onkin luvassa oikein mukavaa aurinkoista kesäsäätä. Joten, nautitaanhan lämmöstä ja käydään uimassa!
 
Kaisa



tiistai 12. heinäkuuta 2016

Treffeillä


Naantali on ollut minun ja mieheni kohtaamispaikkana useasti yhteisten vuosiemme aikana. Milloin treffit iltavapailla, minun opiskellessani Turussa ja mieheni palvellessa merivoimissa Pansiossa. Myöhemmin mieheni työ on vienyt häntä ympäri maailmaa, mutta kohtaamisia on silloinkin pystytty järjestämään.
 
 
Vuodenajat ja säät ovat vaihdelleet, kun olen ajanut kohti Turkua ja Naantalia. Samaa jokaisessa reissussa on ollut perhoset vatsanpohjassa. Milloin mukanani on ollut vastasyntynyt esikoinen, milloin kolme isäänsä ikävöivää pikkupoikaa. Tapaamiset ovat siis aina olleet täynnä tunteita, rakkautta.
 
 
Tänään on kihlapäivämme ja mieheni on työjaksollaan. Mutta, treffit onnistuttiin jälleen järjestämään (hieman ennakkoon kylläkin) ja minnekä muualle kuin Naantaliin. Mitenkä edelleen kaikkien yhteisten vuosien jälkeenkin, vatsanpohjassa on perhosia, odotan näkemistä kuin ensimmäisilläkin treffeillämme.

Ilma oli viileä ja aika tuulinenkin. Piknik perinteikkäillä kallioilla ei onnistunut, mutta fiilistely kylläkin. Ja, mitäpä viileydestä, läheisyys lämmittää!

Läheisyyttä kaikille tiistai päivään ja käykäähän treffeillä!
Kaisa


torstai 7. heinäkuuta 2016

Korurasia

Tuuli tuivertaa ja sade hakkaa ikkunaan, on kesämyrsky. Kävin taittamassa pionin pihastamme, sadepisarat kimmeltävät terälehdillä. Käperryin sohvalle, takkatulen ääreen. Tällaista päivää olen jo odotellutkin, saa ihan "luvalla" olla kesälomalla kotona, tekemättä mitään.
Viikko sitten vietin nimipäivääni (toinen nimi),niin kuin moni muukin suomalainen nainen. Esikoinen oli nikkaroinut kesäpäivien rattona kauniin korurasian minulle ja piilottanut rasiaan muutama vuosi sitten äitienpäiväksi tekemänsä helmet. Ihana yllätys.
Korurasian asetin olohuoneen pöydälle, siihen se sopii mielestäni täydellisesti. Mitä tästä ihanasta sydämellisestä nuorestamiehestä mahtaakaan tulla? Se jääköön nähtäväksi.
Sade raikasti ilmaa ja kasteli mukavasti istutuksia, tuli tarpeen ainakin tällaisen hieman hajamielisen hortonomin puutarhaan.
 
Oikein mukavaa ja aurinkoista tulevaa viikonloppua!
 
Kaisa

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Jäätelöä tarjolla

Ystäväni soitti minulle ja tiedusteli, miten löytää blogistani tarjoamani jäätelön reseptin. Kerroin että en ole blogiin sitä laittanut, kun niin moni muu on jo ko aiheesta postaillut tänä kesänä. Lupasin lähettää hänelle reseptin. Kunnes, toinen ystäväni sanoi että katsoo reseptin blogistani. Joten, päätin nyt kuitenkin postailla tästä tämän kesän herkustamme, joka on esikoisemme bravuuri.
 
Meillä on tarjottu tänä kesänä lähes kaikille vieraillemme itse tehtyä jäätelöä. Alkuperäisen reseptin bongasin Pikkupionia -blogista. Jäätelö on helppo valmistaa ja tarvikkeitakaan ei tarvita kovin montaa.
TURKINPIPPURIJÄÄTELÖ
 
4dl kuohu kermaa
2prk kondensoitua maitoa
1pss turkinpippurirouhetta
 
Vatkaa kermat vaahdoksi ja lisää kondensoidut maidot sekä turkinpippurirouhe, sekoita hyvin. Laita massa pakastimeen ja sitten ei muuta kuin odotetaan!
 
Jäätelö sulaa nopeasti, minkä huomaa kuvista hyvin. Tai, kuvaaja oli vaan liian hidas, kun jäätelöpallot alkoivat muistuttamaan enemmän kasoja kuin palloja. No, mutta eipä tuo haittaa, makuhan se on tärkein.
Olemme kokeillut maustaa jäätelöä myös Marianne- ja Daim-rouheella. Mutta, tämä turkinpippuri on noussut selkeästi perheemme suosikiksi.

Oikein mukavaa ja herkullista tiistaita!

Kaisa



sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Mökkitie

Sitten alkuviikon rauhallisten hetkien jälkeen, ei loppuviikolla tarvinnutkaan miettiä: Mitäs tehtäisiin? Koululaiset palasivat mökiltä kotiin pesettämään vaatteensa, kun jo lähdettiin kohti seuraavia koitoksia.
 
Loppuviikon vietimme poikien kanssa Tampereella, kannustamassa keskimmäisen joukkuetta Särkänniemi Cupissa. Oli ihana katsoa lasten intoa pelata ja komeita tuuletuksia. Eikä se voitto niin tärkeä ole, turnaus oli taas yksi kokemus lisää. 

Viikko oli siis täynnä mukavaa ohjelmaa, lasten iloa, ystävän kanssa kahvittelua ja ravintolassa syömistä. Niin, ja monta ylimääräistä kilometriä, kun ratin takana istuvan ja navigaattorin yhteistyö ei ihan sujunut. Ajan kyllä autoa aika paljonkin, mutta Tampere on jäänyt hieman vieraaksi kaupungiksi. Tai, yleensä meillä (niin kuin varmaan monessa muussakin perheessä) kuskina toimii mieheni. No, eipä nuo kilometrit haitanneet menoa. Tankissa oli bensaa, matkustajat kannustivat kuljettajaa ja aina oltiin ajoissa paikanpäällä.
 
Reissusta selvittiin kotiin, kera suurehkon pyykkivuoren. Itse odottelin täksi päiväksi vesisadetta, olisi saanut ihan luvalla olla kotona ja käyttää pyykkikonetta. Aamu valkeni aurinkoisena ja lapsilla oli energiaa, kotona hyvin nukutun yön jälkeen.
 
No, eihän tätä päivää voi sisällä viettää. Pyykit ja villakoirat ovat onneksi niin luotettavia kavereita, että ne kyllä odottavat, eivät karkaa minnekään. Joten, pyyhkeet ja uikkarit kassiin, pojat autoon ja nokka kohti mökkitietä. 

Vaikka koenkin olevani enemmän meri-ihminen, on tuo mökkitie ja järvimaisema yhtälailla rauhoittava kuin merikin. Koivujen takaa pilkotti järvi, aurinko paistoi, maisema oli pysäyttävä. Pysäytin auton keskelle tietä ja kaivoin kameran esille. Takapenkiltä kuului: "Päästäänkö me koskaan perille?" Kävin ottamassa tästä pysäyttävästä ja rentouttavasta maisemasta kuvan, Suomen kesä.
 
Saunan lämmetessä koululaiset keräsivät pihapiiristä mustikoita, kuopus ihmetteli laiturilla möngertävää kotiloa: "Äiti, se liikkuu!"
 
Järvi oli tyyni, aurinko paistoi, lakat kypsyvät pikkuhiljaa. Voisiko tätä mukavammin ja rauhallisemmin ohjelmoitu viikko päättyä. Uiminen ja saunominen väsytti, talo on hiljainen. Nyt olisi tilaisuus tehdä rästiin jääneitä kotitöitä, mutta en viitsi. Sen sijaan taidan mennä nauttimaan kauniista ilta-auringosta terassille ja tehdä nopean kierroksen blogeissa!
 
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!
 
Kaisa