sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Meren tuoksu

En ajatellut että postaan koko kesän veneilystämme tai saarikohteistamme. Eli, en siis ajatellut pitää lokikirjaa täällä blogini puolella. Mutta, nyt on koko perheemme ensimmäinen saarireissu tehty. Rantakalliot eivät vielä kutsuneet istumaan ja paistamaan lättyjä, mutta toivottavasti ilmat lämpenevät ja tämäkin on mahdollista.

 
Istuminen kalliolla tai rannalla ei houkutellut. Varsinkaan kun tällainen käärmekammoinen näki uimarin rantavedessä.



Ensimmäinen saarireissu sujui siis hyvin. Kukaan ei tippunut veteen ja paattikin toimi kuin unelma. Tästä on hyvä jatkaa kesän viettoa.


 Kaisa


perjantai 29. toukokuuta 2015

Pizza perjantai

"Ja, mitäs laitetaan pizzan täytteeksi?" Kuuluu lasten suusta kun he kokoavat pizzapohjien päälle täytteitä. Ja, mikä lasten ilo, kun jokainen saa juuri sellaisen pizzan kun haluaa. Tämä on niitä arjen pieniä iloja!


Oma osuuteni tässä projektissa on alkuvalmistelut. Pilkkominen, raastaminen, paistaminen...



Rucola oli jäänyt kauppaan. No, ei ongelma ole sen suurempi. Näppärät lapseni keksivät hakea ruohosipulia pihalta, pizzan koristeeksi.


Paistaminen kuuluu myös meidän vanhempien työksi. Eli, helpolla pääsemme.


Hyvin pizzat onnistuivat. Valokuvaaja (minä) oli liian hidas, ei ehtinyt kunnolla kuvaamaan. Kun pizzat olivat löytäneet jo nälkäisten suihin.

Mukavaa viikonloppua ja koululaisille aurinkoista kesälomaa!
Kaisa 


tiistai 26. toukokuuta 2015

Talonpoikaispöytä

Aikaisemmassa postauksessa kerroin kuinka rakentamisvaiheessa tehtävät päätökset kodin sisustuksen suhteen tuntuivat kovin vaikeilta. Kun sai valittua lattiamateriaalin kaikkien vaihtoehtojen joukosta. Heräsi seuraava kysymys. Mitä seiniin? Päätimme että maalaamme kaikki (muutamaa seinää lukuun ottamatta) seinät taitetulla valkoisella. Ja, tämä onkin ollut yksi viisaimmista päätöksistä. Nyt vuosien  mittaan olemme tapetoineet seiniä. Kyllä asumalla kotia, parhaiten selviää mikä minnekin sopii ja mitä minnekin haluaa. Sama "ohje", sopii niin pihanlaittoonkin. Tällaisia ns oivalluksia saatte varmastikin lukea jatkossakin.

Kun olimme muuttaneet uuteen kotiimme, kaikki oli valkoista, lattiaa lukuun ottamatta. Valkoiset tuolit, valkoinen sohva, valkoiset keittiönkaapit... En tuntenut kotiamme omaksemme. En nyt ole mikään varsinainen värien ystäväkään, mutta kotimme tuntui jotenkin kalsealta. Kaipasin lämpöä. Jotakin joka tekisi kodistamme meidän kodin. Helposti uudet kodit ovat kuin suoraan jostakin kuvastosta.

Joten, lähdin kiertelemään isoisäni varastoja. Jospa sieltä löytyisi jotain vanhaa ja tunnelmallista meidän kotiin. Kaikkien tavaroiden joukosta löysin pöydän. Pöydän, jonka pöytälevyä oli jatkettu vesivanerilla. Jalkoja tuettu erinäköisin virityksin. Pöytä oli ollut viimeksi autotallissa, siinä oli korjattu ja puhdistettu öljyisiä koneenosia. Ja, sen kyllä huomasi.

Irrotimme nuo viritykset. Pöytä oli ehjä, pysyi siis pystyssä ilman tukia. Pöytälevyssä oli pieniä rakoja, mutta tämä juuri teki pöydästä viehättävän. Puhdistimme ja hioimme pinnat puhtaiksi sekä öljysimme.


Pöytä on ehtinyt kiertämään kodissamme jo useassa paikassa. Eli, erilaisia käyttötarkoituksia ja paikkoja löytyy. Pöydän pienessä laatikossa säilytän läppäriäni ja johtoja.




Uskon että nyt pöytä on löytänyt paikkansa, ns rappujen alta. Pöydän taustan tapetoimme tuollaisella hopeanharmaalla (ei oikein hyvin näy kuvassa) tapetilla. Ja, on mielestäni hyvä tausta kokonaisuudelle, tuota harmaata kun on meillä muuallakin. Tämä pöytä onkin niitä harvoja paikkoja jonka ilme muuttuu vuodenaikojen mukaan. 


Tämä pieni talonpoikaispöytä tuo kotiimme lämpöä ja väriä. Ei voi muuta sanoa kuin, kyllä isoisän varastot ovat aikamoisia aarreaittoja.

 Kaisa

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Paukkuliivit

Lasten koulut loppuvat tältä lukukaudelta, kesälomat alkavat. On siis todettava, nyt on kesä. Lämpömittaria tarkastelemalla ei nyt ihan vielä todeta kesää alkaneeksi. Mutta, mutta... Kalenteriin kun vilkaisee, niin kyllä, nyt on kesä.

Kesä tarkoittaa perheessämme sitä, että veneilykausi on myös alkanut. Tai, no kyllä on pakko myöntää, että tämä kesä ja veneilykausi on tuntunut alkaneen jo kuukausia sitten. Kyllä mieheni on paatin kimpussa ehtinyt jo viettämään muutaman hetken. Nimittäin, kyllä paattikin vaatii oman huoltonsa jne. Tästä huoltamisesta itse en kyllä ole yhtään perillä. Ehkä tämä on niitä harvoja töitä, jotka eivät kuulu minulle.



Lapsemme on jo aloittanut veneilykauden. Ja, tämä yllä oleva kuva onkin hänen ottamansa. Itse kun olen hieman vilukissa, en ole kovasti tuonne merelle kaivannut. Mutta, kun hän lähetti tämän kuvan minulle. Tunsin tuon merentuoksun ja tuulen kosketuksen hiuksissani. Milloin minäkin pääsen merelle?

Oikealla asenteella ja pukeutumisella, veneilystä voi nauttia vaikka ilma ja vesi ei olisikaan vielä lämmennyt. Joten, hain paukkuliivit esille ja lähdin tarkastamaan, ovatko kunnossa, patruunat voimissaan.



Joten, yksi tärkeimmistä varusteista on nyt kaivettu esille. Ei muuta kun lämmintä päälle ja nokka kohti rantaa, merentuoksua. Ehkä pakkaan mukaan lettutaikinan. Lettujenpaistoa saaressa ei voita mikään. Kesä voi alkaa!
 
Kaisa 

lauantai 23. toukokuuta 2015

Rosmariini

En oikein osaa käydä talvisin torilla. Mutta, kun aurinko alkaa lämmittää, myös minun tieni vie yhä useammin torille. Kesällä vierailen torilla viikottain, joskus jopa päivittäin. Ai että, torin tuoreet tomaatit, kurkut, mansikat, herneet... Onneksi ei enää kovin pitkään tarvitse odottaa että saa näitä kaikkia herkkuja!

Vaikka vielä ei ole noita kaikkia herkkuja tarjolla, niin kyllä torilta löytyy jo monenlaista. Kuten tämä rosmariini.

Käydessäni torilla, asioin aina kahdella kojulla. Toisesta ostan perunat, hieman iäkkäämmältä herralta. Varsinainen syy miksi ostan juuri tältä kojulta on, hän myy ystäväni miehen kasvattamia perunoita. Niin, ja ne kun nyt vaan on niin hyviä varhaisperunoita. Ja, toisesta ostan kaiken muun. Kojulla on myyjänä vanhempi rouva. Häneltä saa hyvän palvelun lisäksi, hyviä reseptejä. Tämä koju on niitä harvoja joista hinnat löytää selkeästi, ei tarvitse etsiskellä.

Kun olin tätä rosmariinia ostamassa, kerroin että se tulee lähinnä sisustuselementiksi. Myyjä kertoi hoito-ohjeen sekä ohjeen rosmariiniperunoihin.


Kotona päätinkin heti kokeilla. Saivat hyvän vastaanoton, eli tulevana kesänä meillä syödään varmasti toistekin rosmariiniperunoita. Kunhan minä saan vaan rosmariinini elämään.

ROSMARIINIPERUNAT

1 kg jauhoisia perunoita
3 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
      mustapippuria
      rosmariinia

Pese perunat huolellisesti (kuorisin kyllä vanhat perunat, uudensadon perunoille riittää varmasti peseminen) ja leikkaa ne 4-6 osaan tai paksuiksi viipaleiksi.

Siirrä perunat kulhoon ja pyöräytä ne öljyssä. Mausta rosmariinilla, suolalla ja mustapippurilla. Kaada perunat leivinpaperin päälle pelille ja levitä ne yhteen kerrokseen. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Käännä perunat lastalla kypsentämisen puolessa välissä.


Näitä voin suositella. Helppo lisä lihan kanssa!

 Kaisa

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Haaveena rakentaa omakotitalo

Ensimmäisessä postauksessa kirjoitin haaveestani, aloittaa oman blogin kirjoittaminen. Tuon haaveen toteutumiseen meni kuusi vuotta. Mutta, nyt haaveeni on totta.

Tuolloin kuusi vuotta sitten (tai oikeastaan siitä on jo kahdeksan vuotta) haaveilimme myös oman kodin rakentamisesta. Seurailimme tiiviisti myytäviä asuntoja sekä tontteja. Löysimme ilmoituksen myytävästä tontista, lapsuudenmaisemistamme. Kävimme tuolloin katsomassakin tonttia, mutta ajattelimme jospa kaupungin vuokratonteista löytyisi sopivampi. Meni vuosi ja ehdimme osallistua useampaankin tonttiarvontaan, arpaonni ei vaan suosinut meitä. Tontti oli edelleen myytävänä. 

 
Tontti oli ja on ihana, vanhaa asuinaluetta. Teimme tarjouksen, joka hyväksyttiin. Meistä tuli oman tontin omistajia.
 
Löysimme hyvän tiimin ympärillemme, rakentamaan meidän perheelle omaa kotia. Meidän haaveidemme mukaan.
 
Rakentaminen lähtikin liikkeelle vauhdilla. En meinannut pysyä vauhdissa mukana. Pian sain huomata, että suunnittelemamme huonejako näkyi.
 
 

Oli aika päättää millaisen keittiön haluamme. Minne sijoitamme lipaston ja pöytälampun. Tuli olla pitkälti sisustus mietittynä, sähköistyksen vuoksi. Ei ollut helppoa ensikertalaisille. Yksikään seinä ei vielä ollut pystyssä ja meidän piti tietää/päättää mitä haluamme. Onneksi olemme osanneet tehdä monta hyvää päätöstä, niistä jatkossa lisää.

   
Lasten "talo" nousi vielä nopeammalla vauhdilla harjakorkeuteen. Oli sisustus mietitty ja terassi oikeaan suuntaan. Päiväkahvit ja mehut sai nautittua auringon paisteessa.
 
Urakasta selvittiin hyvin. Kouluarvosanaksi voi antaa 9. Nyt olemme asuttaneet kotiamme jo reilut viisi vuotta. Koti on valmis tai ainakin melkein. Eikö sanota, että omakotitalossa on aina jotain tehtävää.
 
 Kaisa

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Joutomaa

Olemme pikkuhiljaa laittaneet myös pihaamme kuntoon. Tontin perällä oleva nurkka on saanut odottaa vuoroaan. Syksyisin olen vienyt nurkkaan, joutomaan täytteeksi, haravoimiani lehtiä sekä rikkaruohot yms.


Nyt keväällä sainkin huomata, että tuo nurkka onkin jo "valmis". Olin heittänyt viime keväänä kuihtuneet narsissit myös tuonne joutomaalle. Ja, siellä ne nyt piristävät ja kaunistavat pihaamme.


Puista pudonneille oksille sekä neulasille on siis keksittävä uusi paikka. Mistäköhän löytäisin tuollaisen uuden joutomaan?
 
Kaisa

perjantai 15. toukokuuta 2015

Ensimmäinen postaus

Elämä on unelmointia ja haaveilua. Toisinaan on onni huomata niiden toteutuva. Tässä ensimmäisessä postauksessani kerron yhdestä haaveestani ja sen toteutumisesta.

Olet osa tätä haavettani ja sen toteutumista. Nimittäin tämä blogini ja ensimmäinen postaukseni.

Ensimmäisen kerran suunnittelin oman blogin avaamista kuusi vuotta sitten. Kun haaveilimme mieheni kanssa oman kodin rakentamisesta. Lueskelin muiden parien kertomuksia rakentamisurakasta, sen iloineen ja murheineen. Tämä haave jäi silloin vain haaveeksi. Nyt se on totta!

Kiitos sinulle kun lähdit mukaani. Toivottavasti viihdyt seurassani!

Kaisa