VIP-liput

Heinäkuun lopulla sain tehtäväkseni askarrella 50 kappaletta VIP-lippuja syksyisille festareille. Kuopus on innokas esiintyjä ja niinpä hän ehdotti, jospa kaikkien poikien syntymäpäiviä voitaisiin viettää tänä vuonna festareiden merkeissä. Isot lupautuivat festareille baarimikoiksi ja DJ -tehtäviin. Joten, suunnitelma oli hyvinkin selkeä. Meille vanhemmille ei jäänyt kuin juhlien järjestäminen. Saimme työpaikaltani lainaksi puutarhateltat sekä kalusteet ja lähipelloltamme kävimme keräämässä auringonkukkia, puitteet festareille pihajuhlien merkeissä oli valmiit. 

 

Viikolla satoi vettä ja tuulikin aika kovasti, mutta meidän onneksemme lauantaina aurinko paistoi ja suosi juhlimista ulkona. Kaikki oli valmista juhlia varten ja vieraat olivat tervetulleita. Olin yrittänyt ottaa kaikki asiat huomioon, mutta valokuvausta en ollut kenellekään ohjeistanut. Ajattelin että kyllä minä sitten niitä kuvia ehdin ottamaan, mutta toisin kävi. Joitakin kuvia ehdin napsimaan, mutta kuvia tänne blogin puolelle ei juurikaan löydy muistikortilta. Tästä johtuen tämän postauksenkin julkaisu on jäänyt kokonaan, olen odottanut jospa joltakin vieraalta olisi löytynyt julkaistavia kuvia. Mutta, eipä niitä ole ilmaantunut. Tai, olenhan saanut kuvia juhlista, mutta on kunnioitettava jokaisen toivetta, kuvia ei julkaista ilman lupaa.

Mutta, meillä oli siis festarit ja onnistuneet sellaiset. Niin kuin festareilla yleensäkin, oli meilläkin lämppäri. Hyvä ystäväni Katri Borm sai toimia lämppärinä ja avata festarimme. Olimme yhdessä jutelleet kappalevalinnoista ja esitin muutaman toiveen, jos muutama kappale voitaisiin erityisesti osoittaa tietyille ihmisille. Valinnat  olivat onnistuneet ja osuivat yleisöön. Listalta löytyi Anna Puun Mestaripiirros jota olin toivonut pojilleni, omille täydellisille piirroksilleni. Vanhemmilleni Katri oli valinnut kauniin myöskin Anna Puun kappaleen Linnuton Puu ja tämä kappale sopikin hyvin 40-vuotis hääpäiväänsä juhlivalle parille. Suurimman yllätyksen koki mieheni, kun Katri esitti Terhi Kokkosen ja Mikko von Hertzenin kappaleen Lupaus. Kappaleen jota ensimmäisenä yhteisenä kesänä kuuntelimme. Kappaleet saivat ainakin minun silmäkulmat kostumaan, joten valokuvaamisesta ei tullut tämänkään vuoksi yhtään mitään.

Tunnelma oli lämmin ja tunteikas, kun keskimmäisen vuoro oli nousta lavalle. Keskimmäinen joutui lopettamaan talvella rakkaan harrastuksensa jalkapallon, kun viime syksynä tehdyt operaatiot eivät tuoneet toivottua tulosta vaan sairausloma liikunnasta vaan jatkui. Kesän aikana saimme ystäviltämme rummut, joiden soittamisesta poika innostuikin ja hakeutui yksityisille rumputunneille. Tämä uusi harrastus olikin yllätys suurelleosalle yleisöä ja poika pääsikin yllättämään yleisön täydellisesti. Rumputunneilla ja bändissä opituista taidoista pääsimme nauttimaan sekä pojan innostuksesta soittamista kohtaan. Äidin silmät kostuivat enstisestään, niin ylpeä saan olla sinnikkäästä ja motivoituneesta lapsestani.

Festarit huipentuivat kuopuksen noustessa lavalle. Ennen keikan alkua kuopusta jännitti kovasti ja hän totesikin että ei pysty esiintymään. Isoveli ymmärsi tilanteen ja nousi uudestaan lavalle pikkuveljen tueksi. Vanhempi isoveli huolehti että äänentoisto pelaa ja lavalla on sopivasti valoa. Apulannan biisit saivat uudet sovitukset ja yleisö rokkasi. Vaikka ilmassa olikin ensin pientä jännitystä, onnistui keikka täydellisesti ja kuopus otti yleisönsä haltuun. Enää ei pelkästään silmäkulmat kostuneet. vaan hanat aukesivat kokonana. Ei tämän keikan jälkeen voi kuin olla ylpeä veljeksistä.

Ilta jatkui nauttien kauniista ilmasta sekä hyvästä seurasta. Pihajuhlat olivat onnistuneet, lapsilla oli seuraa toisistaan ja pihapelit saatiin hyvin käyntiin. Aikuiset vaihtoivat kuulumisiaan ruoan ja kahvinjuonnin merkeissä!

Kiitos vielä mahtaville esiintyjille ja ihanille vieraille!

Kaisa