10.4. Kansainvälinen sisarusten päivä

Tänään vietetään kansainvälistä sisarusten päivää. Näitä erilaisia päiviä tuntuu olevan lähes jokaiselle päivälle, eli joka päivä voisi juhlia jollakin teemalla. Varmasti jokainen meistä saa tartuntapintaa, milloin mistäkin päivästä. Toiselle päivä voi tuntua huuhaalta, kun toinen kokee juhlimisen aihetta.

Viime viikolla törmäsin artikkeliin, jossa käsiteltiin juurikin tätä päivä, kansainvälistä sisarusten päivää. Päivä on lähtenyt aikanaan liikkeelle Claudia Evartin aloitteesta, kun hän oli menettänyt sisaruksensa varhaisessa iässä.

Lähdin miettimään suhdettani omiin sisaruksiini, siskooni ja kahteen veljeeni. Lapsuudessa oli ihanaa kun kaveri löytyi aina, nuoruudessa isoveljestä sai turvaa nuoruudenmyllerryksissä. Aikuisiällä suhteet ovat muuttuneet ja muovautuneet elämäntilanteidemme mukaan. Vaikka tekemisissä emme päivittäin olekaan, tiedämme toistemme menemisistä mielestäni tarpeeksi. Ja, usein WhatApp -ryhmämme kautta tuleva kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Seuratessani omia lapsiani ja heidän sisarussuhdettaan, en voi kuin olla onnellinen. Kaksi vanhinta ovat toistensa parhaat kaverit, aina on kaveri lähellä. Vaikka, toki heillä on omat harrastuksensa ja kaverinsa, on aina lähellä veli jolle kertoa kuulumiset ja keneen luottaa. Kuopus on isoveljien silmäterä, vaikka toisinaan pikkuveli on hieman tiellä, on veli rakas ja hänestä huolehditaan. Päivä päivältä veljeksillä on enemmän yhteistä, en voi kuin toivoa että tämä heidän ystävyys kantaa heidän lopun elämänsä.

Sisaruus on aina erityinen suhde ja usein elämän pisin ihmissuhde. Sidos sisarusten välillä on erityinen, varsinkin jos jollakin heistä on elinikäinen sairaus tai vamma. Sisaruus niin kuin kaikki muutkin ihmissuhteet vaativat työtä, ei ole siis itsestäänselvyys että syntyminen sisarusparveen toisi pitkän ihmissuhteen. Ihmissuhteen jossa molemmat osapuolet ovat samanarvoisia ja suhdetta jossa on hyvä olla. Toisinaan sisarussuhde tai joku muu ihmissuhde on taakka mikä vie enemmän voimia kuin antaa.

Elämän myllerryksissä tulee joskus ajateltua myös siitä rakkaasta sisaruksesta pahaa, vaikka lopulta sisaruksesta ei olisi valmis luopumaankaan. On mieleeni jäänyt runo veljestä.

"Ei veljistä ole kuin kiusaa,
olen huomannut sen.
Jos vaikka joku nukke on poissa,
hän on syyllinen.

Vaan entäs jos sattuis niin,
että veli vietäis pois.
Niin sen jälkeen varmaan en
koskaan nauraa vois."

Oikein ihanaa sisarusten päivää juuri sinulle!

Kaisa