50 markan tuoli

Vaikka vuosia on kulunutkin jo 16, muistan tuon ajan hyvin. Jännitti ja hiukan pelottikin, vaikka samalla olinkin hyvin innoissani uudesta elämänvaiheesta. Olimme muuttamassa mieheni kanssa yhteen, ensimmäiseen yhteiseen vuokra-asuntoon.

Vaikka sopiva asunto oli löydetty ja vuokrasopimuskin oli allekirjoitettu. Tarvittiin asuntoon myös huonekaluja. Eihän meillä ollut kaikkia huonekaluja valmiina, eikä kaikkea voinut hakea huonekaluliikkeestäkään. Joten, suuntasimme silloinkin kirpputorille.

Löysimme aivan ihastuttavan punaisen nojatuolin. Päällinen oli hyvin nuhruinen, puuosat kuluneet ja käsinojakin oli hieman huterasti paikoillaan. Hintaa tuolla nojatuolilla oli 50 markkaa. Päätimme ottaa tuon tuolin mukaamme, ajatuksena että hiukan sitä korjaamme. Laitamme vaikka lakanan päälle hupuksi. Tuolissa kun oli todella hyvä istua. Molemmat kaivoivat lompakostaan 25 markkaa ja lähdimme tuoli kainalossa ulos kirpputorilta.



Tuolista tulikin meidän ensimmäinen yhteinen entisöinti projekti. Mieheni irrotti kaikki puuosat, hioi ja lakkasi uudelleen. Irrotimme vanhan kankaan ja pehmusteet. Vaihdoimme myös istuimen "liinat" uusiksi.

Kokosimme tuolin kasaan. Laitoimme uudet pehmusteet vanhojen mallien mukaan. Sekä verhoilimme tuolin uudelleen. Napit mukaan lukien.

Oi että. Tuolista tuli todella hieno. Ruskea tai oikeastaan beige se taisi olla. Tuoli palveli meitä hyvin, niin vuokra-asuntomme olohuoneessa kuin myöhemmin lastenhuoneessamme. Tuolissa olen istunut monta ihanaa hetkeä ja imettänyt lapsiamme.

Kun muutimme tähän nykyiseen asuntoomme, annoimme tuolin ammattilaisen käsittelyyn. Puuosille hän ei tehnyt mitään, mutta verhoili ja laittoi uudet pehmusteet yms. Nyt tuoli on makuuhuoneessamme, jossa istutaan ja luetaan iltasatuja. Olenkin sanonut, että tuoli on perhekalleutemme. Siihen liittyy niin paljon ihania muistoja ja rakkautta.

 

 

 Rakkaudentäyteistä viikonloppua toivotellen,

Kaisa