Löytö kukkamaalla

On pikkuhiljaa aika asettua taas kotiin, kesän vapaamman menemisen jälkeen. Toisaalta olenkin jo hieman kaipaillut sitä tuttua ja turvallista arkea. Jokaisella on oma "työpaikkansa" päivisin, iltaisin harrastukset ja perheen yhteiset hetket.

Kiertelin pihallamme ja totesin, että täksi kesäksi suunnittelemani projektit pihallamme on edelleen tekemättä/aloittamatta. Mutta, vielä on kesää jäljellä, ei tiedä vaikka innostuisimmekin aloittamaan projekteja.

Vaikka uudet projektit eivät ole ainakaan vielä alkaneet. On syytä ihailla aikaisempina kesinä tehtyjä töitä sekä istutuksia.
 
Huomasin pihallamme kukkivan tällaisen kukan. Aikaisemmin ko paikalla on kukkinut keltaisia liljoja, mutta nyt ei ole yhtään keltaista. Tilalle on tullut tällainen punertava kukka. Ei huono. Mutta, mistä mahtaa johtua tämä värimuutos?
Innostuin kuvaamaan pihallamme, mitä kaikkea tänne olenkaan istuttanut. En ole mikään varsinainen puutarhuri. Muutama virhehankinta on tullut tehtyä, toiset taas olen saanut hyvinkin kasvamaan. Paljon olen saanut kasveja lahjaksi, mikä on ollut kyllä kivaa. Ja, jotain olen ilokseni saanut jo jakaa eteenpäinkin.
 
Pihamme on hyvin kallioinen, joten istuttaminen on ollut hieman haastavaa. Toki kasvialtaita olisi voinut rakentaa enemmänkin. Mutta, itse halusin jättää tähän pihalle kalliota näkyviin. Ja, muutama kivenlohkarekin räjäytyksen jäljiltä on saanut jäädä paikalleen.
 

Olen istuttanut kahteen vanhaan puulaatikkoon päivämansikoita. Harvoin ne pääsevät näin punaisiksi kypsymään, kun ovat jo löytäneet parempaan paikkaan.
 
Tontiltamme löytyneet hevosenkengät ovat saaneet jäädä kivelle tuomaan onnea.

 
Tuuliajolle joutunut paatti on löytänyt paikan pihamme telakalta.

Muistan nuorempana ajatelleeni että tätä vuorenkilpeä ei sitten minun pihalleni tule. Mutta, kuinka ollakaan. Pihallamme on aika jyrkkä rinne, joten mikä kasvi siihen tulisi maanpeittokasviksi. Vanhempani tarjosivat meille mitäs muutakaan kuin vuorenkilpeä. Ja, ehkä himan taloudellisestikin ajatellen otimme kasvia mielellään vastaan. Näin vuosien kuluessa olen useaan otteeseen todennut, että ei kiitollisempaa kasvia olekaan. Kukkii keväällä, peittää rinteen kauniisti kesällä ja syksyllä loistaa kauniissa syysvärissään. 
Riippukeinu omassa pihassa, pihakoivujen välissä. Kaverusten on hyvä nauttia kesäisestä lomapäivästä. 


Ei taida kukaan olla kotona. Koululaiset ovat tehneet pihapuihimme linnunpöntöt. Jo, kahtena keväänä olemmekin saaneet seurailla lintujen pesänrakennusta.
 
Pihaurakkaa aloittaessani suunnittelin hyvin pelkistettyä ja kivikkoista pihaa. Mutta, kyllä minussakin on pieni puutarhuri. Joten, lopputulos on aika vehreä. Ja, jos kyllästyn pihanhoitoon ja kitkemiseen, saahan kasvit aina kaivettua ylös. Tilalle voi sitten laittaa vaikka laattaa tai asfalttia!

Pihakierroksen päätteeksi totesin: Onhan nuo rikkaruohotkin kasveja!

Kaisa

Kommentit

  1. Täällä pihaprojektitilanne vähän samanlainen kuin teilläkin, melkein kaikki vielä tekemättä. Ehtiihän tässä vielä ja tuleehan sitä aina seuraava kesä...

    Meikäläisellä on tuosta vuorenkilvestä samnalaisia kokemuksia. En joskus pitänyt siitä ollenkaan. Meidän pihalla niitä oli jo tähän muuttaessamme ja ne melkein saivat lähtöpassin. Onneksi olin saamaton (tällä kertaa), sillä nyt ne näyttävät kadun puoleisella kukkapenkillä ihan hyvältä...niin se maku muuttuu :)

    Mukavaa, hyvää arkea sinne koko porukalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei ne projektit minnekään katoa, voi tehdä vaikka ensi kesänä!

      Kiitos samoin!

      Poista

Lähetä kommentti