NEULOMINEN LÄHTI IHAN LAPASESTA

Olisiko välillä aika laittaa kutimet syrjään ja ottaa kone esille pitkästäaikaa myös kotona. Kulunut syksy on ollut hyvinkin työntäyteinen töissä, joten koneen esille ottaminen vapaa-ajalla ei ole houkutellut. Kone on pysynyt visusti kiinni ja näin ollen täällä bloginkin puolella on ollut hyvinkin hiljaista.

Alkusyksyllä teini esitti toiveensa, saada käsiään lämmittämään äidin tekemät vanttuut. Miten ihanan toiveen lapsi esittikään. Hieman sain pohtia, miten etenen tämän toiveen kanssa, enhän ole neulonut vanttuita (peukaloa) sitten koulun käsityötuntien jälkeen. Silloin vanttuista tuli niin peltiset, kuin vain voi olla. Tallessa ovat edelleen, muistojen laatikossa, mutta käytössä eivät ole olleet koskaan.

Mummini kutoi meille aina vanttuut, useammatkin vuoden aikana, millaiset milloinkin keksittiin pyytää. Nyt ei ole enää mummia kutomassa tai neuvomassa, mitenkä tuon lapasen ja peukalon saisi tehtyä.

Ei siis auttanut muu kuin ottaa Martat apuun ja selvittää miten kudotaan vanttuut. Löysinkin niin selkeät ohjeet, että ei ainakaan sen vuoksi voinut jättää neulomista väliin. Teini valitsi langan ja ei muuta kuin silmukoiden tekoon.

Nyt vanttuita onkin pudonnut puikoilta jo useammat, niin omille teineille kuin muillekin. Onnekseni teinin toiveena oli aika paksu lanka, niin tuo neulominenkin sujuu aika nopeasti ja valmista syntyy jo yhden illan aikana. Parit vanttuut olen tehnyt erityiset toiveet huomioiden, onhan jokaisella teinillä oikeus lämpimiin vanttuisiin, olkoon käsi sitten pieni tai iso.

Niin kuin useasti kun jostakin innostuu, homma lähtee ihan lapasesta, kävi tässäkin touhussa. Useampi pari on löytänyt tiensä pukinpussiin ja pari lankakerää odottaa vielä puikoille pääsyään. Joten, taitaa tämä läppäri pysyä kiinni tiukasti edelleenkin ja aueta taas kun vanttuut on kudottu.

Mukavaa Joulun odotusta!


Kaisa

Kommentit

  1. Kutominen on niin rentouttavaa ja mykavaa. Olen monena talvena tehnyt villasukkia, mutta tänä vuonna kutimet eivät ole vielä kilisseet. Pitäisiköhän joululomalla myös kokeilla...voi olla, että innostuisin jälleen. Ihanaa joulunaikaa teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, rentouttavaa. Eikä tuo peukalon tekeminenkään nyt niin kovin monimutkaista ollut. ;)

      Poista
  2. Ihana tarina tässä ja ihana kun sait tehtyä! <3 Itsekin aina haaveilen, että kudon talvisaikaan, mutta jotenkin kutimet eivät vaan pysy käsissäni :D Onneksi äiti on taitava ja tekee tumppuja ja villasukkia :)

    Tervetuloa vielä osallistumaan blogin jouluarvontoihin <3

    Ihanaa jouluista viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä äitini neuloo sukkia, joten niitä en vielä ole opetellut neulomaan. Mutta, jos vaan on yhtään innostusta ottaa kutimet käteen, niin suosittelen ehdottomasti Marttojen sivustoja. Niin selkeät ohjeet kuvilla löytyi ainakin tämän peukalon tekemiseen.

      Ihanaa jouluviikkoa! <3

      Poista
  3. Oi siellä oltu ahkerana. Oikein sydämellistä joulua Kaisa. <3

    VastaaPoista
  4. Ihanat olet kutonut! Minulla on pontso työn alla, ja valmistumiseen menee aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä nyt puikolla pipo tulossa.
      Ihanaa vuoden viimeistä päivää! <3

      Poista

Lähetä kommentti