MINÄ JA SINÄ

Kun istuimme aikoinaan näillä samoilla kallioilla, en voinut kuin varovaisesti haaveilla tulevasta. Olit juuri suorittanut palveluksesi merivoimissa ja seuraavana päivänä olit lähdössä työreissulle.

Useampi läheinen aikuinen oli tiedustellut minulta, tiedänkö mitä elämä kanssasi tulisi olemaan? Pitkiä erossaoloja työsi vuoksi. Nuorena ja rakastuneena ei tällaisia tullut ajatelleeksi, hyvä niin. Vaikka elämä on vienyt sinua pitkiksi ajoiksi maailmalle, olemme pystyneet pitämään yhteyttä toisiimme viikoittain ja nykyään päivittäinkin.

Vuodet ovat kuluneet. Sinulle on kertynyt runsaasti matkapäiviä ja päiviä poissa kotoa. Meistä on tullut perhe ja olemme saaneet kolme ihanaa poikaa, joiden kanssa odotan sinua kotiin pitkiltä työreissuiltasi.

Vaikka päivät ja viikot kun olet poissa, ovat toisinaan aika työntäyteisiä ja raskaitakin. Ovat päivät jotka olet kotana ihania ja niistä nauttii täysillä, jokaisesta hetkestä.

Pojat ovat kasvaneet, eivätkä tarvitse meitä enää joka hetki. Huomaamattamme meille on tullut enemmän aikaa kahdestaan. Vaikka välillä nuo hetket tuntuvatkin hieman epätodellisiltakin, joko nuo pikkulapsivuodet menivätkään. Mutta, miten ihanaa onkaan ollut istua kanssasi kahdestaan laiturilla ja tarttua käteesi, kuin silloin aikoinaan.

Kun 17 vuotta sitten lämpimällä hiekkarannalla kosit minua, en epäröinyt hetkeäkään. Enkä epäröi edelleenkään. Kiitos Rakas näistä vuosista! 

Kaisa