Lupauksia uudelle vuodelle

Näin uuden vuoden käynnistyttyä, on moni tehnyt lupauksia alkaneelle vuodelle. Yleisimpänä lupauksena taitaa olla lisää liikuntaa, laihduttaminen... Itse en ole kova tekemään lupauksia, enkä varsinaisia lupauksia nytkään tehnyt. Mutta, aina on jotain, missä on parantamisen paikka.

Joulun alla osallistuin erilaisiin tilaisuuksiin ja tapasin hyvin erilaisia ihmisiä sekä perheitä. Korviini kantautui useaan otteeseen lasten kiukuttelu ruoasta, en tykkää, en syö. Ymmärrän lasten ennakkoluulon erilaisia ruokia kohtaan, mutta nyt oli kyseessä perinteiset tarjottavat. Useassa tilanteessa vanhemmat lähtivät mukaan kiukutteleen ja tiedustelemalla tilaisuuden isännältä/emännältä jotakin muuta tarjottavaa.

Tänä päivänä on hyvin yleistä ruokarajoitteet, joita itseltänikin sekä perheestämme löytyy. Ruokarajoitteet on helppo ilmoittaa ennakkoon tilaisuuden järjestäjälle tai sitten jättää ottamatta tarjottavia. Itselläni on useasti omaa syötävää mukana, koska ruokarajoitteeni ovat haastavia huomioida. 

Lähdin miettimään omien lasteni ruokatottumuksia ja ennakkoluuloja. Muistan kuinka poikien ollessa pieniä, on meilläkin maaniteltu syömään. Mutta, nykyään pojat (5-, 10- ja 12-vuotiaat) ovat jo niin isoja, että meillä ei maanitella. Sitä ruokaa syödään mitä on tarjolla ja jos ei maistu, niin sitten odotetaan seuraavaan ruokailuun. Kaikki ruoka ei varmastikaan ole lempiruokaa, mutta syötäväksi kelpaavaa.  

Miettiessäni ja seuratessani poikiemme ruokailuja, olen ylpeänä saanut huomata, kuinka ennakkoluulottomasti he maistavat uusia ruokia ja vasta maistamisen jälkeen tekevät analyysin ruoasta. Vasta maistamisen jälkeen kun tietää, pitääkö ruoasta vai onko tarve sanoa: Ei kiitos! 

No, syödäänkö meillä sitten hyvin erikoisia ruokia? Ei syödä. Meillä syödään hyvin perinteisiä lapsiperheenruokia ja joukkoon yritetään mahduttaa aina jotakin uutta, vaikka vaan hedelmät hedelmäsalaatin muodossa, eikä kaikkia omiin kulhoisinsa. Sekaisin ne kuitenkin menee.

Kuvituksena tässä postauksessa on uusi makuelämyksemme Litsi, jonka meille ystäväperheemme isä esitteli. Litsi eli kiinanluumu on luumumarja ja kuorittuna muistuttaa säilöttyä hillosipulia. Ja, juurikin tämä hillosipulimaisuus luo ennakkoluuloja etenkin lapsissa. Hedelmän sisällä on iso kiva ja hedelmäliha maistuu raikkaan rypälemäiseltä. Litsi sisältää runsaasti C-vitamiinia, joten on oikeinkin terveellinen vaihtoehto naposteluun.

Nyt siihen uuden vuoden lupaukseen tai missä kohtaa olisi hyvä parantaa. Tänä vuonna pyrimmekin perheenä parantamaan tottumuksia ruokailujemme suhteen ja lisäämään ruokavalioomme uusia makuja.

Onkos siellä tehty lupauksia uuden vuoden suhteen ja millaisia ruokatottumuksia teillä on?

Kaisa