Leipomisen riemu





Jos joku on sitä mieltä että leipominen on totista ja tylsää touhua, niin väärässä on. Tai, ainakin meillä oli viikonloppuna kaksi hyvinkin iloista leipuria. Koululaiset pohtivat, mitä voisivat valmistaa kahvipöytään. Aikansa kun olivat miettineet, keksivät marenkien leipomisen. Mistä mahtoivat saada moisen idean?

 

MARENKI

 

5 munan valkuaista

3dl erikoishienoa sokeria

1tl etikkaa

 

Huoneenlämpöiset munat erotellaan. Tarkkana jotta valkuaisten sekaan ei mene yhtään keltuaista. Valkuaiset vatkaukseen ja pikkuhiljaa lisätään sokeri sekä etikka. Vatkataan kunnes vaahto on kovaa.

 

Vaahto pursotetaan leivinpaperille pieniksi kasoiksi. Marengit uuniin 120 astetta ja noin 1 tunti.  



Keittiöstä kuului iloista naurua, kun pojat testailivat milloin vaahto on tarpeeksi kovaa. Ja, miten sitä saa paremmin selville kuin kääntämällä kulho ylösalaisin kaverin kasvoille. Yhtään ei marenkia tippunut kaverin suuhun tai lattialle. Joten, vaahto oli tarpeeksi kovaa ja valmis pursotukseen.

 

Pursottaminen onnistui mallikkaaksi. Leipomisen vaativin osuus olikin enää edessä. Malttaa odottaa, että marengit on ensin uunissa ja sitten äiti vielä aloittaa valokuvaamisen. Ennen kuin päästään maistelemaan ja toteamaan herkkujen onnistuminen.

 

Marengit onnistuivat täydellisesti. Paisto oli riittävää ja munien sekä sokerin suhde oli sopiva. Etikka kuivatti marenginpintaa sopivasti ja jätti sisältä mukavan tahmeaksi. Illalla kuvattavana olikin enää jäljellä vain muutama muru kulhon pohjalla.

Viikonloppuna saimme nauttia kirpsakasta pakkasesta ja näiden marenkien luomasta valkeudesta. Mutta, tänään meillekin satoi ensilumi. Ja, loihan se ihanaa valoisuutta sekä toi heti päiväänkin lisää pituutta. Viimeistään nyt, heräsi todellinen joulun odotus myös meillä. Kyllä tuo lumi ja pakkanen vaan luovat jouluisen fiiliksen!

 

Lumista loppuviikkoa!

 

Kaisa