sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Aikatauluttomuutta

Aamuyöllä siirryttiin talviaikaan ja tulevalla viikolla kalenterista käännetäänkin esille uusi kuukausi, marraskuu. Viime postauksessa pohdin, alkaako tämä joulun odotus hieman aikaisin. Kauppojen näyteikkunat on somistettuja jo hyvin jouluisiksi ja posteljoonit kantavat joulukuvastoja postilaatikkoon. Joten, kyllä se joulu sieltä lähestyy.
Meillä vietettiin syyslomaa viime viikolla kolme päivää. Mies oli lasten kanssa kotona ja minä olin töissä. Viikonlopuksi suuntasimme koko perhe mökille ja vietimme aikataulutonta aikaa yhdessä, niin kuin pojat sanoivat.
 
Toisaalla Suomessa oli saatu ensi lumi. Meillä täällä rannikolla syksy on vielä parhaimmillaan tai syysmyrskyt. Vesi on edelleen aika alhaalla ja rantaviiva näyttää hyvin erilaiselta. Rannat on todella kivikkoisia ja uusia kiviä soutelijatkin löysivät reitiltään, kun poijua lähtivät kiertämään. No, ensi kesänä tiedämme missä kohtaa rantautuessa tulee olla todella varovainen.

Vaikka meri tyrskysi ja kuohui, oli niin ihanan rauhallista ja hiljaista. Kaupungin äänistä ei ollut tietoakaan. Lämmitimme paljua ja saunaa. Siirryimme ruokailusta ruokailuun. Mökkeilyä ja yhdessäoloa parhaimmillaan. 

Ja, kuka puhuikaan että viikonloppu oli aikataulutonta? Mökin keittiön seinällä on liitutaulu, johon on mukava jättää viesti seuraavalle. Viikonloppuna taulu oli kylläkin enemmän ilmoitustauluna, josta meidän aikuisten oli hyvä käydä välillä tarkistamassa seuraava ohjelmannumero. Tiedettiin siis milloin mikäkin piti olla valmiina!
 
Mieheni kanssa emme voi kuin kiittää reipasta ohjelmatoimikuntaamme aikatauluttomasta viikonlopusta!
 
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja marraskuuta teille kaikille lukijoille!
 
Kaisa

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kaunein Joulu


Aikaisemmin syksyllä arpaonni suosi minua Willa Lemmelle -blogin Kaunein Joulu -arvonnassa. Arvonnassa palkintona oli tämä Ilona Pietiläisen ihastuttava Kaunein Joulu -kirja. Ja, mikäs mukavampaa kuin saada postin tuomana kirja, täynnä jouluisia ideoita ja sisustusvinkkejä joulukotiin.

Tänään ulkona oli ihastuttavan kirpsakka ilma. Syksyn ensimmäinen glögi ja hetki omaa aikaa ihastuttavan kirjan parissa. Kirjassa oli lukuisia ideoita joita haluaisin lähteä toteuttamaan, miten maltan odottaa vielä hetken. Toisaalta jouluun on enää vajaat kaksi kuukautta, voihan sitä jo hiukan miettiä tai sitten hiukan enemmänkin. 
Rehellisesti sanottuna, tämä joulun aikainen näkyminen kaupoissa yms herättää hieman kaksijakoiset ajatukset.  Vaikka olenkin jouluihminen, onko lokakuu kuitenkin hieman aikainen aloittaa joulun odotus? Ainakin lasten näkökulmasta, kaksi kuukautta odottaa joulua on pitkä aika.
 
Kirpsakoita lokakuun viimeisiä päiviä!
 
Kaisa

lauantai 22. lokakuuta 2016

Blogger Recognition Award

Tunnustus blogilleni -BLOGGER RECOGNITION AWARD. Tunnustukset minulle antoivat Tuulta ja Tyrskyjä -blogin Ansku ja Satulinna -blogin Tuija. Kaksi aivan ihanaa blogia, joille itse olisin tunnustuksen myöskin antanut. Tämä tunnustuksen saaminen tuntui todella hyvältä, kiitos! 
Tunnustuksen mukana tuli seuraavanlaiset ohjeet:
 
1. Kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen.
2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi.
Aloitin bloggaamisen reilu vuosi sitten, pitkän harkinnan ja haaveilun jälkeen. Olin haaveillut oman blogin pitämisestä jo reilu kuusi vuotta. Ajatuksenani oli aloittaa blogin pitäminen, kun omaa taloamme rakensimme. Eli, blogi olisi tuolloin ollut enemmänkin raksa-blogi. Aika ei vaan silloin tuntunut antavan tähän mahdollisuutta. Vuosien mietinnän jälkeen keväällä 2015, koin että nyt on oikea aika ja olen itse valmis aloittamaan blogin. Ja, ennen kaikkea valmis harjoittelemaan blogin pitämistä. Näin blogi Unelmoiden ja haaveillen näki päivänvalon ja sisältö on muotoutunut aika "sillisalaatiksi". En ole halunnut lähteä rajaamaan tarkemmin, vaan olen antanut mahdollisuuden kaikille haaveille ja unelmille.
 
No, mitäs ohjeita antaisin aloittelevalle bloggaajalle? Ensimmäisenä tulee mieleen se, että ole oma itsesi ja kirjoita vain niistä asioista jotka sinua kiinnostaa, mitä itse haluaisit lukea.  Ja, välillä on hyvä pitää hieman paussia, jos ei tunnu että olisi mitään julkaistavaa. Älä kirjoita väkisin! Toinen ja tärkeä juttu on mielestäni se, että vastaa kommentteihisi mitä lukijat ovat lähettäneet sinulle. Niin, ja käy kommentoimassa muiden blogeissa, näin saat myös vierailijoita omaan blogiisi. Toki säännöllinen postaaminen ja muiden blogien kommentoiminen on hyväksi. Harrasta bloggaamista niin kuin ihan mitä muutakin!
Itse haluan tunnustuksen jakaa seuraaville blogeille:
 
 
Kiitos vielä tästä tunnustuksesta Anskulle ja Tuijalle! Ja, kiitos teille kaikille lukijoille jotka käytte postauksiani lukemassa sekä kommentoimassa. Jokainen kommentti ilahduttaa minua!
 
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
 
Kaisa
 
 
 
 
 


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Yhteinen harrastus

Lauantaille ei ollut mitään ohjelmaa suunnitelmissa. Aamulla ilma oli hieman harmaa ja mittarissakin vain kaksi astetta lämpöä. Syksyinen retki oli koko perheen toiveena, joten pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme kohti rantaa, tämän veneilykauden viimeiselle retkelle saareen. Ensi viikolla onkin paatin noston aika.

Tästä minun blogin pitämisestä on tullut meidän koko perheen yhteinen harrastus tai ainakin toisinaan työllistää myös miesväkeä. Milloin tarvitsen nikkaria jonkin suunnitelmani toteuttamiseen, milloin valokuvaajaa... Rantauduttuamme esittelin Stella Vanilja -blogia jossa postaillaan kivasta Onnenpuusta. Sellaisen haluaisin meillekin. Mutta, tuo puu eli karahka puuttuu. Sellaista sitten pyysin miehiä etsimään metsästä.
Ja, kun saaressa kerran ollaan, niin eikös sitä käveltäisi uimarannalle saakka, jossa kesällä kävimme uimassa. Siellä olisi hienoa hiekkaa ja sellaista tarvitsisin jouluna kynttilöiden kaveriksi. Roskapussi löytyi repusta, joten siihen saadaan hyvin hiekkaa hieman kerättyä.

Eväät ja lämmin juotava lämmitti mukavasti retkeilijöitä. Kun on mielenkiintoista tekemistä ja tutkittavaa matkalla, hienosti kuopuskin jaksoi kävellä. Itselleni kilometrejä kertyi 5,5 ja kuopukselle varmasti hieman enemmän, kun jokainen kallionkolo tuli tutkia. Eikä ole ihme että uni tuli silmään heti kun narut saimme irrotettua laiturista ja kotimatka alkoi.

Monta karahkaa löydettiin, mikään ei vaan tuntunut olevan minun mielestäni sopiva Onnenpuuta varten. Miehet totesivatkin, että kyllä on parempi että he jatkossakin käyvät keskenään joulukuusen hakemassa. Eihän meillä olisi kuusta yhtenäkään jouluna jos minä olisin mukana!

Ilma oli raikas, nautimme hiljaisuudesta ja ajasta koko perheen voimin. Kyllä luonto on kaunis ja nämä meidän neljä vuodenaikaamme antavat mahdollisuuden nähdä luonnon neljät kasvot.

Oikein mukavaa ja rauhallista alkavaa viikkoa!

Kaisa

perjantai 14. lokakuuta 2016

Villaa ja samettia

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt sellaisella vauhdilla, että kotona olen ehtinyt vain kääntymään. Vaikka viikot ovat menneet nopeasti, on aika ollut hyvin antoisaa ja opettavaista. Ehkä suurin muutos on ollut se, että neljäpäiväinen työviikko on vaihtunut viisipäiväiseksi. Perjantai vapaapäivänä ja kuopuksen kanssa vietettävä kahdenkeskinen aika on jäänyt pois, tämä hieman harmittaa. No toisaalta, nyt elämämme on ns normalisoitunut.  
 
Kuluneella viikolla vietin myös vuorokauden Helsingissä, seminaarin merkeissä. Ehdin pyörähtämään Hulluilla päivillä ja tekemään hyviä (välttämättömiä)  hankintoja. Yövyin ihastuttavassa Hotelli Helkassa, uusi mukava tuttavuus. Pieni ja kodikas hotelli, keskellä kaupunkia. Suosin varmasti jatkossakin, kun Helsingissä yövyn.
 
Joten, tänään olikin ihana vetää verkkarit ja villasukat jalkaan, olla vaan kotona. Sytyttää takkaan tuli ja katsoa koko perheen voimin Vain Elämää.
 
Alkusyksyllä iskenyt sisustus inspiraatio on rauhoittunut tai tullut tämän syksyn osalta ns päätökseen. Olohuone on saanut uusia sisustustyynyjä ja viltti on nostettu esille. Huoneeseen on tullut väriä ja erilaisia materiaaleja. Ihanaa villaa ja samettia tekstiileissä. Pitkään hyvin vaalea sisustus on jäänyt, ainakin toistaiseksi. Väri on tuonut mukanaan myös kaivattua lämpöä, joten olenkin hyvin tyytyväinen muutokseen.
Tästä onkin hyvä jatkaa viikonloppua rennolla otteella!
 
Kaisa

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Syksyinen sunnuntai

 
Takana on hyvin ohjelmantäyteinen ja kiireinen viikko. Josta olisi voinut tehdä ihan oman postauksensa, miten yhden yön aikana käydään kirjekurssilla uusi ammatti ja maanantaina hypätään niin suuriin saappaisiin, että villasukistakaan ei ole mitään hyötyä. No, viikosta selvittiin ja nyt on vietetty rauhallinen viikonloppu. Yritetty siirtää ajatukset pois töistä, ei nyt mitään ihan parhaimmalla menestyksellä, mutta aika hyvin kuitenkin.
 
Ollaan ulkoiltu, nautittu kauniista syksyisistä päivistä, tehty pitkiä kävelylenkkejä ja haravoitu pihalla. Tai, yritetty haravoida ja viedä lehtiä kompostiin. Kuopus intoutui hyppimään lehtikasassa ja sai koululaisetkin seurakseen painiin. Lehdet jäivät pitkin pihaa, no kai ne voi haravoida keväälläkin ellei enää tänä syksynä ehdi uudestaan haravan varteen.

Samalla kun yritimme haravoida lehtiä pois pihasta, lohi pääsi loimutukseen. Kalan savustaminen, loimuttaminen ja valmistaminen yleensäkin on ollut aina mieheni homma. Eli, voisi sanoa että meillä syödään kalaa vain kun mieheni on kotona. Tänään esikoinen sai toimia vastaavana loimuttajana, joten saattaa olla että meillä syödään kalaa jatkossa useamminkin. Ja, tämä sopii meille kaikille, kalaruoat kun kuuluvat perheemme lemppareihin.

Vatsat on täynnä terveellistä kalaa ja vihanneksia. On nautittu jo aika kirpsakasta syysilmasta ja vietetty yhteistä aikaa perheen kesken. Akut on siis ladattu ja voimmekin ottaa alkavan viikon vastaan energisinä.
 
 
Kaisa

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Uusi pöytä

Vihdoinkin olemme löytäneet meille uuden pöydän. Jälleen on todettava, että maltti on valttia. Eli, kärsivällisesti vain kun etsii, niin kyllä etsintä lopulta tuottaa tulosta.

Edellisenä kesänä meillä oli koko perheen yhteinen projekti, rakensimme pihallemme puumajan. Ja, maja onkin ollut ahkerassa käytössä. Ainut puute mitä majassa ei ole ollut, on pöytä. Koko maja sisustuksineen on toteutettu kierrätysmateriaaleista ja tuunaamalla vanhaa. Pöydäksi olemme metsästäneet tyhjää ja puhdasta sähkökelaa, niin ja kokokin oli tarkka, mahtuu ovesta sisään. Joten, metsästys ei ole ollut helppoa.


Viikolla meille kotiutui tämä pitkään etsimämme puhdas sähkökela. Alkuperäisenä ideana oli, että maalaamme kelan. Mutta, nyt kun se on tuolla majassa, mietimmekin maalaammeko sittenkään? Kela on todella siisti ja puhdas, joten mitään ns peitettävää ei ole. Ja, puu tuo kyllä omaa lämpöä, muuten hyvin vaaleaan ilmeeseen. 


Majan alta kulkee jännittävä krossireitti. Välitankkaus on helppo suorittaa majassa, kunhan äiti muistaa hoitaa tankattavaa tarjolle.

Kuopuksen ajellessa pitkin pihaa, on pihalta kärrätty useampi kottikärryllinen lehtiä ja havuja pois. Vielä alkuviikolla ihailin kaunista keltaista vaahteraa pihallamme, nyt jäljellä on enää alaston puu. Syksy tuli oikein rytinällä.

On lokakuun ensimmäinen viikonloppu, tulevaksi viikoksi on ennustettu jo selkeästi viileämpää ilmaa. Täytyykin katsoa valmiiiksi kaikille hanskat yms naulakkoon. Ja, eikä unohdeta heijastimia sekä valoja pyöristä.

Kirpsakoita aamuja ja turvallista alkanutta lokakuuta!

Kaisa