torstai 29. syyskuuta 2016

Nykytaidetta?

Poikien syntymäpäiviä saimme viettämään myös mieheni mummun sekä kummitädin. He istuivat ruokahuoneessamme ja juttelivat, vaihtoivat kuulumisia. Taisivat olla välillä hieman kauhuissaan siitä menosta ja meiningistä mitä oli. No, olisihan se ollut erikoista, jos lapset olisivat istuneet hiljaa sohvalla rivissä.

Heidän juttelunsa kääntyi seinällämme olevaan "tauluun". "Onko tuo sellaista nykytaidetta, mikä ei esitä mitään?" Veljeni kuuli tämän keskustelun ja kertoi tarinan taulun takaa.
Kerroin keväällä täällä blogissa, kuinka edesmennyt mummuni harrasti maalaamista. Nyt kun olemme tyhjentäneet hänen jäämistöjään, löytyi tavaroiden seasta tällainen taulu. Taulu on viimeinen jota mummuni on aloittanut maalaamaan. Tai, oikeastaan hän ei ehtinyt varsinaisesti vielä maalaamaan. vaan laittamaan ainoastaan pohjamaalin. 

Otin taulun meille ja ajatuksenani oli että pojat saisivat siihen maalata. Ripustin taulun kokeilumielessä/väliaikaisesti jo valmiiksi olevaan naulaan rukahuoneessamme. Totesinkin että, tästä tulee hyvä, juuri sopivankokoinen tähän tilaan. 

Taulu on ollut nyt seinällä kesän ja meillä käyneet vieraat ovatkin nähneet taulussa erinäköisiä "kuvia". Heinäpellon, sumussa ajelehtivan laivan...


Taulusta löytyy kaikki ne sävyt, joita kodissamme on. Taulu on kooltaan sopiva ja siinä on tunnearvoa minulle. Ja juuri tällaisena, ilman kehyksiä sekä hieman rispaantuneena. Olenkin miettinyt, raskinko antaa poikien siihen maalatakaan? 

Tämä nykytaidetta oleva taulu on kaverina 10-vuotis hääpäivälahjaksi saamiemme tuolien kanssa. Taulu ja tuolit luovat kokonaisuuden, jotka tavallaan poikkeavat muusta kotimme ilmeestä. Ja, ehkä juuri siksi kuuluvatkin meidän kotiin, rikkovat kokonaisuutta.

Katsotaan mikä taulun lopullinen kohtalo on. Mutta, nyt ainakin saa olla juuri tuollaisena ja ruokahuoneemme seinällä. Meidän kodissa on nykytaidetta!

Auringonsäteistä torstai päivää!

Kaisa

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Syksy tulee sisällekin

Hieman syksyisempiä istutuksia laitoin eilen pihallemme, valvovan silmän alla. Kuopus oli hieman lämpöinen ja väsynyt, hän istui kuistilla kun minä hääräsin ulkona. Viikolla täytyykin muistaa käydä ostamassa multaa, hieman jäi ruukut vajaiksi. Ja, muutaman kaalinkin voisi vielä istuttaa.
 
Tänään onkin ollut onneksi jo paljon pirteämpi ja reippaampi poika meillä kotona, tehtiin pieni lenkkikin ja nautittiin ihanan värikkäästä luonnosta. Potkittiin puista pudonneita lehtiä ja heitettiin ilmaan, lehtisadetta. Hyvä jos tauti ohitti meidät muut, eikä parkkeeranut meille pidemmäksi aikaa. 
 
Toin sisällekin pari callunaa, yhden tähän kuistin lipastolle. Saa nähdä kuinka kauan saan sisällä viihtymään, täytyy muistaa kastella maltillisesti. Nostin myös varastosta esille lyhdyn ja laitoin sinne palamaan LED-kynttilän. Kynttilän saa ajastettua ja näin tuikkii iltaisin kun muuten alkaa jo hämärtämään. Aika aidoilta nuo LED-kynttilät näyttävät, eivät tietenkään ole niin kauniita kuin aito kynttilä ja tuli. Mutta, ovat turvallisia, ainakin näin lapsiperheen näkökulmasta.
 
Eletään syyskuun loppua ja syksy on kauneimmillaan. Värikkäät puut ulkona ja viimeiset auringonsäteet piristävät ja antavat voimaa tulevaan, pitkään pimeään talveen. Aamut ja illat ovat jo aika viileitä, mielellään sisällä sytyttää takkaan tulen. Tyynyjen määrä sohvalla on lisääntynyt ja torkkupeitot on kaivettu esille. Tänä vuonna tähän on myös lisätty värit meillä sisällä. Aika maltillisesti, mutta kyllä sen huomaa pitkän musta-valko-harmaan jälkeen. Ainakin toistaiseksi olen ollut tyytyväinen, eikä värit ole alkaneet minua ahdistamaan. Varsinkin kun kaikki värit ovat suoraan luonnosta, eli ei mitään yllätyksellistä.

Joten, voi todeta että syksy on tullut meillä myös sisälle!
 
Oikein mukavaa alkavaa syyskuun viimeistä viikkoa. Muistetaan ulkoilla ja nauttia luonnosta, kaikesta kauniista ympärillämme!
 
Kaisa

perjantai 23. syyskuuta 2016

Omenat talteen

Omenoista on leivottu tänä syksynä jo piirakkaa ja keitetty sosetta. Napattu irti puusta ja syöty puutarhassa, nautittu sadosta. Meidän omalla pihalla ei ihan vielä omenapuu anna näin suurta satoa, mutta vanhempieni puutarhasta omenoita riittää meillekin saakka. Omenoista on puristettu jo mehuakin, mutta edelleen oksat notkuvat hedelmistä.
 
Meillä pojat juovat omenamehua oikein mielellään ja tiedustelivatkin, eikö vielä yksi kerta voitaisi käydä mehustamolla. Joten, viikolla yksi ilta menimme keräämään omenoita koreihin. Kuopuskin sai ihan luvalla kiivetä tikkaille ja kurottautua oksille, keräten omenoita omaan pieneen koriinsa. Omenoita oli edelleen niin paljon että koreihin kerääntyi yhteensä lähes 100kg tuoreita omenoita.  Seuraavana aamuna kiikutin omenat mehustamoon ja iltapäivällä sai hakea valmiit omenamehulaatikot kotiin viemisiksi.

 
On myönnettävä, että eipä ole aikaisemmin tullut mieleen näin paljon mehuja puristuttaa. Pullojen peseminen kun ei ole niin kovin mieluista puuhaa, ainakaan tälle äidille. Mutta, nämä pahvilaatikot joiden sisällä on muovipussi ja tuollainen näppärä "hana", niin sopii hyvin meille. Ekologisuudesta en nyt kyllä mene takuuseen, mutta tulee sitä roskaa muustakin. Sisältö on ainakin terveellistä ja luomua.
 
Takana on aurinkoinen työviikko ja viikonloppu edessä. Toivottavasti viikonloppuna saamme edelleen nauttia aurinkoisesta syyssäästä!
 
Kaisa


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Syksyn värejä

Syksyn värejä on jo ilmassa. Tänään ihailin auringonpaistetta sekä tammen kellastuvia lehtiä. Viime postauksessa lupailin postausta viikonloppuna juhlimiemme syntymäpäivien tarjoiluista. Yleensä luotan niihin tuttuihin ja hyviksi todettuihin resepteihin, mutta nyt päätin kokeilla myös jotakin uutta. Joten, jaan nyt nämä kaksi uutta kokeiluani myös teille.

Edellisenä viikonloppuna keräsin saaresta tyrnejä pakastimeen, joten päätinkin kokeilla leipoa tyrnikakun. Reseptin löysin netistä tai oikeastaan yhdistelin kahta reseptiä, hieman olemassa olevien tarvikkeiden mukaan. Todettakoon että en ole sitten ennen tehnyt tuollaista kiillettä kakun päälle. Mutta, kerta se on ensimmäinenkin ja hyvin onnistui. Ilmeisesti kiille oli hieman liian lämmintä kun sitä lusikoin, kakun päälle muodostui tuollainen kaunis "pitsikuvio".
 

TYRNIKAKKU
 
Pohja:
 
200g Digestive-keksejä
100-125g voita tai margariinia
 
Täyte:
 
5 liivatetta
200g valkosuklaata
4dl vispikermaa
3/4dl sokeria
2dl vaniljajogurttia
2 1/2dl sileää tyrnihilloa
3/4dl laimennettua sitruunamehua
 
Kiille:
 
1 1/2dl laimentamatonta tyrnimehua
2dl vettä
2rkl sokeria
3 liivatetta
 
Laita täytteen liivatteet likoamaan kylmään veteen.
 
Murskaa keksit. Sulata rasva ja sekoita keksimurot joukkoon. Painele irtopohjavuoan pohjalle.
 
Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon kevyesti sekoittaen sokeri, jogurtti, hillo ja sulatettu suklaa.
 
Kiehauta laimennettu sitruunamehu ja sulata puristellut liivakot nesteeseen. Jäähdytä haaleaksi ja sekoita seos kermaseokseen. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa.
 
Liota kiilteen liivatteet kylmässä vedessä. Kiehauta laimentamaton tyrnimehu. Purista liivakoista vesi ja sekoita mehun joukkoon. Lisää joukkoon vesi ja sokeri. Anna seoksen jäähtyä. Lusikoi jäähtynyt notkea seos täytteen päälle. Anna jäähtyä jääkaapissa.
SUOLAINEN PIIRAS KASVISTÄYTTEELLÄ
 
Pohja:
 
150g voita
3,5dl gluteenitonta jauhoseosta
1/2tl suolaa
3rkl kylmää vettä
 
Esipaista 200 asteessa 10min.

Täyte:

100g vuohenjuustoa
200g aurinkokuivattuja tomaatteja
1 punasipuli ohuina siivuina
1 ruukku basilikaa
2 kananmunaa
1dl kermaa
50g raastettua parmesanjuustoa

Lisää murennettu vuohenjuustoa, aurinkokuivatut tomaatit, sipuli sekä hienonnettu basilika piirakkapohjan päälle.

Vispaa kananmunien rakenne rikki ja lisää kerma sekä juustoraaste sekaan.

Kaada massa vuokaan ja kypsennä 180 asteessa 20min.
Syksyisiä värejä oli siis ilmassa myös syntymäpäivien tarjottavissa. Tarjottavat tekivät hyvin kauppansa, joten näitä reseptejä hyödynnän jatkossakin. Viilenevät ja hämärtyvät illat ovat muutenkin saaneet minussa heräämään leipurin. Useampana iltana on valmistunut jotakin tuoretta iltapalapöytään ja tästäkö lapset ovat innoissaan. Varsinkin kuopus kun on päässyt avukseni leipomaan.

Oikein mukavia syyspäiviä ja nautitaan auringosta sekä värikkäästä luonnosta ympärillämme!

Kaisa

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Viikonloppu juhlien

Viikonloppu on takana ja huomenna jatkuukin arkinen aherrus. Eilen vietimme kaikkien poikiemme syntymäpäiviä serkkujen, isovanhempien ja kummien kanssa. Ja, tänään olikin vuorossa kummipoikamme 1-vuotis syntymäpäivät. Joten, viikonloppu on ollut yhtä juhlaa.
 
Juhlat sujuivat mukavasti niin eilen kuin tänäänkin ja nyt aloitammekin viikkoa vatsat täynnä herkkuja. Tarjottavista ajattelinkin tehdä ihan oman postauksen, tuli testattua muutamaa uutta reseptiä jotka osoittautuivatkin hyviksi.
Perjantai-illalla laitoimme poikien lahjat olohuoneeseen odottamaan (perinteikkäästi) aamulla herääviä lapsia. Aamulla pojat hiipivät alakertaan (kuin jouluna) katsomaan, odottaako heitä yllätykset. No, yllätykset. Kuopukselle lahja oli yllätys tai pitkältä toivelistalta kylläkin valittu. Mutta, koululaisille ei nykyään pahemmin yllätyksiä enää osaa hankkia. Kuopuksen lahjasta löytyi paloasema, edelleen hänen suosikkejaan. Ja, koululaiset saivat uudet puhelimet. Jospa heidät jatkossa saisi paremmin kiinni, varavirta saattaisi olla myös tarpeen.
Tämä järjestely, kaikkien syntymäpäivät yhdellä kerralla oli ihan hyvä valinta. Kaverisynttärit on vielä edessä. Koululaiset jo itse suunnittelevat, mutta kuopukselle juhlat ovatkin ensimmäiset lastenkutsut. Katsotaan mitä keksimme, lähempänä hänen varsinaista syntymäpäiväänsä.
 
Kuvia tuli otettua runsaasti, joten postausta on tulossa ainakin tarjottavista. Ja, syksyinen sisustuskin alkaa olemaan valmis, joten sisustuspostaustakin on tulossa!
 
Mukavaa alkavaa viikkoa!
 
Kaisa
 



perjantai 16. syyskuuta 2016

Äiti, olen täällä!

Onpas takana vauhdikas ja työntäyteinen viikko. On hajonneita pesukoineita, tiskaamista ja pyykin pesettämistä muualla. Huoltoliikkeen tuomio korjaamisista, eipä vanhoja koneita enää kannata korjata, keski-ikä koneilla nykyään kuulemma 7 vuotta. En ollut kyllä suunnitellut uusien koneiden hankintaa juuri nyt, mutta niinhän se menee. Ei yllättäviin menoihin voi varautua. No, nyt uudet koneet jo asennettu ja hyvin näyttävät toimivan. Hiljaisia ainakin ovat!

Aamupäivällä kävimme kuopuksen kanssa keräämässä hieman omenoita ja luumuja vanhempieni puutarhasta. Kiipesin itse ottamaan luumuja ylemmiltä oksilta, kun kuulin: "Äiti, olen täällä!" No, missä sinä olet? Tietenkin kuopus oli kiivennyt toisille tikkaille ja irrotti kaunista punaista omenaa itselleen. Onneksi pysyi tikkailla, eikä tullut alas niskoilleen!
Ilma oli kyllä mitä kaunein. Ei heti uskoisi että nyt on jo syyskuun puoliväli. Nurmikko oli vielä märkä, mutta nopeasti aurinko kuivattaa. Sadonkorjuu on parhaimmillaan ja muutenkin on havaittavissa syksyn tuomaa kaunista väriloistoa. Mielelläni olisin jäänyt ulos ja vaikka haravoinut pudonneita neulasia. Mutta, hiukan on mentävä töihin myös tänään.

Meillä vietetäänkin huomenna kaikkien poikien syntymäpäiviä, kun mieheni työvuorot osuvat juuri poikien virallisiin syntymäpäiviin, Ja, onhan se tärkeää että isä on mukana juhlissa! Tänä vuonna tällainen ratkaisu ja katsotaan mitä ensi vuonna keksitään. Yhteissynttärit on siinäkin mielessä hyvä ratkaisu, että ei kauempaa tulevien tarvitse tulla useana viikonloppuna Raumalle. Niin, ja kun katsoo tuota meidänkin perheen kalenteria, ei siinä kovinkaan montaa vapaata viikonloppua ole ennen joulua. Mutta, taitaapi olla ihan normaalia näin nykypäivänä!

Kauppalista odottaa kauppaan lähtijää ja kun tavarat on haettu onkin aika alkaa valmistelemaan huomisia tarjottavia. Jos ehdin ja muistan ottaa huomenna kuvia, saattaa luvassa olla postausta syntymäpäivistä. Mutta, enpä taida ottaa kuvaamisesta nyt mitään stressiä, vaan yritän ehtiä kahvin kaadon lomassa vaihtamaan vieraiden kanssa kuulumisia! Nimittäin kun nyt näyttää siltä, että suurinosa on saanut järjestettyä ohjelmansa niin että pääsee saapumaan poikien juhliin ( 13+21). Joten, vilskettä on luvassa!

Nautitaan auringosta ja vietetään oikein ihana viikonloppu!

Kaisa

perjantai 9. syyskuuta 2016

Habitare 2016

Tänään tuli vietettyä päivä Helsingissä ja Habitare -messuilla. Kiitos blogin välityksellä saaduista lipuista. Mukaani messuille sain mieheni sekä kuopuksen, joten päivä sujui oikein mukavasti. Nähtävää oli meille kaikille ja päivä valintana oli hyvä, ei viikonlopun suurta väenpaljoutta.
 
Kuvia tuli otettua kiitettävästi ja esiteltävää olisi useampaankin postaukseen. Mutta, päätin rajata Habitare postaukseni käsittelemään meitä eniten kiinnostavia esillä olleita tuotteita. Näin yleisesti ottaen messuilla oli havaittavissa puun käyttö sisustuksessa. Ja, kuvat kertokoon mitkä olivat meitä kiinnostavimmat tuotteet, nimeä klikkaamalla pääset suunnittelijan omille sivuille.
 
HIMMEE -valaisimet

 MIIKO -tuotteet
VALOPILLERI -valaisin
 
 WOODY -tuotteet

Habi Kids -alue oli uusi juttu Habitaressa lapsiperheille. Alue oli rajattu penkeillä, joista pystyi samalla kuuntelemaan Ahead-hallin Arena-ohjelmalavan tarjontaa kun kuopus leikki ja piirteli.
 
Kuuntelin toimittaja, trendianalyytikko Susanna Björklundin mielenkiintoisen luennon Sisustuksen trendit - ihminen keskiössä. Susanna avasi asiaa monelta kannalta: Mitä kotisi sisustus paljastaa persoonallisuudestasi?

Niin kuin viime postauksessa kirjoittelinkin, että valaisin on hankintalistalla. Sai mesuilta monta hyvää ideaa/vaihtoehtoa valaisimeksi. Aika näyttää, onko se jokin kuvissa oleva vai jokin aivan muu!
 
Aurinkoista viikonloppua!
 
Kaisa
 


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Tavaroiden karsintaa

Nyt kyllä syksy ja aurinko hellii meitä. Vaikka eilen aamulla töihin lähtiessä lämpöä olikin vain +4 astetta, niin tänään kun kotiin tulin, näytti mittari +24 astetta. Aikamoista tämä lämpötilojen vaihtelu. No, toisaalta tuo aamuinen hieman kirpsakkakin ilma tuntui ihan mukavalta. Mutta, kyllä lämpökin on kivaa. Juuri tänään en oikein tiedä, kumpi oli mukavampi?
 
No, vaikka lämpötilat vaihtelevatkin, niin selvä syksyn merkki on kyllä nämä pimenevät illat. Valaisimia saa sytytellä ja samalla huomaa kuinka tärkeää valaistus onkaan. Ja, mieleen muistuu myös ne kohdat kotoa, joissa tulisi olla valaisin. Eli, ainakin yksi lisävalonlähde onkin hankintalistalla tänä syksynä.
 
Syksyn tulen on siis tarpeelliseksi noussut valaistus sekä torkkupeitot on nostettu esille. Toisin sanoen syksyinen ja talvinen sisustus on ehkä hieman runsaampaa kuin kesällä, ainakin meillä. Toiseen huoneeseen nostetaan esille lisää tavaraa torkkupeittoa, tyynyjä, kynttilöitä... Niin, makuuhuoneemme koki vastaavasti pienen riisunnan tavaroista. Tämän perintö liinavaatekaapin päälle kokoan valokuvia, toisinaan liikaakin. Mutta, kun on niin kiva kun lasten valokuvat ovat esillä. Nyt kuitenkin karsisin valokuvat/kehykset yhteen kuvaan ja kaiken muunkin ylimääräisen tavaran keräsin laatikkoon ja varastoon. Makuuhuoneesta tuli mielestäni heti paljon rauhallisempi.
 
 
Samalla kun tyhjensin liinavaatekaapin päällystä turhasta tavarasta, katsastin myös sisälle kaappiin. Ei sillä ettenkö tietäisi mitä kaapissa on, vaan mietin Jotain tekemistä -blogin Pian postausta, Yksien lakanoiden taktiikasta. Meillä kun mennään samalla taktiikalla, lakanat pestään aamulla ja illalla pedataan takaisin. Eli, yksillä vuodevaatteilla mennään. Mutta, tilavaan liinavaatekaappiin olen säilönyt useammatkin lakanat, joita ei käytetä. Voisiko nämä viedä kirpputorille myyntiin? Pitääkö omistaa useat setit lakanoita? Samaa pohdin kyllä pyyhkeidenkin suhteen. Kun on ne parit pyyhkeet joita kylpyhuoneessa pyöritetään, voisiko lopuista luopua? Varapyyhkeenä, urheilupyyhkeenä? Joo, mutta ei niitäkään kerralla montaa tarvitse. Onko teillä muilla varastoissa vastaavaa turhaa tavaraa säilössä? Tunnustin, meillä on ja nyt siihen tulee muutos. Kaappien tyhjennys alkaa ainakin näiden kahden tavaroiden osalta. 
 
Huomenna onkin jo torstai ja viikonloppu häämöttää. Aurinkoa on luvattu ainakin tänne etelään, joten nautitaanhan auringosta ja kerätään voimia tulevien pimeiden varalle!
 
Kaisa




sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Kadonneen jäljillä

Aamu valkeni hieman harmaana ja pientä flunssaakin oli ilmassa. Ajattelin että tänään en tee yhtään mitään, enkä taida nousta täältä sängystäkään koko päivänä. Jotenkin fiilis oli hyvin negatiivinen, tuntui että mikään ei nyt kiinnosta. Tiedättekö tunteen, kun on valmis antamaan negatiivisuudelle vallan? Kunnes...
 
Keväällä telkkarissa pyöri mainos, jossa haettiin osallistujia uudelle tuotantokaudelle Kadonneen jäljillä -ohjelmaan. Mietin, tuossa olisi mahdollisuus löytää kadoksissa ollut ystäväni. En kuitenkaan hakenut ohjelmaan. Useasti olen miettinyt kadoksissa olevaa ystävääni, mitä hänelle mahtaa kuulua, onko hänellä perhettä, missä mahtaa asustella...
Tiesin että hän on mennyt naimisiin ja vaihtanut sukunimeään. Mutta, uutta nimeä en tiennyt. Yritin löytää jotakin johtolankaa vanhaa nimeä käyttäen, mutta jälkeäkään ystävästäni ei löytynyt.
 
Kunnes tänä aamuna, kaiken negatiivisuuden keskellä puhelimeni piippasi. Sain kaveripyynnön Facebookin kautta. Nimi oli aivan vieras ja olin jo vähällä ohittaa tämän pyynnön. Lähdin kuitenkin selaamaan kaveripyynnön lähettäjän kuvaa ja tunnistin kuvan. Kaveripyynnön lähettäjä oli tämä kadoksissa ollut ystäväni. Hyväksyin pyynnön ja laitoin viestiä. Hetken kun olimme viestitelleet ja viestitkin vaihtuivat puheluun, oli negatiivisuus kadonnut kaukaisuuteen.
Puhelun päätteeksi sovimme treffit jo heti täksi illaksi. Saimme siis tänään kylään ystäväni, jonka olemme mieheni kanssa nähneet viimeksi häissämme, jossa hän esiintyi. Elämä kuljetti ystäväni maailmalle, meni naimisiin ja perusti perheen. Nyt hän on palannut takaisin Suomeen ja Raumalle.
 
Päivä muuttui hetkessä aurinkoiseksi. Ei nyt ihan näin aurinkoiseksi kun näissä kuvissa, jotka on otettu viime kesänä. Mutta, ei ilmasta niin väliä, kun saa vierelle ystävän joka tuntee sinut ja tuntui kuin jutut olisivat jatkuneet siitä, mihin ne 12 vuotta sitten jäivät.
Ilta oli aivan liian lyhyt, jotta olisimme ehtineet juttelemaan kaiken mitä näiden vuosien aikana on tapahtunut. Mutta, tästä on hyvä jatkaa yhteydenpitoa ja saimmehan me kaikki uusia ystäviä, lapsilla oli seuraa toisistaan ja miehilläkin oli yhteistä juteltavaa. Ja, tuli myös todistettua Facebookin voima!
 
Viikonloppu oli siis jälleen oikein onnistunut ja hymyssä suin aloitammekin huomenna uutta viikkoa!
 
Kaisa