tiistai 28. heinäkuuta 2015

Mustikkasatoa

Miehet puuhastelivat pihalla "projektimme" parissa (tästä lisää myöhemmin) ja itse yritin siistiä pihaamme, leikata nurmikkoa ja kitkeä rikkaruohoja. Kunnes huomasin että mustikat ovat kypsyneet ja aivan meidän pihassa.
"Metsä" oli aivan sinisenään mustikoista. Marjat olivat kasvaneet jo aika suuriksikin. Ei muuta kuin hakemaan kulhoa ja keräämään marjat talteen.
Ei siinä kovin kauaa mennyt kun litra mustikoita oli kerätty. Ja, huomenna kun kerää toisen litran, saa pakastimeen jo hiukan säilöön tulevaa talvea ajatellen.
 No, en kaikkea pakastimeen laittanut. Kyllähän mustikkapiirakka piti tehdä, tuoreista mustikoista.
Eletään heinäkuun loppua, vaikka tuntuukin kovin syksyiseltä. Säilöminen talvenvaralle on siis käynnistynyt. Mansikat odottavat pakastimessa syöjäänsä ja nyt saivat jo hiukan mustikoitakin seurakseen. Tästä on hyvä jatkaa!

Kaisa   

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Pyyhkeiden vaihto

Kesä on mennyt aika vauhdikkaasti, tuntuu että kotona on käyty vain kääntymässä. Ja, mitä tulee siivoukseen tms, on tehty vain pakollinen. Tänään päätin, että nyt on tehtävä myös jotakin ns extraa, juuri siivouksen suhteen.

Meillä on ollut hyvin pitkään nyt vain valkoisia pyyhkeitä kylpyhuoneessa. Lapset toisinaan valitsevat itselleen jonkin värikkään tai kuviollisen. Mutta, itse olen laittanut koukkuihin kaikille vain valkoisia pyyhkeitä.

Tänään siivosin kylpyhuoneen oikein kunnolla ja laitoin pyyhkeet pesuun. Pesin myös ikkunan, josta vihreys loistaa sateen läpi tänne sisälle. Vaikka sataakin, on ulkona suht kirkasta. Ja, jälleen kuvaaminen tuottaa hankaluutta (minulle).

Kun olin ottamassa kaapista noita perinteisiä valkoisia pyyhkeitä, pysähdyin. Jospa valitsisinkin jotain muuta. Värillistä?



Kylpyhuone muutti ilmettään hurjasti. Mietinkin, minkä vuoksi olen valinnut vain pelkkiä valkoisia pyyhkeitä?

Kaisa

perjantai 24. heinäkuuta 2015

60°36,87’N 21°11,02’E

Katanpään linnakesaari on ainakin poikalasten ja vähän isompienkin mieleen. Tänne reissulle minä en päässytkään mukaan, vaan kyseessä oli miestenreissu. Pojat kuitenkin toivoivat että tekisin kohteesta postauksen. Sekä, heidän toisestakin retkikohteesta myöhemmin.
 
 Vastaanotto Katanpäässä oli leppoisa, kaksi lammasta jotka määkivät rannassa. Saaressa oli enemmänkin lampaita, jotka saivat vapaana kuljeskella.



Ajasta jolloin saari toimi vielä linnakkeena, on jäljellä vielä useita rakennuksia sekä opasviittoja. Ja, kallioon hakatut taisteluhaudat ja tuliasemat. Sekä, iso tykkipatteri.
Katanpään venesataman palveluihin kuuluu sähköt sekä vesi. Rannassa on myös kahvila ja keittokatos retkeilijöille.
 
Kohde oli poikien mieleen ja he suosittelevatkin paikkaa, varsinkin seikkailusta innostuneille pojille.
 
 
Kaisa ja pojat

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Etelä-Suomi sightseeing

Vietimme mukavan viikon Etelä-Suomessa. Viikko oli säiden puolesta hyvinkin vaihteleva. Mutta, pukeutumisestahan tämäkin kaikki on kiinni. Onneksi olin taas varannut vaatetta uimapuvusta tuulipukuun. Reissu oli mukava ja paljon taas nähtiin sekä koettiin. Vietettiin öitä hotelleissa sekä mökillä. Treffattiin ystäviä ja sukulaisia. Ja, syötiin hyvin!

Linnanmäellä on ns huvipuiston lisäksi myös Merimaailma Sea Life. Kuvaaminen täällä oli entistä hankalampaa (minulle), koska salamaa ei saanut käyttää. Mutta, paikka oli hieno ja jälleen paljon katsottavaa sekä tutkittavaa. Onko meressä todellakin näin paljon elämää? Pysäyttävin kokemus oli tuo lasitunneli, jossa kalat (hai jne.) uivat ns aivan pääsi yläpuolelta. Ja, elämysaltaalla sai koskea merisiiltä.
Huvipuiston puolella kävimme tietysti myös. Koululaiset isänsä kanssa kiersivät heille suunnatuissa laitteissa ja minä pienimmän kanssa hänelle tarkoitetuissa. Ja, voi tätä iloa. Itse kauhuissani katson vierestä. En ole koskaan viihtynyt tällaisissa laitteissa, pelkästään katsoessani kieputtimia saan huononolon. Toistaiseksi vielä pärjään Kotkot -junassa ja Vankkuripyörässä. Pienoiskaruselliin sain isommat suostuteltua menemään pienimmän kanssa (pituusraja tuli itselläni vastaan). Ja, tämä oli ehkä pienimmän suosikki.


Korkeasaari on paikka, joka sopii mielestäni kaikenikäisille. Pienin juoksi häkiltä häkille ja yritti silittää kaikkea näkemäänsä. Koululaiset lukivat tietoruudut ja pohtivat, onko Amurintiikeri todellakin noin suuri. Kissalaaksossa oli juuri päiväunet, joten suurin osa lepäili. Mutta, pieni orava viihdytti meitä tempuillaan, roikkuessaan häkeissä. Visentti oli ehkä hieman pelottavakin, kokonsa puolesta. Käärmelaaksossa vietettiin kansainvälistä käärmepäivää, muutama käärme oli näytillä ja niitä olisi saanut myös silittää. Tämä tilaisuus ohitettiin aika nopeasti. Matkan Korkeasaareen taitoimme vesibussin kyydissä.

Helsingistä ajoimme Nauvoon mökille KLIK. Aamulla sai herätä lintujenlauluun sekä raikkaaseen meri-ilmaan. Vesi oli lämmennyt uimakelpoiseksi ja metsämansikat sekä mustikat kypsyneet. Matka lauttarantaan roskia viemään taittui mukavasti kävellen maitokärryjä työntäen.

Nauvon kirkonkylällä ja vierasvenesatamassa kävimme kävelyllä sekä täydentämässä jääkaappia. Kylällä on katettu tori, jossa myydään kukkia, vihanneksia, käsitöitä... Rannassa on kojuja, joissa myydään vaatteita, koruja, kenkiä, laukkuja... Jotakin tarttui myös minun mukaani. Useampi ravintola ja kahvila takaavat sen että nälissään ei pois tarvitse lähteä. Veneilijöitä sekä mökkiläisiä oli runsaasti, tunnelma oli rento ja iloinen. 



Pitsihuvilan rauha ja miljöö, kadotti jälleen kiireen sekä hektisyydeen. Lapset eivät kaivanneet TV tai pelikonsolia, eikä myöskään me vanhemmat. Saunottiin, uitiin, syötiin, juteltiin, pelattiin mölkkyä, kerättiin marjoja ja pujotettiin heinään. Yhdessäolo, parasta lomassa!
Yksi, kaksi, kolme ja heittää. Kivien heittäminen veteen on poikien työtä! Isoinkin innostui kun kyseessä oli pituusheitto!


 Turussa vietimme sateista päivää kouluvaateostosten merkeissä. Illalla lähdimme vielä kiertämään kansainvälisiä suurmarkkinoita Aurajoen rantaan. Kyllä Turku on kaunis paikka. Hieman koin ikävääkin, vanhaan opiskelukaupunkiini. Ilta oli kaunis ja lämmin!
 Lomamme ehkä odotetuin päivä oli koittanut. Nimittäin vierailu Muumimaailmassa. Kuopus on kovin innostunut Muumeista ja näin hän on myös odottanut koko kesän, koska pääsee kylään Muumitaloon. Koska Muumitalo on korkea, oli hän ajatellut että talossa on hissi. Aikamme etsimme ja kiersimme taloa, kunnes hän tokaisi "Ei hissiä!" Hissiä ei löytynyt, mutta hahmot löytyi. Oliko sää karsinut vierailijoita, ehkä. Tilaa oli juosta ja halata hahmoja!

Koululaisia ei Muumimaailma enää kiinnostanut, joten he menivät Naantalin kylpylään uimaan ja saunaan lämmittelemään. Päivä kun oli kylmin ja sateisin.

Tämä kuopuksen ilo ja onni päästä vierailemaan Muumimaailmaan, oli jotakin niin aitoa ja hienoa katsottavaa. Kylmyys ja sade unohtuivat!

Nyt jo kotona ja katseet kohti syksyä. Nautitaan vielä auringosta ja mahdollisista lämpimistä päivistä. Ja, mikäs tässä on töitä miettien. Kun taskussa on jälleen roppakaupalla mukavia muistoja!

Kaisa



sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ilo pienistä asioista

Palasimme tänään kesälomareissulta. Tai, toisin sanoen perinteiseltä "huvipuisto" -kiertueelta. Reissussa on kyllä aina mukava olla, mutta kyllä on kiva tulla kotiinkin.
 
Varsinkin kun kotona tai pihalla oli odottamassa yllätys! Nimittäin kukkivat pionit, hieman sateen hakkaamat. Vietämme viidettä kesää uudessa kodissamme. Olen ostanut joka vuosi yhden pionin pihallemme. Nyt ensimmäisen kerran pionissa on kukkia!
Lapset kun ovat parhaita opettajia. Jälleen kerran sain oppitunnin heiltä tai paremminkin kertauksen. Aiheena: Ilo pienistä asioista. Ja, opettajana 2,5 vuotias.

Miten suuren ilon tuokaan vierailu Linnanmäellä ja pääsy KotKot -junaan (ilmainen ja tarkoitettu pienille). Samalla kun isommat viilettävät heidän laitteissaan. Tai, kun pääsee itse ohjaamaan autoa karuselliin.

Ja, tästä kaikesta vanhemmat saivat suuret kiitokset ja halaukset lapseltaan. Vanhempien silmäkulmat kostuivat, tämän pienen iloa seuratessa. Toisinaan kun perheessämme on tilanne, että lasten toiveet ovat hyvin erilaiset. Ja, yleensä pienin "joutuu" kulkemaan paikoissa, jotka ovat isompien toiveita. Kuten tämä Linnanmäki. Onneksi täältä löytyi myös laitteita joihin pieninkin pääsi.
Eli, paljon on opittavaa meillä vanhemmilla. Otettava ilo irti elämästä ja pienistä asioista. Nautittava tästä hetkestä mikä on käsillä. Vaikka toisinaan tuntuu väsyneeltä lapsiperheen arjessa, on muistettava tämä kaikki ilo mitä lapset tuokaan. Ja, kun tuo ilo on niin aitoa.
 
Mutta, nyt iloitsen aidosti näistä pioneista sekä siitä että olen onnistunut hoitamaan ja kasvattamaan nämä kauniit kukat!
 
 
Mukavaa alkavaa viikkoa!
 
 
Kaisa

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Perhekuva

Yksi pidempiaikainen haaveeni on ollut perhekuva. Meidän perheestä kuva! No, millaisen kuvan sitten haluaisin? No, ehkä juuri tämän vuoksi emme ole saaneet aikaiseksi mennä valokuvaamoon, koska en oikein ole tiennyt millaisen kuvan haluaisin.

Miten meistä viidestä saisi kuvan, jossa jokainen katsoisi samanaikaisesti kameraan. Jokaisella olisi silmät auki ja ilmekin hyvä! Tiedän, kuvia pystyy käsittelemään. Eli, jokainen voisi mennä yksin valokuvaamoon ja lopuksi vaan kuvat liitettäisiin yhdeksi kuvaksi. Ei tässä kuvaamisessa oikeastaan mitään ongelmaa olekaan. Ongelmat/esteet olivatkin vain minun keksimiäni!
Mutta, kun haluaisin kuvan jossa kaikki ovat oikeasti samanaikaisesti kuvauspaikalla. Kenenkään päätä ei vain liimata kuvaan! Toisin sanoen, haluan luonnollisen kuvan meidän perheestä. En siis studiossa, vaan luonnollisessa ympäristössä. Meille tutussa ja rakkaassa!

Keväällä pääsin töiden merkeissä tutustumaan valokuvaajaan. Tuntui että hänellä on halua valokuvaamiseen, kuvaaminen ei siis ole pelkkä työ. Päätin tiedustella häneltä, josko hän tulisi ottamaan kuvia meidän perheestä, meille kotiin.

Sovittiin päivä jolloin hän saapuisi meille kuvaamaan. Itseäni jännitti. Mitä tästä tulee? Miten saadaan kuopus pysymään paikallaan? Pysyykö koululaisten kädet alhaalla, ei siis sarvia? Miten osaamme olla luonnollisia vaikka valokuvaaja pyörii ympärillämme?
Valokuvauspäivä oli kaunis, juuri sopiva kuvaamiseen. Jännitykseni oli turhaa. Kuopus sai kuviin mukaan kameransa, joten hänkin pysyi kiitettävästi paikoillaan ja osoitti söpöyttään. Ja, kuvia katsoessa ei voi muuta todeta kuin että koululaiset ovat jo isoja. Mihin nämä vuodet ovatkaan menneet?

Nyt vaan kuvia selaillen. Pitäisi valita ns paras, Mammat ja Mummut kun odottavat jo omaansa malttamattomina!

Ja, jälleen on yksi haaveeni toteutunut. Ihanat muistot taskussa viikonloppua viettäen!

Kaisa

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Pizza grillissä

Ystäväni suosituksesta, mekin kokeilimme tehdä pizzaa grillissä. Onhan tänään perjantai, perheemme vakiintunut pizzapäivä!

Ajatuksena oli että siirrämme keittiön kokonaan ulos ja teemme valmistelut kokonaan grillillä sekä kaasuliedellä. Ilma ei vaan suosinut tänään meitä, vähänväliä ripotteli vettä, välillä aika runsaastikin. Joten, pohjat tein valmiiksi sisällä sekä keitin kastikkeen.

POHJA

2,5 dl kädenlämpöistä vettä
3/4 tl suolaa
ripaus sokeria
25 g hiivaa
3 rkl oliiviöljyä
7 dl durumjauhoja

Hiiva kädenlämpöiseen veteen. Joukkoon suola ja sokeri. Jauhoja pikku hiljaa, ensin sekoittaen, sitten vaivaten. Kun puolet jauhoista lisätty, vaivaa joukkoon oliiviöljy. Ja, loput jauhot. Taikinaa pitää vaivata, jotta saadaan hyvä sitko. Taikina ei saa olla kovaa, muttei liian löysääkään. Jätä taikina kohoamaan.
Kun taikina kohonnut, jaa kolmeen osaan ja kauli pizzakiven kokoisia pohjia. Itse leikkasin pizzakiven kokoisia (ei paperinreunat kärähdä) leivinpapereita, jonka päälle pohjat laitoin. 
Taikinan kohotessa tein kastikkeen pohjien päälle sekä paistoin jauhelihan (ja maustoin) ja pilkoin muut täytteet.
KASTIKE

1 sipuli
loraus oliiviöljyä
1 prk tomaattipyreetä
1 tlk (500g) paseerattua tomaattia
ripaus sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria
oreganoa

Pilko sipuli pieneksi ja laita kattilaan öljyn kanssa, kuullota hieman. Lisää tomaattipyree sekä paseerattu tomaatti. Mausta mielesi mukaan. Kiehauta ja anna sitten hautua pienellä lämmöllä.

Pohjat saavat olla aika ohuita, tulee hyvä rapeus. Pohjan päälle levitimme ensin kastiketta ja sen jälkeen juustoraastetta. Ja, lopuksi jokainen sai täyttää pizzansa oman mielensä mukaan.





Pizzakivi oli hetken grillissä, ennen kuin laitoimme pizzat kypsymään. Paistoksi riitti 6 minuuttia ja rapeapohjainen pizza oli valmis. Ja, kun jokainen oli saanut tehdä itse pizzansa, valita täytteensä, ei huomiseksi jäänyt syötävää!

Pizzat saivat siis meidän perheessä hyvän vastaanoton. Joten, näitä voimme suositella ja teemme varmasti toistekin!


Pizzakiven mukana tuli selkeät ohjeet kiven hoidosta sekä paistamisesta. Pohjan sekä kastikkeen reseptin löysin Vappu Pimiän KLIK resepteistä. Tosin hieman niitä muutin, meidän perheen makutottumusten (ja mitä kaapista löytyi) mukaan.

Pizzat valmistuivat grillissä todella nopeasti. Joten, odottelua oman pizzan saamisen suhteen ei juurikaan tullut. Ohjeessa neuvottiin että pohjan voisi laittaa paistumaan suoraan kiven päälle. Mutta, ainakin näin kun jokainen saa tehdä oman pizzansa, tuntui näppärältä tuo leivinpaperi siinä välissä.

Sadekin rauhoittui ja pääsimme täyttämään sekä paistamaan pizzat ulkona. Ja, tietenkin myös syömään sateen ropinaa kuunnellen!

Mukavaa viikonloppua!
Kaisa