OMASTA MAASTA

Ennen ukkosia ja vesisadetta ehdimme nostaa perunat omasta pihastamme. Mistään suuresta projektista ei siis ollut kyse, vaan kymmenen naatin nostamisesta ja kauniiden keltaisten perunoiden keräämisestä talteen. Perunoita saatiin juuri sen verran että kattila tuli täyteen ja huomenna voidaan vaikka paistaa loput pannulla. 

Mutta, olivathan perunat aivan ainutlaatuisen makuisia, oman pihan satoa. Pihamme kun on rinnetontti ja kun on tasainen kohta, niin kalliohan se on aivan pinnassa. Joten, järinsuuria kasvimaita ei pihallemme saa, ellei kasvilaatikoita tee lisää sekä suurempia. Saattaa olla että ensi vuonna kasvilaatikoita ilmestyy pihallemme lisää, kun näin hyviä perunoita saa kasvatettua.

Määrästä tai koosta ei niin väliä, kun ovat itse kasvatettuja. Ja, tämä idea perunoiden kasvatuksesta lähti keväällä lapsista. Miten se ruoka sitten oikein päätyykään meidän lautaselle? Toki olemme kasvattaneet perunoita ja muuta ennenkin, mutta kuinka kiinnostavaa onkaan seurata kasvun ihmettä. Pieni puutarha omassa pihassa.

Nyt on omat perunat nostettu ja sipulitkin jo syötyjä. Salaattia olemme saaneet omasta maasta pitkin kesää, nyt sekin on jo loppu. Pihapuumme ovat tuottaneet satoa enemmän kuin koskaan ennen, kymmenen luumua päärynää ja omenaa. Ensi vuonna ehkä jo tuplamäärän.

Viikonloppu on sujunut rauhallisesti, voimia alkavaan viikkoon keräten!

Kaisa