MIELEENPAINUVA ILTA

Hyvä että tänään töiden teosta on tullut mitään, niin mielenpainuvan illan saimme eilen viettää, kun keskimmäisemme nousi ensimmäistäkertaa lavalle live-yleisön eteen soittamaan rumpuja bändikoulunsa bändin kanssa. Bändin vetäjä oli ilmoittanut joukkonsa paikallisen Kulttuurikuppila Brummin "Sä olet tähti!" -tapahtumaan. Olihan tämä ilta nyt mahtava pojalle monestakin syystä, päästä oikealle lavalle esiintymään ja vielä tällaiseen paikkaa. Ja, olihan jokainen lavalle noussut essintyjä tähti. Työt ovat siis sujuneet tänään hyvinkin rock -henkisesti ja eilisiä biisejä laulellen.


Keskimmäisemme pelasi useamman vuoden jalkapalloa, mistä hän kovasti piti ja varmasti hänen niin kuin monen muunkin nuoren haaveena oli pelata tulevaisuudessa suuremmilla kentillä. Pari vuotta sitten pojan polvi alkoi oireilemaan ja treeneistä tuli pitää taukoa. Vaikka kuinka hän lepäsi ja polvea kuntoutettiin, ei palaaminen treeneihin onnistunut. Lopulta polvi jouduttiin operoimaan kahdesti ja lääkärin suosituksena oli pidempi tauko pelaamisesta. 

Jos oli poika koetuksella, niin oli myös koko perhe. Lähes puoli vuotta käytössä oli kepit vähän väliä ja vajaan kilometrin koulumatkan hän kulki taksilla, kavereiden luokse tuli saada kuljetus. Ja, mitä tehdä kavereiden kanssa kun ei pääse kunnolla liikkumaan. Energisen lapsen liikkumiset oli rajoitettuja ja kipu oli polvessa kovaa. Jalkapallo treeneineen sekä peleineen oli täyttänyt niin pojan kuin perheenkin vapaa-ajan, yhtäkkiä vapaa-aikaa oli runsaasti. 

Kun polvi saatiin kuntoon siten, että kulkemaan pääsi taas kunnolla, mietimme pojan kanssa mitä hän voisi aloittaa harrastamaan. Ei ollutkaan helppoa aloittaa kymmenvuotiaana uutta harrastusta. Useampi liikuntamuoto kun rasittaa polvea, varsinkin kun treenejä on tämän ikäisillä jo useammat viikossa, joten aktiivinen liikuntaharrastus ei tule tällä hetkellä kyseeseen. Ja, valitettavasti ei tämän ikäiselle ole tarjolla varsinkaan likuntaharrastusta, joka olisi vain mukavaa harrastamista, vaan kovin on joukkuepelit kilpailuhenkisiä. 

Kuin hieman vahingossa poika innostui rumpujen soittamisesta ja rummutkin löytyivät läheltä, joten ei muuta kuin harjoittelemaan sekä soittamaan. Mistä lie perinyt tuon musikaalisuuden, rytmitajun sekä motorisentaidon, emme ole voineet kuin ihmetellä. Ei tämä rumpujen soittamisen aloittaminenkaan ihan yksinkertaista ollut. Musiikkiopistoon tulee pyrkiä ja soitinvalmennus tms olisi hyvä olla pohjalla. Ei siis riitä että on innokas ja halukas oppimaan.


Kansalaisopiston kurssitarjonnasta löysimme niin kurssin rumpujensoittoon kuin bändikurssillekin, eikä näihin ollut pääsyvaatimuksia, riitti että on innokas soittamaan sekä halukas oppimaan. Kurssit ovat olleet omiaan pojalle, eikä ainakaan innostuneisuus ole kadonnut, päinvastoin. Kursseilta poika on saanut uusia kavereita ja on ollut ohjelmaa illoiksi.

Kotona olemme saaneet nauttia pojan soittamisesta ja iloisuus mikä oli toisinaan hieman kateissa, on palannut. Nyt vaan toivomme, että keväällä päättyvät kussit saavat jatkoa kesälomien jälkeen ja harrastus saa jatkoa ohjatusti. Niin, eikä koskaan tiedä mihin kokoonpanoon poika vielä päätyykään soittamaan.

Elämäniloista torstai iltaa!

Kaisa


Kommentit

  1. Wow kertakaikkiaan ihan mieletöntä ja mahtoi olla ihanaa katsottavaa ja kuunneltavaa. <3 Kivaa viikkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin mahtava ilta ja ylpeä saan olla lapsestani.
      Mukavaa alkavaa viikkoa! <3

      Poista
  2. Aivan mahtavaa!!! Mä olen ihan fiiliksissä teidän puolestanne <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti