Pitkin polkuja

Loikka ojan yli, hyppy kaatuneelta puun rungolta, pitkospuut ja loriseva puro. Lauantaina vedimme juoksukengät tiukasti jalkaan ja lähdimme kokeilemaan kovasti puhuttua polkujuoksua. Aurinko paistoi ja ilma oli täydellinen juoksenteluun metsässä. Mukaani sain koululaiset sekä mieheni, joten vauhtia oli tällä lenkillä. 

Suo oli pehmeä ja lenkkarit hörppivät vettä sisäänsä. Kuusikossa oja oli vielä aivan jäässä, kun pellonreunassa sai tuntea kuinka lämpimästi aurinko paistaa ja lämmittää selkää mukavasti. Pitkospuilla sai kokeilla tasapainoaan ja toivoa että selviää kuivana tästä ylityksestä. 

Vaatiiko juokseminen harjoittelua vai kartan lukeminen? Ehkä molemmat vaativat pientä harjoittelua. Ei ollut mitään yksinkertaista juosta, seurata ympäristöä sekä lukea karttaa samanaikaisesti. Joten, nyt ei muuta kuin uudestaan lenkille metsään ja harjoittelemaan.

Onko sinulle tuttua tämä polkujuoksu? Tai, suunnistaminen yleensä? Itse olen juossut ja lenkkeillyt jonkunverran, mutta lähinnä asfaltilla. Suunnistamisesta pidin kouluaikoina, mutta sen jälkeen en ole pahemmin karttaa kädessäni pitänyt. 

Juokseminen metsässä, pehmeällä ja vaihtelevassa maastossa, yhdistettynä suunnistuksen kanssa oli mukava kokemus. Lenkki antoi selvästikin kipinän meidän koko porukalle, joten löydämme varmasti itsemme uudestaankin metsästä juoksulenkiltä.

Viikonloppu sujui lenkkeillen ja auringosta nauttien. Huomenna olisi normaali työpäivä ja tiistaina vapaata, toukokuu alkaa ja kesä lähenee!

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa ja tulevaa vappua!

Kaisa