torstai 29. joulukuuta 2016

Onnen hetkiä

Useammin blogiani lukevat tietävätkin, että olen aika onneton kasvienhoitaja. Leikkookukat pysyvät useasti hengissä meillä pidempään, kuin viherkasvit. Eli, niin kauan kun ensimmäisellä vedellä pärjäävät. Leikkookukkien vettä en oikeastaan koskaan muista vaihtaa ja viherkasveja kastelen taas liikaa, joten ne mädäntyvät. Niin, ja kun viherkasville tulisi vaihtaa multa, onnistun tässä vaiheessa viimeistään tuhoamaan kasvin. Joten, tekokasvit pärjäävät meillä parhaiten, kun välillä käyttää suihkussa suurimmat pölyt pois.
 
Mutta, ennen joulua sain ystävältäni amarylliksen. Ajattelin että eikä, joka vuosi saan tai hankin itse amarylliksen ja onnistun vartta kasvattamaan niin pitkäksi, kunnes varsi katkeaa. Kukinnosta en ole siis onnistunut koskaan nauttimaan.
Tänään huomasin että amaryllis on puhjennut kukkaan ja mahdollisesti huomenna on toinenkin kukinto. Harmaa päivä muuttuikin ihanan pirteäksi, tämän punaisen kukinnon johdosta. No, mitä olen tehnyt toisin kukanhoidon suhteen? En ole kastellut sitä juurikaan, enkä myöskään ole asettanut sitä mihinkään ns asetelmaan, vaan onpi saanut rauhassa olla yksinään alkuperäisessä purkissaan.
 
Kaappasin kameran käteeni, olihan tämä ikuistettava. Kuvauspaikkaa en voinut vaihtaa, saatikka kukan siistimistä en voinut tehdä, pelkona että vahingoitan kukkaa. Saa nähdä millainen viherpeukalo minusta vielä kehittyykään, suuntia ei ole kuin yksi.

Miesväki ei oikein ymmärtänyt, miksi yhdestä kukasta voi tulla niin onnelliseksi. Toisinaan onnen hetkiin ei paljoa tarvita ja oikeastaan ne pienet asiat ovatkin niitä suurimpia onnen tuottajia.
Päivä jatkui muutenkin hyvin onnellisesti ja iloisesti. Pakkasimme autoon sukset ja kurvasimme koko perhe nauttimaan hiihdon riemusta. Meillä täällä Raumalla ei lunta ole lainkaan, eikä pakkastakaan juurikaan. Mutta, talkooväen voimin on kaupungin hiihtokeskukseen saatu tykitettyä pieni hiihtolenkki. Lenkin pituudesta ei meillä ole tietoa, mutta ei sillä niin väliä, useamman kerran kiersimme lenkin.
 
Nautitaan arjen onnen hetkistä!
 
Kaisa

maanantai 26. joulukuuta 2016

Köyryselkä

Joulunpyhät alkavat olemaan takanapäin. Vatsat on täynnä herkkuja ja muistojenlaatikkoon on taas kertynyt monta ihanaa, unohtumatonta muistoa. On vietetty aikaa perheen ja lähisuvun kanssa. Valvottu ja nukuttu aamulla pitkään. On oltu kolme päivää lomalla, unohdettu arkinen aherrus.

Jouluviikolla ehdin jo miettimään ns varasuunnitelman pyhien vietosta, kun influenssa oli parkkeerata oikein kunnolla meille. Lasten kanssa jännitettiin, ehtiikö isä ajoissa kotiin joulun viettoon. Mutta, kun ehtii tehdä jo varasuunnitelmankin, on suunnitelma loppujenlopuksi turha. Isä ehti ajoissa kotiin ja kun vietimme jouluaaton perheen kesken kotona, olivat kaikki jo joulupäivänä terveinä ja valmiina kyläreissuille. 
 
Aattona katoimme pöydän omalle perheelle. Nautimme kalapainotteisesta joulupöydästä, jokainen voimiensa mukaan. Vai, johtuiko ruokahaluttomuus jännityksestä.  
 
Ruokailun jälkeen olikin vuorossa koko päivän jännittävin ja odotetuin hetki. Aamulla joulukuusen alta löytyi kolme pakettia ja eteisestä säkki. Ja, nyt oli vuoro kurkata tuohon säkkiin.
 
Eteisestä kuului kova tohina, kun vanha jo pieneksi käynyt köyryselkäinen joulupukki raahasi säkkiä olohuoneeseen. "Onkos täällä kilttejä lapsia?" Pukki oli saapunut kuulemma kävellen Korvatunturilta ja ikääkin oli kertynyt jo 400 vuotta. Parta oli kasvanut lähes nilkkoihin, mutta hymy ei ollut hyytynyt minnekään.
 
Aattoilta sujui mukavasti, niin kuin koko joulunpyhätkin. Mites teidän pyhät menivät? Näkyikö itse pukkia?
 
Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa!
 
Kaisa

perjantai 23. joulukuuta 2016

Tähtien kultainen loiste

 



 
Lumihiutaleiden hiljainen tanssi
tähtien kultainen loiste
hämärässä valo
pienen liekin voima
joulurauha
 
 
 
Kaisa

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukuusen haku

Aamulla saikin sytyttää jo neljännen kynttilän, 4. adventti. Keskimmäinen laski että kuusi yötä enää jouluun. Joten, ei enää montaa yötä jännitettävänä. Tänään vuorossa olikin miesten metsäretki ja kuusenhaku. Kuusenhaku onkin yksi joulun tärkeimmistä tehtävistä ja tänne retkelle "pääsevät" meillä perinteisesti vain miehet.
 
Tänä vuonna kuopus pääsi ensimmäistä kertaa mukaan oikein metsälle saakka. Ennen hän on joutunut tyytymään vain lähimetsän valikoimaan, hyvin sieltäkin on hänelle pieni kuusi löytynyt. Tänään ei ollut pakkasta eikä lunta, joten kävely metsässä ei ollut raskasta ja hyvin kuopuskin oli pärjännyt.
Pojat olivat löytäneet nopeastikin sopivan kuusen, pienen ja suloisen. Mutta, lähtikö mukaan poikien löytämä kuusi vai mahdollisesti oikein latvakuusi, se selviää loppuviikolla.

Nyt kuusi nojailee talonnurkalla ja odottelee pääsyään sisälle, koristamaan olohuonettamme. Meillä on ollut tapana nostaa kuusi sisälle aatonaattona koristelua varten. Ja, varmasti näin tulee tänäkin vuonna tapahtumaan. Nyt on vain otettava kuusenkoristeet esille ja tarkistettava että valosarjan valot toimivat.
 
Koululaisilla on koulua enää kolme päivää ja tämän jälkeen heillä alkaa ansaittu joululoma. Kuopuksen kanssa menemme töihin ja päiväkotiin vielä torstainakin, ennen kuin rauhoitumme joulun viettoon. Ja, jännityksellä odotamme ehtiikö isä jouluksi kotiin!
 
Nyt toivottelen kaikille oikein mukavaa alkavaa viikkoa!
 
Kaisa

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joko se aatto tulisi?

Täällä lasketaan jo malttamattomina öitä, koska se aatto oikein on. Ja, miksi sitä aattoa nyt niin kovin odotetaan? Koululaiset ehdottivat, josko he saisivat myös hankkia meillä lahjat. Tämä oli meistä vanhemmista kiva idea, joten kävimme läpi mitä kunkin lahja saa maksaa ja että lahjan tulisi olla "järkevä". Ei siis esim karkkia koko rahalla.

Koululaiset kävivät vuorollaan jututtamassa meitä, mitä toivoisimme lahjaksi? Tämä olikin aika haastavaa, oli pakko toivoa jotain. Ja, kun tiesimme kuinka paljon heillä on rahaa käytössä, oli toiveen oltava myös budjettiin sopiva. Niin, ja jotain järkevää. Lasten mielestä kun villaiset nilkkasukat eivät ole järkevää, vaan toiveen pitää olla jokin tavara.
Toki itsekin mielenkiinnolla ja jännityksellä odotan tuota aattoa, mitä paketista mahtaa löytyä. Mutta, koululaiset odottavat malttamattomina, koska heidän yllätykset selviävät, koska saavat laittaa paketit kuusen alle, milloin heidän hankkimat paketit aukaistaan.
Pojat kävivät tarkkaan katsomassa kuistin pussukoista, miten olen tänä vuonna paketit paketoinut. Pakettien tuli olla kuulemma samanlaisia kuin minunkin paketoimat, jotta eivät heti erotu joukosta.
Täällä siis eletään hyvin malttamattomia aikoja. Tuossa jo miehen kanssa puhuimme, mahtavatko koululaiset malttaa antaa lahjojen olla piilossa aattoon saakka vai antavatko paketit jo ennakkoon. Toivottavasti malttavat, jotta tämä ihana jännitys kestää loppuun saakka!
 
Jännittävää loppuviikkoa!
 
Kaisa

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Millainen jouluihminen olet?

"Olet jouluun hassahtanut serkku! Sinun joulusi alkoi jo syyskuun lopulla, ja sekös joulua vihaavia sukulaisiasi riepoo. Rakastat joulua palavalla vimmalla, joka ei voi jäädä keneltäkään huomaamatta."
 
Tein leikkimielisen testin, Millainen jouluihminen olet? Ja, lopputulos oli edellä mainittu. Tunnistan itseni lopputuloksesta. Nautin joulusta, sen rauhasta ja lämmöstä. Pidän lahjojen antamisesta ja kodin laittamisesta jouluun. Haluan kaiken olevan ajoissa valmiina. Voisin olla kaikki pyhät kotona, syödä hyvin, pitkään ja rauhassa. Katsoa kuinka lapset pelaavat uusilla peleillään. Käydä välillä kävelyllä ja ihastelemassa hautausmaalla kynttilämerta. Kutsua läheiset meille rauhalliselle glögihetkelle ja nauttimaan juustotarjottimen antimista.
Meillä on molemmilla useampi sisarus mieheni kanssa ja samoin myös sisarustemme lapsia on useampi. Aikaisemmin lahjoja tuli ostettua ja annettua kaikille, mutta muutama vuosi sitten teimme aika kovan rajauksen. Lahjat ostamme vain kummilapsille ja muuten muistamme perhekunnittain. Ja, tällöinkin lahja on jotakin itse tehtyä. Mitä mahtaakaan löytyä näistä pusseista tänä vuonna?
Perjantaina ahkeroimme pussit kuntoon, odottamaan että tonttu hakee ja vie oikeisiin osoitteisiin. Osoitekyltit laitoimme kahvasta roikkumaan, näkee tontut ja joulupukki helposti, vältytään epäselvyyksiltä kenelle pussi on tarkoitettu.
 
Lahjat on siis hankittu ja paketoitu. Perinteiset kortit joulukirjeineen on kirjoitettu ja jätetty postin kuljetettavaksi. Koti on pukeutunut jouluun, vain miesten hakema kuusi puuttuu olohuoneesta. Lista tarjottavista on tehty. Joulusiivo odottaa tekijäänsä ja kaapeissa en meinannut tätäkään joulua viettää. Joten, joulu on tervetullut meille!
 
Jottei kuulostaisi nyt siltä, että kaikki olisi tehtynä niin voinen myöntää, yksi ja se hankalin lahja on hankkimatta. Nimittäin mieheni lahja on vielä hieman kesken. Mieheni on hyvin vaatimaton, joten sen puolen ei pitäisi olla vaikea hankkia, mutta kun haluaisi antaa jotain erityistä. Mites siellä, onko kaikki lahjat hankittuna? Ja, hyviä vinkkejä mitä puolison pakettiin paketoisi otetaan vastaan.
 
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!
 
Kaisa
 



perjantai 9. joulukuuta 2016

Omenapuu

Syksyllä kerroinkin että olen etsiskellyt meille sopivaa kräkyä metsästä. No, vaikka kuinka miesväkikin auttoi kärsivällisesti, ei sopivaa löytynyt. Tarkoituksenanihan oli Stella Vaniljaa mukaillen, tehdä meillekin onnenpuu.
 
Mutta, meillä onkin nyt omenapuu. Annoin uuden mahdollisuuden tälle hieman isommallekin maljakolle ja suhautin mustaksi. Syysmyrskyt katkaisivat omenapuusta oksan, mikä löysi paikkansa tästä maljakosta.
Oksille ripustimme lasten hopeiset lakritsipallot. Kuvissa pallot näyttävät vielä kovin täysiltä, mutta miten mahtaa olla, ovatko enää. Lakritsipallot ovat LAKRIDS BY JOHAN BULOW tuotantoa. Palloja oli (ainakin täällä meillä) myynnissä hopeisina, kuparisina sekä purppuranpunaisina. Päältä sädehtivä, sisältä suklaakuorrutettu lakritsipallo. Onneksi ehdin hankkimaan varastoon muutaman pallon jouluviemisiksi, ennen kuin loppuivat putiikista. Ilmeisestikin olivat suosittuja. 
Omenapuun ja pallojen kaveriksi koululaiset tekivät ihastuttavan tähden, jonka he maalasivat hopealla. Kyllä pojat vaan tietävät mikä sopii meille.
 
Viikko vierähtikin nopeasti ja ohjelmoidusti. Ei enää montaa viikkoa jouluun, hieman tuo lasten jännitys tarttuu myös äitiin!
 
Oikein mukavaa ja rentoa viikonloppua!
 
Kaisa

tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä


Rauhallista Itsenäisyyspäivää!
 
Kaisa

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

2. adventti

 
Aamulla saikin sytyttää jo kaksi kynttilää, 2. adventti. Kolme viikkoa jouluaattoon, nopeasti tämä aika tuntuu menevän. Joulukiireitä tai stressiä en myönnä täällä olevan. Ja, uskon että kiireen sekä stressin  pystyy välttämään, kun on ajoissa liikenteessä tai ainakin suunnitelmat valmiina.
 
Tänään suunnitelmissa onkin piipahtaminen joulumarkkinoilla. Ellei mitään muuta eksy kotiin tuomisiksi niin ainakin punaiset posket, mukavaa pikkupakkasta ilmassa. Niin, ja toivottavasti sama tuttu koju on tänä vuonnakin parkkeeranut itsensä markkinoilla, nimittäin muikkukoju. Paistetut muikut kun kuuluvat perheemme perinteisiin, joulumarkkinoiden herkkuna.
Rauhallista 2. adventtia!

Kaisa

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukäärö

Vihdoinkin on se päivä, kun saa aukaista ensimmäisen luukun kalenterista. Tai, meillä onkin tänä vuonna 24 kääröä, jokaiselle päivälle yksi. Jo hyvissä ajoin marraskuussa, pojat kantoivat varastosta sisälle tämän joulukuusen. Kuusen jonka viime vuonna yhdessä mieheni kanssa teimme, lapsille joulukalenteriksi.
 
Viime vuonna oksilla roikkui 24 pientä pakettia. Tänä vuonna paketit ovat tosiaankin kääröjä, eivätkä ne mielestäni sopineet oksille roikkumaan. Joten, löysivät paikkansa tuosta mummun vanhasta korista.
Kääröt sisältävät kolme yllätystä, joten pojat saavat yhdessä aukaista. Viime vuonna tämä toimi ihan hyvin ja suuremmilta epäselvyyksiltä, kenen vuoro milloinkin selvittiin.
 
Viime vuoden tapaan oksia koristaa nuo ihastuttavat pallovalot, mustaa-harmaata-valkoista-kuparia. Yllättävän paljon nuo kupariset pallot tuovat väriä vaaleaan yleisilmeeseen. Ihan kiva, meillä kun ei tuota punaista tänä joulunakaan ole sisutuksessa, niin on sentään sitten tämä joulukalenteri ja kupariset pallot.
Joulu on ihanaa odottamisen aikaa ja mikäs paremmin odottamiseen sopisi kuin juurikin yllätykset. Pojilla on tämä kalenteri, jossa yllätyskääröt jokaiselle päivälle. Ja, joskus voi yllätyksen löytää myös joulusukasta. Koskaan ei tiedä!
 
Mitenkäs teillä? Onko teillä perinteiset joulukalenterit vai yllätyskääröt, -pussit tms?
 
Oikein yllätyksellistä alkanutta joulukuuta!
 
Kaisa