TUUMASTA TOIMEEN

Usein kuulee kuinka jo useamman vuoden itse rakentamassaan tai remontoinneessa asunnossa asunut tuskailee tekemättömiä töitä, puuttuvia listoja ja kesken jäänyttä piharakennusta. Kun asunnon myyminen lähestyy tai jotkin suuremmat juhlat ovat tiedossa, viimeiset illat ennen tätä H-hetkeä väsätään nurkat ojennukseen. 

Kun me muutimme omakotitaloomme, oli kaikki valmista sisäpuolella. Ja, ulkovuorauskin sekä autotalli tehtiin valmiiksi heti ensimmäisenä kesänä. Piha valmistui pääpiirteittäin myöskin ja loppua ollaankin sitten tehty pikkuhiljaa. Voisi sanoa, että piha valmistui viime kesänä, ajatuksena että tänä kesänä vietämme esikoisen rippijuhlia pihajuhlien merkeissä. 

Kymmenen vuotta sitten, rappukäytävämme nurkka lohkesi, mikä on hyvin tyypillistä kun materiaalit kunnolla kuivuvat rakennuksen valmistumisen jälkeen. Ensin nurkka vain lohkesi, kunnes seinästä irtosi pala. Jota, sitten lapset ovat vuoronperään käyneet hieman lisää kynimässä ja pala seinästä on vain kasvanut.

Joka päivä olen kulkenut tuon nurkan ohi useampaan otteeseen, silmäkin on vuosien aikana tottunut puuttuvaan palaan seinässämme. Seinän paikkaamisesta on puhuttu monesti, mutta siihen se on jäänytkin. Miten suurelta työltä olemmekaan saaneet sen kuulostamaan, rappukäytävä ja huonekorkeutta useampi metri.

Esikoisen rippijuhlien siirtyminen kesäkuulta lokakuulle ja samalla juhlien siirtyminen sisätiloihin, antoi meillä sysäyksen, jospa nyt tuo seinä korjattaisiin. Elokuun alussa kun esikoinen lähti rippileirille (päivätapaamisiin), aloitimme rappukäytävän seinän korjaamisen. Kun rappukäytävä saatiin korjattua, seinä ja katto uuden puhtaan pinnan, "alkoi" kodissamme näkymään muitakin nurkkia joita voisi vähän korjata. 

Joten, elokuun kaikki illat ja viikonloput ovat kuluneet hyvinkin tiiviisti pintaremontin merkeissä. Ja, näyttää siltä, että lähes kaikki huoneet saavat jonkinlaisen käsittelyn osakseen. Eli, täällä aikamoinen lumipalloefekti käynnissä. 

Koti on ollut reilun kuukauden hyvinkin sekaisin, tavaroita on välillä saanut etsiä kun huonekaluja on siirrelty maalaamisen tieltä. Myönnettäköön, että välillä on tullut ajateltua, miksi keksin tällaisen projektin. Toisaalta, on ihana saada lapselta palautetta "Kotimme on nyt kuin uusi!" Ja, siltähän se tuntuukin. Vaikka suurempia muutoksia ei olekaan tapahtunut, kaikkialla on puhdasta ja tuo rappukäytävän lohkeama on vain muisto!

Ihanaa alkanutta syyskuuta ja viikonloppua!

Kaisa