Muistatko silloin...


 "Muistatko silloin, kun istuimme sinun opiskelija-asuntosi lattialla. Söimme taco-salaattia ja valmistauduimme tulevan illan rientoihin." Ja, ystäväni vastaa "Muistan". Juttu jatkuu ja molemmat nauravat vedet silmissä. Iltaan liittyi jotain muutakin ja elämää mullistavaa. Mutta, ei siitä nyt sen enempää!

Tapasin siis pitkästä aikaa vanhan ystäväni koulu-/opiskeluvuosilta. Tavatessamme tuntui, kuin jutut olisivat jatkuneet siitä mihin ne viimeksi jäivät. Ei siis vaadittu pitkiä esipuheita.

Vaikka näitä yhteisiä hetkiä onkin nykyään harvemmin, ovat ne yhtä arvokkaita kuin ennenkin. Ei tiedä miten nauramme tapaamisiamme vielä keinutuolissa keinutellen!

Tapaaminen oli mukava, kävi naurulihasten voimille. Saatiin päivitettyä kuulumiset ja jälleen sovimme, että nyt on kyllä nähtävä useammin. Olisihan se kiva nähdä useamminkin, välimatka kun tuo pienen hidasteen. Mutta, onneksi edes näin usein!
Joten, tulin kotiin kaupan kautta. Ostoskassissa tuon mainitsemani taco-salaatin ainekset. Tarjosin salaattia perheelleni ja hyvin teki kauppansa. Tätä tehdään toistekin!

Tämä tapaaminen ystäväni kanssa muistutti jälleen ystävien tärkeydestä. Siitä kuinka ystävistä/ystävyydestä on pidettävä huolta.  On rikkautta omistaa ystäviä elämän eri osa-alueilta, eri-ikäisiä... Ja, jokainen ystävä/ystävyys on arvokas. Kuinka ihanaa on viettää hetki ihmisen kanssa joka tuntee sinut vuosien takaa tai jonka kanssa on saanut elää mieleenpainuvia hetkiä...  Ja, siitä kuinka helposti piiloudumme ns kiireen taakse. On totta, että varmasti jokaisella on omat menonsa. Mutta, onko sitä menoa sitten oikeasti niin paljon ettei ehdi ystävän kanssa juoda kupillista kahvia?
Näillä mietteillä toivotan sinulle iloista ja naurun täyteistä keskiviikkoa!
Kaisa

Kommentit

  1. Huh, miten osuva onkaan tämä ihana postauksesi. Eilen iltavuorossa yksi asiakkaani sanoi kaipaavansa edesmenneitä ystäviään ja puolisoaan. Kyyneleet silmissä hän totesi että eipä ole enää ketään, ketä kutsuisi luokseen tai ketä itse menisi tapaamaan. Hän taisi huomata liikutukseni ja myötätunnon katseessani, joten hän heti totesi, kuin minua lohdutellen (vaikka minunhan olisi pitänyt häntä lohduttaa) että onneksi hänellä on vielä meidät hoitajat ♥ Halasin häntä ja hän alkoi kertomaan yhtä mukavaa tarinaa elämänsä varrelta. Lopuksi hän jo hieman hymyilikin.

    Ystävyydestä ja ystävistä kannattaa todellakin pitää huolta. Itsekin tunnen huonoa omaatuntoa tämän aiheen tiimoilta hyvinkin usein. Vaan turha sitä oikeastaan on potea, pitää ryhtyä tuumasta toimeen ja vaikkapa kilauttaa kaverille ;)
    Ilon ja valon hippuja viikkoosi Kaisa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku! Totta, ei muuta kuin kilauttamaan kaverille. Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  2. Kyllä se niin on, että jokaisella se arki pyörii omalla vauhdilla ja ystävien tapaamiseen täytyy todellakin ottaa almanakka esiin. Jotenkin surullistakin, kun se on mennyt sellaiseksi. Lohdutan itseäni, että hyvät ystävät kyllä pysyvät. Minulla pari ystävä asuun. 2 km säteellä ja silti tulee nähtyä todella (LIIAN) harvoin. Viime viikolla istuin kirjaston kahvilassa päivittämässä kuulumiset ja oli kyllä tosi kivaa...Taitaa olla meillä jokaisella vähän "peiliin katsomisen" paikka. Leppoista loka alkua sinne!kuun

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu meni näköjään pieleen. Otetaanpa uusiksi: Leppoista lokakuun alkua sinne :D !!!

      Poista
    2. Niinhän se on. Mutta, on se hyvä niistä ystävistäkin ja ystävyydestä pitää huolta/kiinni. Vaikka useimmiten totta onkin, että tosiystävät pysyvät. Mietin vaan, onko tuo kiire aina todellista vai onko se meidän nykyihmisten keksintö? Näillä mietteillä kohti lokakuuta!

      Poista

Lähetä kommentti