Elämä on hyvä

Kesän alkupuolella Face-bookissa kiersi haaste "Elämä on hyvä", johon minäkin tulin haastetuksi. Lähdin mukaan haasteeseen, varsinkin kuluneen kevään jäljiltä elämän pienet hyvät asiat ovat korostuneet, niistä osaa nauttia ja arvostaa entistä enemmän.

Haasteen ajatuksena oli, että kymmenen päivän ajan tulisi jakaa yksi kuva omasta elämästä, mitä hyvää kulloisessakin päivässä on. Kuviin ei tullut kirjoittaa mitään selityksiä, vaan kuva kertokoon puolestaan nuo tuhat sanaa.

Kuvaa jokaiselle päivälle oli vaikea valita, koska kuvia ja niitä hyviä hetkiä löytyi päivästä useampiakin. Joten, nämä kymmenen kuvaa saavat toimia tämän postauksen kuvituksena, ilman suurempia selityksiä. 

Kulunut kevät on jättänyt meihin jokaiseen varmasti jälkensä, monellakin tapaan. Jokainen on kokenut asian eritavalla, riippuen paljon siitä miten ja kuinka läheisesti virus on meidät kohdannut. Kesä ja rajoitukset ovat tehneet suunnitelmiimme muutoksia. Osa tapahtumista on jouduttu peruumaan tai siirtämään myöhempään ajankohtaan, jotkin tapahtumat on striimattu nettiin ja sieltä seurattaviksi.

Onko juuri nämä muutokset, epävarmuus... tuoneet elämäämme paljon positiivisuutta, arvostusta niitä pieniä hyviä asioita kohtaan? Niitä asioita, mitkä ovat olleet elämässämme aina, mutta nyt vasta huomaamme ne ja osaamme arvostaa. Tai, ei voi sanoa ettemmekö olisi niitä ennen arvostaneet lainkaan, nyt vain tuo arvostus on kasvanut. Ja, kuinka meille olisi annettu uudet silmälasit joilla näemme niitä hyviä asioita elämässämme paremmin.

Samalla kun itse on löytänyt enemmän positiivsia asioita elämästä, on toisten negatiivisuus korostunut. Tai, ehkä tuo ystävä/tuttu on aina ollutkin yhtä negatiivinen kuin nytkin, mutta kun itse yrittää löytää ja on löytänyt niitä elämän pieniä hyviä asioita, toisen negatiivisuus korostuu. En tarkoita, että itse jaksaisin aina olla positiivinen, mutta edes suurimman osan ajasta. Negatiivisuus ja kateellisuus ovat kuluttavia, raskaita ominaisuuksia, jotka kuluttavat myös ystävyyssuhteitamme. 

Näillä elämän pienillä asioilla, jotka tekevät elämästämme hyvää, tarkoitan hetkiä mitkä eivät vaadi mitään erityisiä hankintoja vaan sen en viitsii pakata eväät reppuun ja lähteä retkelle. Tai, sen että kaivaa pöytälaatikon uumenista nuo silmälasit joilla katsoa ja tutkia tätä elämää avoimin silmin.

Vielä on kesää jäljellä, auringonpaistetta rantahietikolla, vesisadetta kuralätäköissä hyppien, mustikoita metsän laidassa, hetki ystävän kanssa!

Kaisa