Perhekuva

Yksi pidempiaikainen haaveeni on ollut perhekuva. Meidän perheestä kuva! No, millaisen kuvan sitten haluaisin? No, ehkä juuri tämän vuoksi emme ole saaneet aikaiseksi mennä valokuvaamoon, koska en oikein ole tiennyt millaisen kuvan haluaisin.

Miten meistä viidestä saisi kuvan, jossa jokainen katsoisi samanaikaisesti kameraan. Jokaisella olisi silmät auki ja ilmekin hyvä! Tiedän, kuvia pystyy käsittelemään. Eli, jokainen voisi mennä yksin valokuvaamoon ja lopuksi vaan kuvat liitettäisiin yhdeksi kuvaksi. Ei tässä kuvaamisessa oikeastaan mitään ongelmaa olekaan. Ongelmat/esteet olivatkin vain minun keksimiäni!
Mutta, kun haluaisin kuvan jossa kaikki ovat oikeasti samanaikaisesti kuvauspaikalla. Kenenkään päätä ei vain liimata kuvaan! Toisin sanoen, haluan luonnollisen kuvan meidän perheestä. En siis studiossa, vaan luonnollisessa ympäristössä. Meille tutussa ja rakkaassa!

Keväällä pääsin töiden merkeissä tutustumaan valokuvaajaan. Tuntui että hänellä on halua valokuvaamiseen, kuvaaminen ei siis ole pelkkä työ. Päätin tiedustella häneltä, josko hän tulisi ottamaan kuvia meidän perheestä, meille kotiin.

Sovittiin päivä jolloin hän saapuisi meille kuvaamaan. Itseäni jännitti. Mitä tästä tulee? Miten saadaan kuopus pysymään paikallaan? Pysyykö koululaisten kädet alhaalla, ei siis sarvia? Miten osaamme olla luonnollisia vaikka valokuvaaja pyörii ympärillämme?
Valokuvauspäivä oli kaunis, juuri sopiva kuvaamiseen. Jännitykseni oli turhaa. Kuopus sai kuviin mukaan kameransa, joten hänkin pysyi kiitettävästi paikoillaan ja osoitti söpöyttään. Ja, kuvia katsoessa ei voi muuta todeta kuin että koululaiset ovat jo isoja. Mihin nämä vuodet ovatkaan menneet?

Nyt vaan kuvia selaillen. Pitäisi valita ns paras, Mammat ja Mummut kun odottavat jo omaansa malttamattomina!

Ja, jälleen on yksi haaveeni toteutunut. Ihanat muistot taskussa viikonloppua viettäen!

Kaisa

Kommentit

  1. Meillä otettiin yhteispotretti silloin kuin poika oli yksi vuotias. Seuraavaksi haaveena olisi, että, kun minä ja poika täytämme ensi vuonna tasavuosia, menisimme taas studioon. Meillä kuvaaminen ehkä hieman helpompaa kuin teillä kun muuttuvia tekijöitä on vain kolme. Tosin haastetta siinäkin... Koska olen innokas valokuvaaja, on meillä todella paljon valokuvia elämästämme. Siinä on vain se pieni ongelma, että minä puutun useimmista niistä, sillä olen sen kameran takana... ;)

    VastaaPoista
  2. Mukavia muistoja nuo perhekuvat. Ja, tuo on totta, useimmiten itse puuttuu kuvasta kun on toiminut kuvaajana. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti