Talonpoikaispöytä

Aikaisemmassa postauksessa kerroin kuinka rakentamisvaiheessa tehtävät päätökset kodin sisustuksen suhteen tuntuivat kovin vaikeilta. Kun sai valittua lattiamateriaalin kaikkien vaihtoehtojen joukosta. Heräsi seuraava kysymys. Mitä seiniin? Päätimme että maalaamme kaikki (muutamaa seinää lukuun ottamatta) seinät taitetulla valkoisella. Ja, tämä onkin ollut yksi viisaimmista päätöksistä. Nyt vuosien  mittaan olemme tapetoineet seiniä. Kyllä asumalla kotia, parhaiten selviää mikä minnekin sopii ja mitä minnekin haluaa. Sama "ohje", sopii niin pihanlaittoonkin. Tällaisia ns oivalluksia saatte varmastikin lukea jatkossakin.

Kun olimme muuttaneet uuteen kotiimme, kaikki oli valkoista, lattiaa lukuun ottamatta. Valkoiset tuolit, valkoinen sohva, valkoiset keittiönkaapit... En tuntenut kotiamme omaksemme. En nyt ole mikään varsinainen värien ystäväkään, mutta kotimme tuntui jotenkin kalsealta. Kaipasin lämpöä. Jotakin joka tekisi kodistamme meidän kodin. Helposti uudet kodit ovat kuin suoraan jostakin kuvastosta.

Joten, lähdin kiertelemään isoisäni varastoja. Jospa sieltä löytyisi jotain vanhaa ja tunnelmallista meidän kotiin. Kaikkien tavaroiden joukosta löysin pöydän. Pöydän, jonka pöytälevyä oli jatkettu vesivanerilla. Jalkoja tuettu erinäköisin virityksin. Pöytä oli ollut viimeksi autotallissa, siinä oli korjattu ja puhdistettu öljyisiä koneenosia. Ja, sen kyllä huomasi.

Irrotimme nuo viritykset. Pöytä oli ehjä, pysyi siis pystyssä ilman tukia. Pöytälevyssä oli pieniä rakoja, mutta tämä juuri teki pöydästä viehättävän. Puhdistimme ja hioimme pinnat puhtaiksi sekä öljysimme.


Pöytä on ehtinyt kiertämään kodissamme jo useassa paikassa. Eli, erilaisia käyttötarkoituksia ja paikkoja löytyy. Pöydän pienessä laatikossa säilytän läppäriäni ja johtoja.




Uskon että nyt pöytä on löytänyt paikkansa, ns rappujen alta. Pöydän taustan tapetoimme tuollaisella hopeanharmaalla (ei oikein hyvin näy kuvassa) tapetilla. Ja, on mielestäni hyvä tausta kokonaisuudelle, tuota harmaata kun on meillä muuallakin. Tämä pöytä onkin niitä harvoja paikkoja jonka ilme muuttuu vuodenaikojen mukaan. 


Tämä pieni talonpoikaispöytä tuo kotiimme lämpöä ja väriä. Ei voi muuta sanoa kuin, kyllä isoisän varastot ovat aikamoisia aarreaittoja.

 Kaisa

Kommentit

  1. No niin, kävin kuin kävinkin täällä vierailulla ja mukavalta tämä sinun blogisi tuntuu. Tervetuloa vaan, "blogisiskoksi"!!! Taidanpa liittyä lukijaksikin... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti