Kevättä kohden

Viime viikolla saimme viettää hiihtolomaa. Vaikka loma kuluikin perheessämme sairastellen, ehdimme nauttia kauniista auringonpaisteesta. Kävelytiet olivat auringon sulattamia, pajunkissat olivat puhjenneet ja linnunlaulunkin kuuli.

Loppuviikolla satoi lunta, talvi tuli takaisin. Isoisälläni oli tapana sanoa: Uusi lumi on vanhan surma! Joten, tämä vanha sanonta lohduttakoon minua ja muita kevään odottajia. Kyllä se kevät nyt tulee. Lumi sulaa ja ruoho alkaa vihertämään. Oi, sitä odotan!

Toin sisälle pari oksaa kirsikkapuusta. Lämpimässä silmut ovat paisuneet ja kohta aukeavat oikein kunnolla. Mahdanko saada puhkeamaan oikein kunnolla kukkaan?

Oikein tarkkaan kun katsoo, huomaa muutaman kukan jo puhjenneenkin. Kukat ovat niin pieniä ja hentoja vielä.

Maaliskuu on alkanut ja päivät ovat pidentyneet jo hurjasti. Viime viikkoinen loma latasi akkuni ja nyt jaksaakin taas aamuheräämiset sekä työpäivät erilaisella reippaudella. On ihanaa, kun aamulla töihin mennessä on valoisaa ja vielä töiden jälkeenkin ehtii lenkille valoisaan aikaan. Ihanaa!

 

Keväinen aurinko on myös hyvin armoton, näyttää jokaisen sormenjäljen ikkunoissa ja esittelee villakoirat sänkyjen alta. Koti odottaa siis oikein kunnon siivousinspiraatiota. Katsotaan jospa tulevana viikonloppuna saisi aloitettua, huone kerrallaan.

Jään seurailemaan ja odottelemaan silmujen puhkeamista täyteen kukkaloistoonsa!

Kaisa