sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kyllä sä äiti jotain keksit!

Keskimmäinen lapsemme sanoi eilen, että kutsuu hiukan vieraita huomiseksi. Lähetti itsenäisesti "muutaman" viestin: Tervetuloa huomenna kahville klo 15. Tiedustelin häneltä että kenelle lähetit viestin, "Vain kahdeksan viestiä!" Tarkoittaa, että hän lähetti viestin kahdeksaan talouteen. Meidän kohdalla tämä tarkoittaa, 12 aikuista ja 8 lasta. Huomenna, siis tänään kun on hänen nimipäivänsä.
 
Jatkoin tiedustelua, mitä olet ajatellut tarjota kahvin lisäksi. Poika vastasi, "Kyllä sä äiti joitain keksit!" No, mielellänihän minä keksin ja keksinkin. Ystäväni tässä kehui että oli löytänyt hyvän ohjeen kasvispiirakkaan. On helppo toteuttaa laktoosittomana sekä gluteenittomana. Joten, päätinkin kokeilla ko reseptiä.
 
Huisin hyvä kasvipiirakka löytyy Pastanjauhantaa -blogista. Ja, olikin todella helppo tehdä. Niin, ja nimensä veroinen, huisin hyvää.
JUUSTO-KASVIPIIRAKKA (uunipannullinen)

POHJA:

2 dl vettä
25 g hiivaa
1/2 tl suolaa
50 g Valio Meijerivoita sulatettuna
5 dl vehnäjauhoja

TÄYTE:

1 iso sipuli
2 porkkanaa
pala selleriä
3 eriväristä paprikaa
2 rkl Valio meijerivoita
1 pkt Koskenlaskija Viherpippuri -sulatejuustoa
2 munaa
1 tl suolaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl hienonnettua persiljaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut ainekset ja vaivaa kimmoisaksi. Kohota. Kauli taikina uunipannun kokoiseksi ja nosta leivinpaperin päälle uunipannuun. Kohota. Suikaloi kasvikset ja hauduta voissa puolipehmeiksi. Ota pannu levyltä. Lisää kuutioitu juusto ja muut aineet. Levitä pohjalle. Paista 250°C:ssa 15-20 min.
Jätin täytteestä pois sellerin sekä valkosipulin, koska eivät ole kaikkien makuun. Mutta, piirakka oli oikein hyvää ilman näitäkin. Teki kauppansa, ei tarvinnut pakata säilöön. Joten, tätä piirakkaa tehdään meillä toistekin.
 

Vaikka eilen en ollutkaan kovin innoissani tästä lapseni muutamasta viestin lähettämisestä. Niin, nyt olen. Me aikuiset kun olemme niin kiireisiä ja toisinaan huonojakin kutsumaan vieraita, saatikka lähtemään kylään ns yllättäen. Niin, oli mukava kun lapseni hoisi tämän kutsumisen. Oli mukavaa nähdä kummeja ja mummeja. Kunhan vaan kutsuminen itsenäisesti ei tule tavaksi!
 
Meillä alkaakin huomenna taas tuttu ja turvallinen arki. Hiihtoloma on ohi. Tästä se kevät sitten alkaakin oikein kunnolla!
 
Mukavaa alkavaa viikkoa ja maaliskuuta!
 
Kaisa

tiistai 23. helmikuuta 2016

Raksavalo

Esikoisemme huoneessa on menossa täysi remontti. Tarpeet ovat muuttuneet kovasti. Muuttaessamme tähän taloon poika oli 4-vuotias legoilla rakentelija. Joten, säilytystilat huoneessa olivat hyvin tärkeässä roolissa, sai kaikki lelut siivottua pois lattialta ja säilytykseen. Esikouluiässä tuli tarve kirjoituspöydästä, joka silloin ratkaistiin levyllä, kahden säilytyslaatikostojen päälle/väliin. Eli, varsinaista pöytää ei silloinkaan hankittu.
 
Nyt legoilla rakentelu on vähentynyt. Suurin osa Legoista ja muut lelut on pakattu laatikoihin, viety varastoon odottamaan pikkuveljen kasvamista. Ja, kirjoituspöydän tarvekin on noussut uudelleen esille. Pöytä joka on niin syvä, että kaksi kirjaa mahtuu päällekkäin. 
 
Aikoinani maalasin huoneeseen yhden seinän erivärisillä raidoilla sekä magneettimaalilla. Tämä seinäkin on alkanut olemaan hieman "lapsellinen". Ja, äiti hieman nolo, kun ei ymmärrä kaikkia "tarpeita"! Näitä tarpeita kun vaikuttaa olevan aika paljon jo tämän ikäisellä.
 
No, tätä remonttia on nyt odotettu jo lähes vuoden päivät. Kirjoituspöydän ja tapetin vaihtamisen me vanhemmat kyllä ymmärsimme. Mutta, nämä tarpeet. Listalta löytyy niin tietokonetta, tablettia, TV, DVD, stereot, pelikonsoli...
 
Kehotimme lasta laittamaan tarpeet ns tärkeysjärjestykseen ja mietimme, jospa hän keräisi rahaa (pienillä askareilla jne). Joulupukkikin oli kuullut toiveista ja syntymäpäivänäkin vieraat osasivat tuoda lahjakortteja juuri oikeaan liikkeeseen. Joten, aika paljon tuo lista on näin lyhentynyt. Hienosti lapsi ymmärsi tämän, kaikkea kun ei vaan voi saada. Eikä ajatuksella, heti kaikki minulle!
 
Mutta, nyt vihdoinkin tähän raksavaloon. Näitä raksavaloja on käytetty sisustuksessa jo jonkin aikaa. Ja, sellainenhan sopii pojan huoneeseen mielestäni oikein hyvin. Mutta, enpä ole löytänyt meiltä päin tuollaista valoa, jossa myös katkasin. Kaikki versiot ovat sellaisia, jotka tulee sammuttaa aina pistokkeesta irrottamalla.
Mutta, meidän oma sähkömiehemme (yhden lapsemme kummisetä), joka muinoin teki kaikki sähkötyöt kotiimme. On ratkaisu tähän sisustusongelmaan. Hän lyhensi 5m johdon juuri sopivan mittaiseksi (minä kun inhoan johtokasoja) ja laittoi tuon katkasijan. Nyt valaisin on juuri sopiva käyttötarkoitukseensa, koulupöydän yläpuolelle.
 
Huone on saanut uuden tapetin ja muut seinät maalia pintaan. Sekä, näin puutalossa tyypilliset kuivumiset/lohkeamiset nurkissa on korjattu. Työpöytä saapui jo, mutta vielä yksi kaluste puuttuu. Vielä hetki, sitten pääsen esittelemään esikoisemme huonetta täällä blogin puolella. Tässä kohteessa "sisustussuunnittelijana" on toiminut esikoisemme, joten lopputulos on juuri 10 -vuotiaan toiveiden mukainen.

Kalustelähetystä odotellen!

Kaisa

lauantai 20. helmikuuta 2016

Tikkupullat

Aina ei kaikki suju ihan niin kuin on suunnitellut. Lapsilla alkoi koulusta hiihtoloma ja pienimmälläkin lomaa päiväkodista. Koko perheellä yhteistä aikaa, tätä onkin odotettu. Mutta, meidän perheeseen parkkeerasi influenssa ja näin osa perheestä täysin sänkypotilaina. Joten, yhdessä tekeminen jäi nyt haaveeksi. Toivottavasti me muut pysymme terveinä ja loppulomalla voisimme toteuttaa lomasuunnitelmia.
 
No, mutta me terveenä olevat päätimme viettää oikein kunnon raikkaan ulkoilupäivän mökillä. Pakkasimme sairastuvan autoon ja siirsimme tupalaiset mökille nukkumaan. Ilma oli hyvinkin harmaa (ei sinänsä piristävä) ja välillä taivaalta tuli hyvinkin sakeasti räntää. Mutta, ilma ei nyt meitä lannistanut.
 
Teimme pullataikinan kohoamaan ja lähdimme ulos sytyttelemään nuotiota sekä veistämään koivunoksista sormenpaksuisia keppejä.
 
TIKKUPULLAT
 
2,5dl maitoa
1 pussi kuivahiivaa
1,5dl sokeria
1tl suolaa
1 muna
1tl kardemummaa
7,5dl venhäjauhoja
100g sulaa voita
 
Sekoita kädenlämpöiseen maitoon kuivahiiva. Lisää joukkoon sokeri, suola, muna ja kardemumma. Osa jauhoista, sekoita tasaiseksi. Alusta loput jauhot ja voi. Anna taikinan kohota liinan alla.
 
Jaa taikina 20 osaan. Pyörittele ne sormenpaksuisiksi tangoiksi. Kierrä taikinanauhat keppien kuorittuihin päihin. Paista hitaasti kypsiksi nuotion hiilloksella.
Keppien hakeminen metsästä ja niiden kuoriminen oli mukavaa puuhaa. Mietin, koska viimeksi olen veistänyt itse. Yleensä meillä tuon veistämisen hoitaa mieheni. Mutta, sujuihan tuokin homma minulta ihan hyvin. Haavoilta säästyttiin.
 
Paistaminen sitten onkin jo aivan toinen juttu. Nuotiossa liekit löivät, emme siis malttaneet odottaa hiillosta vaan pullatikut nuotioon. Hieman saivat osa pullista liikaa väriä. Onneksi taikinaa oli niin runsaasti, että oli mahdollisuus valita minkä kohdan pullastaan syö.
 
Pullat tekivät hyvin kauppansa makean mansikkahillon kanssa. Ulkoilu virkisti ja väsyttikin. Vielä kuulemma on virtaa ja sauna tulisi laittaa lämpenemään. Joten, taidankin tästä nousta ja lähteä rantaan saunan lämmitykseen.
 
Mukavaa viikonloppua ja hiihtolomalaisille oikein mukavaa lomaa!
 
Kaisa


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Raikasta ja rasvaista

Mistä johtuu että kalaa tulee syötyä niin harvoin, ainakin meidän perheessä. Jokainen pitää kalasta, mutta jotenkin vaan kalan valmistaminen arjessa tuntuu työläältä. Vaikka todellisuudessa, kala valmistuu lähes yhtä nopeasti kuin jokin muukin.

Kalakeitto, uunikala, savukala tai paistettu, kaikki tekevät meidän perheessä kauppansa. Ja, toisinaan lapset jopa toivovat ruokalistalle kalaa. Hyvä niin. Ruoanvalmistaja vaan on "laiska" arkena. No, on sitten jotain mikä on ns erityistä viikonlopun ruokapöydässä.   
Viime viikonloppuna mieheni savusti kalan ja minä valmistin salaatin. Eikä tähän maittavaan ja terveelliseen päivälliseen mennyt sen enempää aikaa kuin siihen arkena niin tuttuun jauhelihakeittoonkaan. Salaatti oli raikasta ja värikästä, kala rasvaista mutta myöskin hyvin terveellistä.

Joten, enää selitykseksi ei voi sanoa että ei ehdi. Kuulostaako tutulta? Arkena muka ei ehdi valmistamaan  jotakin ruokaa. Ehkä tässäkin oli kyse jälleen vain siitä suunnitelmallisuudesta ja työhön ryhtymisestä.

Jälleen tuli pysähdyttyä ajatuksen pariin, minulla on kiire, en ehdi. On totta, että arki on usein hyvin kiireistä ja ohjelmaa paljon. Mutta, miksi niin helpolla päästämme itsemme kiireen matkaan?

Raikasta ja kiireetöntä loppuviikkoa sekä alkavaa hiihtolomaa!

Kaisa

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Toisiinsa kietoutuneet

"Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa ei meitä voi erottaa,
me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö sinun aaltosi rantaani lyö.
Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden me palamme roihuten
kun muistomme hiekkaan jo haihtunut on elää rakkaus sammumaton."

Tämän Petri Laaksosen kappaleen Meren laulua kuuntelen, saimme kuulla ystävänpäivänä vuonna 2004, hyvän ystävämme esittämänä. Päivänä jona sanoimme mieheni kanssa toisillemme tahdon.

Joten, tämä ystävänpäivä on meille hyvin tärkeä. Päivään liittyy paljon muistoja ja tunteita, perhosia vatsanpohjassa, onnenkyyneleitä, ystävyyttä, läheisyyttä, rakkautta.

Toivotankin teille kaikille lukijoille, rakkauden täyteistä ystävänpäivää!

Kaisa

tiistai 9. helmikuuta 2016

Kivennäis- ja hivenaineita

Nyt vihertää myös meillä. Herneenversot tuovat ihanaa kevättä ja vihreää kotiin sisälle. Lisäksi herneenversot sisältävät paljon kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja. Versoja on mukava napostella ohimennen (ja on terveellisempi versio tuohon edelliseen postaukseen verrattuna), lisätä salaattiin tai leivänpäälle. Ja, lämpimiin ruokiin ns koristeeksi kypsennyksen päätteeksi.

Oman pienen versopellon on helppo perustaa. Tarvitset kuivattuja herneitä (soppaherneitä), kylvömultaa, laakean astian ja tuorekelmua.

Liota herneitä yön yli. Laita astian pohjalle ohut kerros multaa. Levitä herneet mullan päälle. Kastele kylvös ja pidä kosteana.

Laita kylvöksen päälle aluksi kelmu, muista raottaa kelmua, jotta kylvös saa ilmaa. Muista huolehtia kastelusta. Anna versojen kasvaa noin 20 cm pitkiksi.
Meidän perheen herkku on ruisleipä jonka päälle laitetaan raejuustoa ja koristeeksi muutama herneenverso. Maku on mieto, joten maistuu perheen pienimmällekin.
 
Näin keväisin oikein kaipaa jo jotakin tuoretta ja värikästä ruokapöytään. Mutta, onneksi on monta helposti pöydällä kasvatettavaa yrttiä ja versoa. Joten, ei tarvitse odottaa kesää, jolloin saa omalta pihalta/parvekkeelta käydä keräämässä kaikkea ihanaa tuoretta.
 
Oikein terveellistä ja energistä loppuviikkoa!
 
Kaisa

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Karkkipäivä

Vietetäänkö teillä karkkipäivää? Kun lapset olivat pieniä, olin todella tarkka että karkkia syödään vain yhtenä päivänä ja vain tietty määrä. Vain hedelmäsokerilla makeutettuja jne. Ja, tätä niuhottamistani kesti, todella vähän aikaa. Ja, mistä tämä johtui?

No, siitä että olen itse niin todella perso karkille. Samalla kun olen todella vaativa karkkieni suhteen. Syön karkkipussista vain hedelmäkarkit ja suklaat, tietty salmiakki käy. Mutta, perinteiset ns mustat karkit annan muiden syötäväksi tai jemmaan kaappiin, kunnes ovat niin kovia että lentävät roskikseen.
Niin, miten tässä nyt sitten yrittää laittaa lapsille tiukkoja karkkipäiviä, samalla kun itse napostelee karkkia toisella kädellä. Äidille karkkilakko, ehdotti lapset kerran. Ja, tämä tarkoitti sitä että lapset valitsivat itselleen vain mustia ja kirpeitä karkkeja. Niitä kun minä en syö. No, turhaan valitsivat, en nyt niin karkinperäänole että lasten karkkeja söisin.

Minun karkinsyöminen vähentyi/loppui ja lasten syöminen pysyi kohtuullisena. No, tätä lakkoa ei kauan kestänyt. Tai, ei lainkaan. Söin karkkia töissä. Tämäkin selvisi pian lapsille, kun töissäni käydessään löysivät karkkipussiin työpöydältäni.
No, onneksi ei ole tämän vakavammasta asiasta kyse. Eikä tilanne nyt ihan niin vaikea ole, kuin sain sen tässä kuulostamaan.

Jälleen on yksi viikonloppu takana. Lapset saivat karkkiannoksensa perjantaina ja itsellenikin ostin hiukan karkkeja. Kaadoin karkit kulhoon olohuoneen pöydälle. Siitä oli mukava napostella aina ohimennen ja taisi kulhon ohi joku muukin kuin minä kulkea.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kaisa


perjantai 5. helmikuuta 2016

Poikien saunailta

Viime vuoden lopulla esikoisemme täytti 10-vuotta. Syntymäpäiviä vietettiin alkuvuonna sukulaisten kanssa ja tänään oli vuorossa kaverisynttärit.

 
Sankari toivoi että leipoisimme pizzoja ja jokainen saisi valita itse täytteensä. Oli mukava seurata poikien  leipomista ja täytteiden valitsemista. Toinen valitsi tuon tutun ja turvallisen jauhelihan, toinen halusi maistaa useampaa täytettä ja hiukan itselleen vieraampiakin makuja.
 
Pikkuveli sai toimia pizzalähettinä. Kuljettaa lämpimät pizzat pihasaunalle, saunojien syötäväksi. Ilmeisestikin jokainen oli valinnut juuri itselleen sopivat täytteet, kun pizzat hävisivät nopeasti saunojien suihin. Vai oliko vilvoittelu ja lumisota saunomisen lomassa tuonut nälän.
Saunomisen ja pizzojen syömisen jälkeen, oli vuorossa vielä napostelu sekä porukalla valittu elokuva.  Sankari oli tyytyväinen iltaan ja juhliin. Saunailtoja voisi pitää kuulemma useamminkin!
 
Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!
 
Kaisa