Onnen hetkiä

Useammin blogiani lukevat tietävätkin, että olen aika onneton kasvienhoitaja. Leikkookukat pysyvät useasti hengissä meillä pidempään, kuin viherkasvit. Eli, niin kauan kun ensimmäisellä vedellä pärjäävät. Leikkookukkien vettä en oikeastaan koskaan muista vaihtaa ja viherkasveja kastelen taas liikaa, joten ne mädäntyvät. Niin, ja kun viherkasville tulisi vaihtaa multa, onnistun tässä vaiheessa viimeistään tuhoamaan kasvin. Joten, tekokasvit pärjäävät meillä parhaiten, kun välillä käyttää suihkussa suurimmat pölyt pois.
 
Mutta, ennen joulua sain ystävältäni amarylliksen. Ajattelin että eikä, joka vuosi saan tai hankin itse amarylliksen ja onnistun vartta kasvattamaan niin pitkäksi, kunnes varsi katkeaa. Kukinnosta en ole siis onnistunut koskaan nauttimaan.
Tänään huomasin että amaryllis on puhjennut kukkaan ja mahdollisesti huomenna on toinenkin kukinto. Harmaa päivä muuttuikin ihanan pirteäksi, tämän punaisen kukinnon johdosta. No, mitä olen tehnyt toisin kukanhoidon suhteen? En ole kastellut sitä juurikaan, enkä myöskään ole asettanut sitä mihinkään ns asetelmaan, vaan onpi saanut rauhassa olla yksinään alkuperäisessä purkissaan.
 
Kaappasin kameran käteeni, olihan tämä ikuistettava. Kuvauspaikkaa en voinut vaihtaa, saatikka kukan siistimistä en voinut tehdä, pelkona että vahingoitan kukkaa. Saa nähdä millainen viherpeukalo minusta vielä kehittyykään, suuntia ei ole kuin yksi.

Miesväki ei oikein ymmärtänyt, miksi yhdestä kukasta voi tulla niin onnelliseksi. Toisinaan onnen hetkiin ei paljoa tarvita ja oikeastaan ne pienet asiat ovatkin niitä suurimpia onnen tuottajia.
Päivä jatkui muutenkin hyvin onnellisesti ja iloisesti. Pakkasimme autoon sukset ja kurvasimme koko perhe nauttimaan hiihdon riemusta. Meillä täällä Raumalla ei lunta ole lainkaan, eikä pakkastakaan juurikaan. Mutta, talkooväen voimin on kaupungin hiihtokeskukseen saatu tykitettyä pieni hiihtolenkki. Lenkin pituudesta ei meillä ole tietoa, mutta ei sillä niin väliä, useamman kerran kiersimme lenkin.
 
Nautitaan arjen onnen hetkistä!
 
Kaisa

Kommentit

  1. Täällä ilmoittautuu toinen surkea viherpeukalo! Näiden joulukukkien kanssa käy yleensä niin, että kasvavat pituutta, kun kastelen niitä liikaa. Lopputulos kaatunut kukka!
    Amaryllistä en ole muutamana vuotena hankkinutkaan, muttakyllä se on kaunis kukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kyllä on helpottavaa kuulla, että muilla myös samanlaisia ongelmia kasvien hoidon suhteen.

      Poista
  2. Ihanaa, että kukkii, meillä ei kuki mitään ja jos kukkii se on täälläkin ihme. <3 Sydämellistä uutta vuotta teidän suloiselle perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä yritetään pitää amaryllis kukassa! :)

      Poista
  3. Kaunis Amaryllis!
    Minulla ei ole koskaan ollut Amaryllistä. Ehkä joku joulu voisin sitä kokeilla.
    En ole myöskään viherpeukalo. Monta viherkasvia on kuollut hoidossani.😅
    Hyvää perjantaita!

    VastaaPoista
  4. Täällä kans onneton viherpeukalo...Amaryllikset ovat niin upeita! Mullakin yksi vielä keittiössä ja vieläpä hengissä. Ihanaa uutta vuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kukkamme pysyvät hengissä pitkälle ensi vuoteen! :)

      Poista

Lähetä kommentti