keskiviikko 31. elokuuta 2016

TIVOLI - Pieni musikaali suurista tunteista

Sain Turun Kaupunginteatterilta kutsun Tivoli-lastenmusikaalin bloggaritilaisuuteen. Kutsu oli tarkoitettu minulle ja yhdelle lapselle. Joten, lyhensin hieman työpäivää ja hain kuopuksen päiväkodista, hyppäsimme autoon ja käänsimme nokan kohti Turkua.
Kuva:  Otto-Ville Väätäinen
Ennen varsinaisen (ennakko) näytöksen alkua saimme maistella Linnateatterin ravintolan tarjoiluja sekä kuulla Turun Kaupunginteatterin tulevista esityksistä. Samalla kun sain tutustua muihin bloggaajiin ja olihan joukossa näin blogin kautta tuttuja bloggaajia. Ilta oli todella mukava ja antoisa, jo ennen varsinaisen näytöksenkin alkamista.

Musikaali kertoi 5-vuotiaasta Sofiasta joka kamppaili suurien tunteiden kanssa. Kontrollifriikki äiti ohjeisti tyttöä hillitsemään tunteensa ja opetti tytölle taistelulajeja muistuttavia temppuja, hillitse tunteesi.
 
Äiti ja isä vievät tyttärensä Tivoliin, jossa Sofia pyytää taikuria taikomaan vanhemmat pois. Toive toteutuu ja Sofialle jäi vain unilelu, jonka äiti oli uhannut heittää roskikseen. Unilelu opastaa Sofiaa käsittelemään tunteitaan, samalla kun kaksikko kiertää tivolin laitteita. Lapsella on oikeus tunteisiin ja tunteiden käsittely lapsen kanssa on meidän aikuisten vastuulla.
Kuva:  Otto-Ville Väätäinen
Musikaali oli taidokkaasti toteutettu ja näyttelijät olivat lahjakkaita. Näytelmä herätti myös minussa/äidissä kysymyksiä: Noinko minä käyttäydyn?
 
Kuopus oli hieman pieni musikaaliin ja muutama kohta olikin pelottava. Voisinkin suositella musikaalia esikouluikäisille ja vanhemmille.
 
Teatterista lähteissä, kuopus näki mainoksen Herra Hakkaraisesta. Jäämmekin odottamaan Hakkaraisen tuloa ohjelmistoon ja seuraavaa teatteri kokemusta.
 
Kaisa
 
PS. Kuvat ovat lainattu Turun Kaupunginteatterin sivuilta.

torstai 25. elokuuta 2016

Itse tehty mysli

Elokuun alussa kirjoittelin koululaisille tekemistäni välipalapatukoista. Ystäväni oli lukenut postauksen ja kysyi että olenko tehnyt itse mysliä. No, en ole. Muutamaa reseptiä olen kyllä katsonut, mutta tehnyt en ole. Meillä syödään jonkin verran mysliä, joten päätin kokeilla ystäväni suosittelemaa reseptiä.
 

 MYSLI

5dl isoja kaurahiutaleita
5dl ruishiutaleita
2dl erilaisia siemeniä (auringonkukan-,kurpitsansiemeniä...)
4dl erilaisia pähkinöitä (cashew-,pekaani-, saksan-, hassselpähkinä, manteli...)
2dl kuivattuja hedelmiä (rusinat,karpalot...)
(Tattarihiutaleita)
0,6dl oliiviöljyä
3rkl hunajaa
Kanelia
Kardemummaa
Suolaa

Sekoita isossa kulhossa kaura- ja ruishiutaleet, siemenet sekä murskatut pähkinät. Lisää joukkoon mausteet maun mukaan. Seos on sen verran suuri, että kannattaa laittaa mausteita "runsaasti", jotta kanelin ja kardemumman maut tulevat esiin. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja sulata sekoittaen joukkoon hunaja. Kaada öljy-hunajaseos hiutale-siemen-pähkinä seokseen, sekoita hyvin. Kaada seos leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda seos uunissa 175-astetta noin 15 min. Kääntele seosta välillä. Anna mysliseoksen hetki jäähtyä. Lisää joukkoon kuivathedelmät ja tattarihiutaleet.
Tattarihiutaleet unohtuivat kauppaan, joten niitä emme laittaneet lainkaan. Myös kanelin ja kardemumman jätimme pois allergia syistä. Rusinat ja karpalot antoivat mukavaa makeutta sekä makua mysliin. Joten, emme muita ns mausteita jääneetkään kaipaamaan.
 
Mysliä olemme ehtineet tekemään jo kolme annosta. Koululaiset kun ovat löytäneet myslistä mukavan välipalan. Joukkoon ovat sekoittaneet maustamatonta jogurttia. Joten, terveellinen ja hyvä vaihtoehto välipalaksi.
 
Huomenna on jälleen perjantai ja viikonlopun vapaat edessä. Meillä täällä rannikolla vietetään Venetsialaisia eli kesäkauden päätöstä. Mukava viikonloppu siis edessä!
 
Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!
 
Kaisa

lauantai 20. elokuuta 2016

POKKARI vs JÄRKKÄRI

Viime kertaisessa postauksessa otsikkona oli: Tiedän mitä etsin. Mutta, nyt en tarkalleen tiedä. Tai tiedän mitä etsin, etsin itselleni uutta kameraa. Mutta, millaista kameraa, se on vielä hieman epäselvää.
 
Ennen kun aloitin blogin kirjoittamisen, en juurikaan valokuvannut. Joten, blogin myötä myös valokuvaamisesta on tullut uusi harrastus minulle. Haluaisinkin opetella lisää valokuvaamisesta ja jonkin kurssin käyminen onkin pyörinytkin mielessäni.
 
Mutta, ennen minkään kurssin aloittamista, tulisi minun hieman päivittää kameraani. Tänään pääsinkin tutustumaan kahteen vaihtoehtoon. Vaihtoehtoihin joita olen harkinnut hankkivakseni, pokkari (mikrojärjestelmäkamera) tai järkkäri (järjestelmäkamera).
Pokkari jota olen katsonut on pieni ja helppo käyttöinen, olisi mukava kantaa mukana matkassa. Objektiiveja saa hankittua tarpeen mukaan lisää. Mielestäni aika naisellinen.
 
Järkkäri, no sen ominaisuuksia ei tässä paljon tarvitse esitellä. Tuohon pokkariin verrattuna, voipi todeta että on iso eikä niin kovin naisellinen (minun mielestä). Lisävarusteita saa tarpeen mukaan ja varmasti kuvat laadukkaampia...
 
Niin kuin huomaatte, koko esittää suurta osaa tässä valinnassani tai sitten ei. Olenko valmis kantamaan suurta kameraa mukanani kaikkialla, kun koskaan ei voi tietää mitä mielenkiintoista kuvattavaa/ikuistettavaa tulee matkalla vastaan?


Veljeni antoi minulle järkkärinsä lainaan, saan rauhassa tutustua ja testailla. Joten, ilta sujuikin kauniissa auringon paisteessa, venesatamaamme kiertäen ja kuvaillen. Uuteen kameraan tutustuminen vie aikansa ja varmasti kuvistakin tulee harjoittelemalla laadukkaampia. Katsotaan kuinka käy, tykästynkö tällaiseen järkkäriin ja jaksanko kuljettaa sitä mukanani? Vai vähentyykö kuvaamiseni tai siirrynkö pikkuhiljaa kuvaamaan kännykällä, joka on aina mukanani? Tai, palaanko kuvaamaan vanhalla tutulla näppärällä digikameralla?
Paremmaksi kuvaajaksi tulee vain harjoittelemalla ja olemalla itselle tässäkin asiassa suopea. Kun totuus kuitenkin on, että vaikka kuinka hyvä kamera olisi täytyy sitä osata myös käyttää. Ja, joskus sen täydellisen otoksen voi ottaa myös kännykällä. Kuvassa kun on sisältöä, aina ei laatu ole suurin kriteeri!
 
Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonlopun jatkoa!
 
Kaisa

lauantai 13. elokuuta 2016

Tiedän mitä etsin

Syksy on saapunut. Lapset aloittivat kouluvuotensa, tuuli saa ensimmäiset lehdet putoamaan puista, vesi hakkaa ikkunoihin. Sytyttelen sisällä takkaa ja ensimmäisiä kynttilöitä pöydälle, haen villasukat jalkaani ja juon teetä vilttiin kääriytyneenä. Olemme muuttaneet ulkoa sisälle, kotoilu on ihanaa. On ihana taittaa ulkoa pihlajanoksa ja tuoda sisälle maljakkoon. Muutenkin olisi mukava saada kotiin jotain uutta, piristystä/päivitystä. Onko teillä herännyt vastaavia tunteita?
Viime syksynä tein päätöksen, että yhtään uutta sisustyynyä tai päällistä en saa ostaa. Koska kaapissani on kasoittain päällisiä jo valmiina. Olen ostanut ja tehnyt päällisiä trendien mukana. Ja, loppujenlopuksi olen pitänyt päällisiä vain hetken esillä, eivät ole olleet mieleeni. Kotona tulee viihtyä ja olla asukkaidensa näköinen. Helposti vaan sortuu trendeihin ja sisustuslehtien kuviin, eikä tule miettineeksi kunnolla, mikä on se oma juttu. Kuluneen vuoden olen vaihdellut jo olemassa olevia tekstiilejä. Varastosta olen kiikuttanut useamman laatikollisen vaihtoehtoja testiin sekä kierrättänyt huoneesta toiseen tekstiilejä. 
 
Olemme asuneet tässä kodissa kohta seitsemän vuotta ja vasta nyt koen, että tiedän millaisen fiiliksen haluan olohuone-ruokahuone akselille. Joten, hain Kodinonnesta useamman viuhkan kangasvaihtoehtoja. Pyörittelin kankaita yhden illan ja mietin mitkä värit sekä materiaalit ovat meille sopivat. Materiaalien kun tulee olla pesunkestäviä, meillä kun tyynyt eivät ole pelkkiä koristeita, vaan niitä myös käytetään päiväunilla.
Mitään uutta väriä en kotiimme halua, luvassa ei siis ole mitään väri-ilottelua. Mutta, nyt kankaat ja tulevat tekstiilit on valittu sekä tilattu. Syksy näyttää, miltä kotimme tuleekaan näyttämään uusien tekstiilien kanssa!
 
Kaisa

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Välipalaa koululaisille

Aikomukseni oli tänään postata aivan jostakin muusta, nimittäin syksyn tuomasta sisustuskärpäsestä. Eilen otin kuvatkin jo valmiiksi, mutta iltapäivän aikana aihe vaihtuikin sisustamisesta resepteihin.
 
Tänään meidän koululaiset ovat siis viettäneet viimeistä kesälomapäivää, hieman tuulisessa ja viileässäkin säässä. Onneksi aurinko on välillä näyttäytynyt ja muistuttanut että kesää on vielä jäljellä, vaikka koulut alkavatkin. Töideni jälkeen kävimme tekemässä vielä viimeiset hankinnat koulua varten, vaatteet odottavat valmiina tuolinkarmilla. Totesin että eikös näillä nyt pärjätä huominen. Pojat huomauttivat, että välipalapatukat ovat loppu.
 
Meillä siis pojat napostelevat mielellään välipalapatukat koulun jälkeen, kun kiireellä käyvät kotona ja lähtevät kavereille. Onneksi syövät edes jotain. Olen kyllä kertonut, että kaapista löytyy myös leipää,voi  voidella. Ja, hedelmänkin voi napata mukaansa. 
Eli, välipalapatukat ovat loppu. Niitä sitten ryhdyin leipomaan koululaisille ja itsellenikin. Viime keväänä postailin puuropannarista, joka tehdään Paulu'ns superpuurosta. Tätä meillä on tehty aika usein ja tekee hyvin välipalana kauppansa. Pannarista innostuneena tutustuin Paulu'nsin muihinkin tuotteisiin. Paulu'nsin omilta sivuilta löytyy runsaasti reseptejä, myös näiden myslipatukoiden.
 
MYSLIPATUKAT
 
"Kaipaatko ravitsevaa välipalaa mukaan otettavaksi? Valmiit patukat sisältävät usein isoja määriä lisättyä sokeria - tekemällä itse voit itse valita makeusasteen. Myslipatukoiden ainoa makeuden lähde on hunaja ja tietysti muiden ainesosien luontaiset sokerit."
 
Ainekset:
 
1,5 dl kiehuvaa vettä                    
2 rkl hunajaa
2 rkl Chiansiemeniä
1/2 tl jodioitua suolaa
1 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
1/2 dl kuivattuja karpaloita pienittynä
1/2 dl kookosöljyä
 
Laita kookosöljypurkki lämpimään vesihauteeseen, jolloin rasva muuttuu juoksevammaksi.
Mittaa aineet kulhoon ja sekoita.
Muotoile joko valmiita parin sentin korkuisia patukoita tai levitä seos yhtenäisenä uunivuokaan.
Paista 170 asteessa noin 20-25 min. Anna jäähtyä vähintään parin tunnin ajan.
Leikkaa sopivan kokoisia paloja ja kääri vaikka folioon mukaan otettavaksi!
Myslipatukat on helppo ja nopea tehdä. Ja, häviävät myös nopeasti. Itsekin otan mielelläni mukaan töihin ja korvaan palaverissa tarjolla olevan viinerin myslipatukalla.
 
Kaupasta pojat nappasivat mukaansa myös nektariineja, niitä he myös mielellään syövät. Ja, kyllähän he syövät, kun valmiiksi laittaa pöydälle. Mutta, toisinaan juurikin tuon voileivän voiteleminen on liian raskasta ja aikaa vievää.
Näitä reseptejä erilaisiin välipalapatukoihin on runsaasti tarjolla, mutta tämä on ollut mielestäni yksinkertainen kun puolet aineista tulee jo ns valmiina myslin muodossa. Oletko muuten koskaan kokeillut tehdä itse välipalapatukoita? Tai, mitä teillä koululaiset syövät koulun jälkeen? 

Kaisa
 


sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kesätöiden loppuminen



Viime viikolla lyhensin työviikkoa muutamalla päivällä ja suuntasimme koko perhe perinteiselle Helsingin reissulle ennen koulujen alkamista. Joka kesäinen Lintsi ja Suomenlinna olivat ohjelmassa sekä pieni päivitys lasten vaatekaappeihin. Mitenkä nuo lapset aina kesän aikana tuntuvatkaan venyvän pituutta.
 
Helsinki ei näyttänyt meille nyt parastaan, vaan sää oli harmaa sekä välillä ripotteli vettä. No, eipäs sade meitä haittaa ja onhan sitä tekemistä muuallakin, jos päivä Lintsillä tai Suomenlinnassa ei innosta sateessa. Nämä reissut tehdään meillä poikkeuksetta lasten toiveiden mukaisesti, niin myös nytkin. Koululaiset tutkiskelivat vaihtoehtoja ja valitsivat Lintsin sijasta Heurekan. Olikin mielenkiintoinen paikka, ei olla ennen käytykään. Ja, mikä oli mielenkiintoisin kohde? Tai, ainakin eniten aikaa vietin seuraten, kun pojat ajoivat meripelastusvenettä simulaattorissa ja pelastivat vedenvaraan joutuneen veneilijän.  
 
Viikonlopun vietimme saaristossa ja eipä ilma olisi voinut meitä enempää suosia, uimavedet olivat lämpimät ja aurinko paistoi. Pojat uivat ja hyppivät paatin kannelta, ihana kesäloman lopetus viikonloppu.
Lintsillä ei tänä kesänä käyty, mutta jotain paljon hauskempaa kuulemma teimme. Poikien kumiveneneen kanssa kun oli jo heti alkukesänä ongelmaa, kun kerta toisensa jälkeen melat katkesivat. Jäi tuo souteleminen vähemmälle. Mutta, ei meloja oikeastaan tarvitakaan kun liikkeelle ja vauhtia saa muutenkin. Naru kiinni paattiin ja kumiveneeseen, vuoristorataa kerrakseen.
Kuopus palaa huomenna päiväkotiin ja koululaisten koulut alkavat torstaina. Itse jo hieman kaipaankin tätä tulevaa syksyä ja arkea. Vaikka koulut ja harrastukset tuovatkin oman haasteensa arkeen, tuo se mukanaan myös tietyn tutun ja turvallisen rytmin.
 
Oma kesätyöni uimavalvojana (omien lasteni) myös loppuu. Tämä kesätyö on ollut yksi parhaimmista. Koululaiset osaavat jo uida hyvin, kun taas kuopus viihtyy hyvin rantavedessä pelastusliiveineen. Joten, työni ohella olen ehtinyt keskittymään harrastukseeni, käsitöihin. Tänä kesänä olen palauttanut mieleeni virkkaamisen koukerot. Syksy on jo pitkälle mielessäni...
 

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja voimia koululaisille tulevaan kouluvuoteen!

Kaisa

maanantai 1. elokuuta 2016

Pihluksen Säikkä

Saimme ystäväperheemme mukaan viettämään iltaa saaristoon. Retkeilykohteeksemme valitsimme Pihluksen luonnonsataman, joka kuuluu Selkämeren kansallispuistoon. Eväät oli pakattu reppuihin ja jokaiselle oli iloinen seikkailumieli. Varsinaista suunnitelmaa ei ollut, minne menemme nauttimaan eväämme. Useammasta reitistä valitsimme Pihluksen Säikän, jonne opasviitan mukaan on 0,7km matkaa. 
 

Polku kierteli metsässä. Polun varrella kasvoi puolukoita ja mustikoita, joita lapset napsivat suihinsa. Välillä polku haarautui ja jouduimmekin hieman miettimään, olemmeko oikealla reitillä. Kovin suuria poikkeamia ei pienet kävelijät olisi jaksaneet.
 
Oikeat valinnat teimme reitillä, kun aikamme käveltyämme, edessä avautui uskomattoman kaunis maisema. Taivas oli sininen ja meri kimmelsi, kaislat kahisivat tuulessa hiekan lämmittäessä jalanpohjiamme.

 
 

Olemme ennenkin olleet Pihluksessa, mutta tämä hiekkaranta oli kyllä mahtava löytö. Tänne tullaan toistekin!
 
Vielä on kesää jäljellä, joten nautitaan aurinkoisista päivistä. Ja, tutkitaan lähiympäristöämme, ei tiedä mitä polun varrelta löytyykään! Kiitokset lisämiehistölle!
 
Kaisa