21. luukku

"Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen."

Kolme yötä enää ja sitten on joulu. Pitkään ja jännityksellä odotettu päivä koittaa. Monella saattaa tässä kohtaa viimeistään nousta stressi joulusta, itse en kyllä tänäkään vuonna koe stressiä joulusta kantavani. Olen tehnyt kaikki ne valmistelut, jotka koen tarpeellisiksi ja loput olen jättänyt toteutettavaksi mahdollisesti ensi jouluna. 

Kauppalista on kirjoitettu, joka helpottaakin suuresti kauppareissulla täpötäydessä marketissa. Koska ruokailemme jouluna myös muualla, on oma joulupöytämme muodostunut meidän perheen näköiseksi. Ja, pöytämme onkin hyvin kalapainotteinen, salaateilla väritettynä.

Joulumarkkinoilta hankimme perinteisesti silakoita, niin kuin tänäkin vuonna. Mutta, joulupöytämme "kunkku" mieheni savustaman savukalan lisäksi taitaa olla Appiukon-silakat. Niitä meillä syö koko perhe ja kuopus sanoikin että hän ei enää tarvitse lihapullia, silakat riittää.

Tiedustelin appiukolta, josko silakoita saisi jo pikkujouluna ja saanko hänen silakoitaan blogissa mainostaa, vastaus oli myönteinen. Saimme siis maistella silakoita jo alku kuusta ja ihan kuin olisivat loppuneet kesken, niin hyviä oli. Reseptinkin sain, mutta "hukkasin". Toivon siis, että appiukko vielä useamman vuoden ilahduttaa meitä silakkapaketillaan! Nämä silakat kun kuuluvat samaan sarjaan äitini SAARISTOLAISLEIVÄN kanssa, maistuvat parhaimmilta tietyn ihmisen tekemänä. 

Jos on joulu täynnä salaperäisiä lahjoja, ovat nämä tunteella tehdyt herkut minulle niitä parhaita lahjoja!

Kaisa