Sienisatoa

Lenkiltä tullessamme odotti meitä mukava yllätys ovenpielessä, korillinen suppilovahveroita. Lenkkeily vaihtui autoiluun ja kaupassakäyntiin. Tulihan sienistä heti valmistaa jotakin syötävää.

Samettinen sienikeitto Koskenlaskijalla maustettuna. Onneksi aamusta oli jäänyt puolikas pataleipä jäljelle. Keitto ja leipä maistui koko perheelle. Kiitos Vaari ja Mummu sienistä!

Keittoa syödessämme, mietimme pitäisikö sitä lähteä itsekin metsään ja sieniä keräämään. Ehkä paikallaan on kuitenkin ensin pieni kertaus sienistä, jotta kerää koriin varmasti vain sellaisia sieniä joita voi syödä.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kaisa

Kommentit

  1. Olipa teitä mukava yllätys odottamassa. Meille on tänä vuonna tullut paljon kantarelleja. Isäntä käy keräämässä satoa salaisesta paikastaan ja on tuonut niitä jo korikaupalla pakkaseen. Tuoreena sienet ovat kyllä parasta, mutta kyllä ne pakastamisen jälkeenkin maistuvat. Hassua, että nuorempana en ole juurikaan välittänyt sienistä, mutta tällä hetkellä kantarelli- ja suppilovahverokeitto ovat parasta mitä tiedä...siis sienikeitoista. Jospa tekisikin joku päivä kantarellikeittoa...slurps ja nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kyllä syödään sieniä (myös lapset), kun jostakin saadaan. Mutta, jospa tosiaan lähtisimme itse metsään keräämään sieniä. Tuon Suppilovahveron ja Kanttarellin (kärpässienen lisäksi) kyllä tunnistan, uskallan kerätä. Eli, ihan hyvä alku! :) Ei tiedä vaikka meilläkin olisi kohta oma "salainen paikka", josta saisimme säilöttyä pakastimeen!

      Poista

Lähetä kommentti