RISTIRIITAISISSA TUNNELMISSA


Koululaisten ansaittu hiihtolomaviikko on käynnissä. Mies palasi työreissultaan, koko perhe ollaan kotona. Kaikki on terveinä ja viikon ruokaostoksetkin on tehtynä. Eilinen vesisade vei mennessään päällimäisen lumikerroksen ja yöllinen pakkanen jäädytti tienpinnat luistinradoiksi. Nastakengillä lenkki sujuu rauhallisesti, hiihtoladut odottaa hiihtäjäänsä ja tekojäärata on höylätty luistelukuntoon. Eli, täällä kaikki hyvin yhteistä hiihtolomaviikkoa ajatellen.


Mutta, miksi silti ajatukset ovat ristiriitaiset? Vaikka tiedän ja toivon, että tämä jo vuoden päällä ollut tilanne alkaa olemaan lopuillaan, kisäväsymystä on nyt ilmassa. Vielä kun jaksaa hetken (mahd vuoden) ajatella itsensä ja muiden parasta, toimia kaikkien parhaaksi, on tämä pahaksi uneksikin kutsuttu tilanne ohitse. 


Vaikka kuinka yrittää, on tilanne raskas niin minulle kuin muillekin. En ole siis yksin tilanteen kanssa. Mutta, mitä tässä sitten mietin kun kaikki on hyvin? Mietin, mitä sitä uskaltaa tai kannattaa nyt kuluvan viikon aikana tehdä? 


Viime vuonna olimme juuri lähdössä perinteiselle hiihtolomalle pohjoiseen, kun ensimmäiset uutiset taudin leviämisestä Suomeen saapuivat. Päätimme jäädä kotiin, onhan perheessämme ja perhepiirissämme riskiryhmäläisiä. Tänä vuonna emme edes miettineet, lähdemmekö vai emme. Kovasti jokaisen olisi tehnyt mieli lähteä katsomaan pohjoisen hankia, mutta  riskien ottaminen ja terveydellä leikkiminen ei kuulosta hyvältä meidän mielestämme. Toinen ajattelee, että riskit ovat pienet ja olemme liian hysteerisiä. Jokainen tavallaan. 


Olemme vuoden olleet todella varovaisia, noudattaneet ohjeistuksia ja tehneet kaikkemme, jotta itse sekä läheisemme pysyisivät terveinä. Ja, itse mietinkin eniten juuri sitä, mitä jos oireettomana tartutan läheiseeni, riskiryhmäläiseen. Niin, ja vaikka kuinka olemme varovaisia sekä yritämme ottaa kaiken mahdollisen huomioon, niin minä kuin kuka muukin voi tuon taudin saada ihan pakolliselta kauppareissulta.


Niin, ja sitten siihen ristiriitaisuuteen. Milloin omaetu ajaa kaiken edelle? Vaikka olen vuoden ollut varovainen, välttänyt suurempia kokoontumisia, käyttänyt käsidesiä ja suojaimia, toisinaan jopa syyllistänyt muita ja kieltäytynyt kutsuista tautitilanteeseen vedoten. Mutta, nyt minä haluan lomalle, olkoon tilanne mikä tahansa. Vakuutan itseni ja muut, että pystyn lomailemaan ilman kontakteja, matkustan ilman pysähdyksiä, elän vaikka "pienillä kivillä" enkä käy ravintoloissa tai kahviloissa, kyläkaupassa pidän turvavälit ja kylpylässä käyn juuri ennen sulkemisaikaa kun muut ovat jo lähteneet.


Kuulostaako tutulta, oletko käynyt nämä samat ajatukset ja tunteet läpi? 


On aivan hiljaista vain minä ja naapurirannan saunamökistä nouseva savu. Nousen ylös avannosta ja tunnen kuinka kaikki ristiriitaisetkin tunteet hävisivät, juuri nyt kaikki on hyvin!


Kaisa

Kommentit

  1. On varmaan kisaväsymystä ilmassa. Ja vaikka kuinka on toiminut vastuullisesti, niin ei tietoa miten taas jaksaa eteenpäin, kun lomalla nyt kuitenkin haluaa tehdä jotain muutakuin pönkittää kotiseiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma teki hyvää ja tuo kisaväsymyskin tuntuu nyt kevyemmältä. Vastuullisesti kun jatkammme jokainen toimintaamme, kesä toivottavasti on jo paljon kirkkaampi. Ihanaa viikkoa sinulle! <3

      Poista
  2. Itse asiassa ei tullut sellaisia ajatuksia. Oma ryskiryhmäläinen on perheenjäsen, eli me nyt oltiin eristyksessä viime vuoden maaliskuun 16. päivästä asti. Teemme työt etänä, vältämme kaikkia kontakteja, desinfioidaan kaikki pinnat ja liikumme vain luonnossa. Rokotusta hänelle ei tässä vaiheessa vielä pysty antamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatketaan etäilyä ja vältetään kontakteja, huolehditaan itsestämme sekä läheisistämme. Toivotaan että jokainen toimisi vastuullisesti, päästäisiin ns normaaliin taas pian palaamaan. Tsemppiä meille kaikille! <3

      Poista
  3. Todella hyvää pohdintaa ja samoja ajatuksia täälläkin. Melkoinen vuosi on kyllä ollut koronasta lähtien. Itse olen ajatellut viime aikoina että kovin tähän on tottunut, eikä edes "osaa" enää ajatella vaikkapa elokuviin menoa. Kovin on tottunut yksinkertaiseen elämään. Ja tässä juuri kaikki hyvin. Toki itselle aika "helppoa" kun kotona on hyvä olla ja nautimme siitä.

    Ihanaa loman aikaa teille kuitenkin kaikesta huolimatta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, tähän on jotenkin tottunut vaikka toki kaipaakin kaikkea vanhaa ns normaalia. Onneksi kotiin voi luoda elokuvateatterin ja ravintolasta voi hakea vaikka annoksen kotiin. Niin, ja kun kotona on hyvä olla sujuu elämä mukavasti! <3

      Poista

Lähetä kommentti