4. LUUKKU

Syksyllä näin ihastuttavat samettiset joulusukat. Eikä siinä auttanut muu kuin lähteä kangaskauppaan ja samettiostoksille. Vuorikangasta sukkiin saikin sitten metsästää useammasta kaupasta, mieleistä ei löytynyt mistään tai sellaista mitä suunnittelin. Mutta, lopulta päädyin ruudulliseen kankaaseen ja sukista tulikin aika reippaat sekä raikkaat.

Pojilla on ollut aiemminkin valkoiset pellavaiset joulusukat, mutta nyt halusin uudet ja hieman värikkäämmät. Värit sukkiin mietin poikien huoneiden mukaan ja ne sopivatkin hyvin heidän huoneisiinsa. 

Juolusukat pääsivät pojilla käyttöön joulukalentereina. Vaikka isommat jo sanoivatkin, että eivät he enää tarvitse kalentereita, joulusukat heillekin tein. Sukkiin sujautin joka päivälle lakritsipatukat sekä  muutaman salaisen kirjekuoren jokaiselle. Kirjekuorissa lukee päivämäärä, jolloin kuoren saa aukaista. Kuorien sisältöä en nyt voi tässä paljastaa, mutta uskon että isommatkin ovat tyytyväisiä, että hekin omat sukkansa vielä saivat.

Pitkin syksyä olen useampaan otteeseen saanut kuulla, kuinka isommat sanovat että eivät he enää halua meidän mukana lähteä jonnekin tai eivät he enää tarvitse jotakin. Olen kunnioittanut heidän toiveitaan ja kasvua kohtuudella. Mutta, nyt jouluvalmisteluiden aikana, huomaan että isompien toiveita en ole ihan "ymmärtänyt". Jouluperinteet ovat perinteitä ja yllätykset kuuluu jouluun iästä välittämättä!

Minun on siis hyväksyttävä, että lapset kasvavat ja kaikki pienenä aloitetut ihanat jouluperinteet eivät enää ole niin ihania välttämättä. Ehkä löydämme yhdessä tähänkin sen kultaisen keskitien!

Kaisa