KOTISEUTUMATKAILUA

Kovin usein tulee mietittyä, minne sitä lähtisi reissuun. Vaikka ei haavelisi mistään ulkomaanmatkasta, niin ainakin naapurikaupunkiin pitäisi päästä. Mutta, kuinka usein sitä tulee käytyä katsomassa ihan niitä oman kotikaupungin nähtävyyksiä? Liian harvoin, ainakin minun.

Meillä täällä Raumalla on aivan ihastuttava vanha kaupunki, jossa mielelläni kävelen ja katson kauniita puutaloja. Kapeilla kaduilla ja kujilla kulkiessa voi vaikka eksyä, niin ihastuttavan sokkeloinan puutaloalue on. Kirjoitin muutama kesä sitten vierailustamme Vanhassa Raumassa ja posliinikoirista, sen pääset lukemaan TÄSTÄ. 

Aamulla lupasin kuopukselle, että tänään pyöräillään kiikaroimaan vesitornille. Iltapäivällä sitten teimme lähtöä ja olimme juuri hyppäämässä polkupyörien selkään, kun rankkasede iski päällemme. Kun olimme jo melkein menossa, niin ei auttanut muu kuin vaihtaa vaatetta, ottaa auto allemme ja kurvata kaupungin toiselle puolelle.

Vesitornissa riittikin ihmetystä jo heti alhaalla kun hissiä odotimme. Hissi kolisi ja oli kovin hidas. Kuopus miettikin, onko se aivan toimiva. Hississä on vanhat kuoret, mutta varsinainen "kori" uusittiin joitakin vuosia sitten. Edelleen todellakin kolisee, kuin omassakin lapsuudessa. Ja, hidas on, mihin ei nykyajan lapset ole tottuneet.

Huipulle päästyämme, menimme ensimmäiseksi tarkastamaan, vieläkö kaukoputki on paikallaan. Omassa lapsuudessani markan kolikolla kun pääsi kurkistamaan kaukoputkella, missä se oma koti on. Nykyään kaukoputki ei maksanut mitään ja pääsimmekin rauhassa katsomaan kakkien läheistemme kodit. 

Jäätelöt ja kahvit nautittuamme lähdimme kävelemään rappusia alas. Vielä matkalla alas kurkistelimme pienistä ikkunasyvennyksistä ulos. Vaikka ilma olikin kovin harmaa, reissu oli mukava. Mietimmekin jo, missä oman kotikaupunkimme nähtävyydessä seuraavaksi vierailisimme.

Kaisa