Kultainen avain

Viikonlopuna saimme olla todistamassa, kun toisiinsa palavasti rakastunut pari sanoi toisilleen tahdon. Oi, oli kyllä niin ihana katsella tuota kaunista paria, heidät on kuin luotu toisilleen. Miten kauniisti he tukivat toinen toistaan pitkän ja tunnerikkaan päivän aikana, heidän samanvertaisuutensa suhteessa välittyi meille juhlijoille. 

Morsian oli todella kaunis valkoisessa mekossaan sekä punaisen hehkuvissa korkokengissään ja sulhanen oli komea punaisessa rusetissaan. Pari  oli siis hyvä match kaikinpuolin. 

Hääteema oli hyvin pelkistetty ja tyylikäs. Istumapaikat oli merkitty kultaisiin avaimiin solmittuihin kortteihin. Paikat oli mietitty tarkkaan ja meidän pöytäseurueesta löytyikin seuraa niin meille aikuisille kuin lapsillekin. 

Lapsille oli tehty kivat pussit, joista löytyi tekemistä ikätason mukaan. Pienemmille oli mm väritystehtäviä ja isommille lapsille oli kamerat, joilla heidän tuli ikuistaa tiettyjä tilanteita häistä, pienen kilpailun merkeissä. 

Vaikka kuvia tuli otettua jälleen runsaasti, jäi oma juhlalookki kokonaan kuvaamatta. Juhlapäivä kun oli kovin sateinen, ei kuvia tullut otettua ennen kirkkoa kuin tuo perinteinen perhepotretti. Katsotaan jos jonkun muun filmille olisi tallentunut kuva myös minusta. 

Juhlapäivä oli myös minulle erityinen, sulhanen kun oli pikkuveljeni. Miten aika kuluukaan, pikkuveljenikin meni jo naimisiin. Vaikka veljeni ei ole kuin viisi vuotta minua nuorempi, on hän aina ollut ja tulee olemaankin pikkuveljeni. Joskus tuntuu vaikealta ymmärtää, että hänkin kasvaa. Juurihan minä lykkäsin häntä nukenrattaissani. 

Juhlassa sain kunnian pitää puheen hääparille, jonka jälkeen oli vuorossa yllätysesitys hääparille, kun ystäväni tuli heille esittämään kauniin Nuoruustangon. Kappalevalinta oli onnistunut sekä yllätys pysyi kuin pysyikin yllätyksenä, pienistä haasteista huolimatta.

Juhlissa saimme kuulla useammankin puheen. Oli mukava kuulla morsiamen lapsuudesta ja nuoruudesta sekä veljeni ystävien tarinoita veljestäni. Miten erilaisesti tunnemmekaan hääparin. Mutta, tämähän on rikautta, kun saamme jakaa elämäämme erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa yhteyksissä.

Päivän vesisateet väistyivät ja iltaa kohden aurinkokin näyttäytyi. Auringonlasku maalasi taivaanrannan hehkuvan punaiseksi, kuin morsiamen korkokengät!

Hieman väsyneenä juhlinnasta, oli tänään mukava aloittaa jälleen uusi viikko syksyisistä auringonsäteistä nauttien!

Kaisa