Matkamittari

Täällä on nautittu ihanista keväisistä ilmoista, tienpientareen kukista. Jatkettu pihan parissa, istutettu orvokkeja sekä mietitty mitä uusia istutuksia pihalle laitetaan. Terassille levitetty puutarhakalusteet ja yritetty kerätä innostusta kalusteiden öljyntään. 

Pihanlaitto on edistynyt hieman hitaasti, koska juoksukengilläni on ollut kovasti käyttöä. Kuopus lähti pyöräilemään ja samalla sain itselleni lenkkiseuraa. Mikä sen mukavampaa, kun innostunut pyöräilijä. Välillä vauhti on vaan aika hurjaa, lenkkareistani tuntuu loppuvan potku. Kun taas välillä saavat levätä, näin keväisin kun tienvarsilla on useampia kaivinkoneita. Ja, koneet kun ovat niin kovin mielenkiintoisia, ainakin pienten poikalasten mielestä.

Kilometrejä kertyy homaamatta illan aikana ja mietinkin, tulisiko kuopuksen pyörään matkamittari hankkia. Olisi mukava seurata, kuinka paljon kilometrejä pienelle pyörälle kesän aikana kertyykään. Samalla tulisi opeteltua numeroiden tunnistamista, kuopus kun on kovin kiinnostunut niin kirjaimista kuin numeroistakin. Ja, olisihan oma mittari hieno. On aivan eri katsoa omia kilometrejä kuin äidin askeleita ja kaloreiden kulutusta. 

Tänään lenkkimme sai hieman ikävän lopun, kunhan ei vaan lenkkeilyt loppuisi tähän. Kolaroimme nimittäin kuopuksen kanssa keskenämme. Kuopus pysyi pyöränsä kanssa pystyssä, mutta itse heitin komeat "sivukuperkeikat" niin kuin kuopus asian ilmaisi. Mitään ei onneksi poikki mennyt, mutta mitä ja kuinka pahasti venäytin/kolautin selviää  lähiaikoina. Nyt on vasen käsi hetken huilissa ja paikkoja aristaa, mutta eiköhän tämä tästä. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä. 

Nyt lenkkarit saavat hieman rauhallisempaa ulkoilutusta eikä matkamittariinkaan kertyisi niin paljon kilometrejä. Toivotaan että päästään pian jatkamaan yhteistä lenkkeilyämme kuopuksen kanssa.

Oikein aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Kaisa