JOKAINEN OMALLA PYÖRÄLLÄÄN

Kevät etenee kovaa vauhtia ja kesä saaristoineen sekä veneretkineen on päivä päivältä lähempänä. Tänä keväänä ei suurempia kunnostustöitä ole paatin osalta tiedossa, perinteiset tarkastukset ja siivoukset ennen vesille laskua. Mutta, koska päästään paatin laskuun, sitä lähdimme selvittämään koko perheen voimin yhteisellä pyöräretkellä.

Paatinlaskupaikalla meri oli jo aivan avoin, mutta omalla laituripaikallamme oli vielä hento jääkerros. Montaa päivää ei varmastikaan enää mene, kun kaikki jäät ovat lähteneet ja meri kutsuu veneilijöitä. 

Rannalla seisoessamme tuuli kävi aika viileänä, joten vielä ei suurta hinkua ole merelle ja veneilemään. Muutama veneilijä oli jo paattinsa laskenut ja lähtenyt saaristoon, liekö heillä mökki saaressa ja vihdoinkin pääsivät talven jälkeen laittamaan paikkoja kuntoon.

Veneilykauden alkua odotellessa, pyöriin kertyy kilometrejä runsaasti. Kuopuksen pyöräily on kehittynyt ja tänä keväänä olemmekin päässeet pyöräilemään jokainen omalla pyörällä. Suurempi pyörä ja vauhti, kilometrejä kertyy huomaamatta. Samalla kun iloitsen tästä kuopuksen kehittymisestä, tunnen pientä haikeutta. Pyörässäni on ollut viimeiset 12 vuotta pyöränistuin, nyt oli aika irroittaa istuin. Pojat ovat kasvaneet, jokainen pyöräilee itse, on myönnettävä että yksi aikakausi on päättynyt.

Viikonloppu on ollut aurinkoinen ja kutsunut ulkoilemaan. Pyöräilyn lisäksi olemme aloittaneet pihatöitä ja istuttaneet orvokkeja. Kevätaurinkoa tankanneina on hyvä aloittaa uusi työviikko, joka onkin jo huhtikuun viimeinen!

Kaisa