ERITYISLAATUINEN

”Kaunis pieni ihminen sä olet ainutlaatuinen.”

Olemme jokainen ainutlaatuisia ja näin arvokkaita sekä korvaamattomia, toista samanlaista ei ole ja jokaista meitä tarvitaan, juuri sellaisena kuin olemme. On arvokasta, kun huomaa että lähipiirissä on erilaisia ihmisiä ja jokainen on ainutlaatuinen.

Meillä jokaisella on erilaisia ominaisuuksia ja taitoja. Toinen on lahjakkaampi toisessa asiassa ja toinen taas toisessa, yhdistämällä voimamme olemme todella vahvoja.

Pidämme itsestäänselvänä, että näemme, kuulemme, tunnemme ja haistamme. Entä sitten, kun sinulla ei olekaan jotakin näistä aisteista? Sanotaan, että kun esimerkiksi näkö on heikko, kuulet ja haistat sitäkin paremmin.

Pojillamme on erityislaatuinen serkku, jolla näkö on hyvin heikko. Pääsimme tutustumaan syntymäpäivillä hänen maailmaansa aistiradan merkeissä. Kuljimme pareittain, silmät sidottuina avustajan saattelemana radan pisteeltä toiselle.

Kun silmät ovat sidottuina, huomasimme puhuvamme paljon kovemmin, kuin korvataksemme näköaistin. Mutta, mitä sitten kuulimmekaan? Oli todella pysähdyttävä ja keskityttävä kuuntelemaan. Tutut äänet olivatkin aika haastavia tunnistaa. Nuo äänet, jotka kuulemme lähes päivittäin. Aistitulvassa tavalliset äänet jäävät huomaamatta, kun keskitymme johonkin ”tärkeämpään”.

Miten tunnistaa jokin tuote tai aine vain tuntoaistin perusteella? Miltä tuntuukaan kaurapuuro silmät sidottuina? Usein jo näkemällä, päättelemme miltä jokin tuntuu tai maistuu. Aamupuuro maistuu terveelliseltä, hyvältä ja kuitupitoiselle, mutta miltä se tuntuu, ei niin miellyttävältä välttämättä. Vihreä ja kuivunut koivunlehti, harvemmin sitä pitelee. Mutta, kun et näe tuotetta ja kosket kuivuneisiin lehtiin, huomaat että ne hajoavat aivan pieneksi muruksi, kun tunnustelet. Ensin kädessäsi on kokonainen lehti ja lopuksi vain pientä murua, hajuaisti kertoo, että tunnustelet koivunlehteä. Tuo tuttu tuoksu minkä olet haistanut kesällä metsässä kävellessäsi.

Suuhusi laitetaan jotakin, etkä näe sitä. Olet hieman jännittynyt, miltä maistuu, kirpeältä, makealta… Tuote mikä ei haise eikä maistukaan juuri miltään, on erittäin vaikea tunnistaa. Mutta, jos olisimme nähneet tarjottavan, olisimme tuotteen heti osanneet nimetä.

Syntymäpäivillä koettu aistirata oli hyvin opettava. Illalla kotona keskustelimme vielä kokemastamme ja siitä mitä kaikkea merkitsee, kun kaikki aistit toimivat. Erilaisuuden hyväksyminen ja suvaitsevaisuus muita kohtaan nousi keskiöön. Poikiemme koulun läheisyydessä on erityiskoulu, josta oppilaita käy opiskelemassa poikiemme luokassa. Olenkin useasti sanonut, että tämä on opettavaisinta mitä koulusta saavat, perinteiset kouluaineet jäävät toiseksi. Erityiskoulu ja erityiskoulun oppilaat opettavat suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksyntää, mitä elämässä tarvitaan kaikista eniten. Tämän aineen opittua, on hyvä jatkaa opiskelua muiden aineiden parissa.

Meidän lapsillamme onkin erityislaatuinen serkku, joka rikastuttaa elämäämme ja antaa elämäämme ainutlaatuisen näkökulman. Joten, kiitos mukavista syntymäpäivistä ja onnittelut vielä ainutlaatuiselle sankarille!

Hyväksykäämme toisemme ja arvostakaamme toisiamme juuri sellaisina kuin olemme. Olemme kaikki tärkeitä, uniikkeja ja meitä kaikkia tarvitaan!

Kaisa