8. LUUKKU

Muistan kuinka lapsuudessa mummuni tupa muuttui kranssipajaksi aina joulukuun alussa. Pappa haki metsästä kasakaupalla havunoksia, joista mummu loihti kauniita sekä tuuheita kransseja joulumyyjäisiin. Joulumyyjäisiin en itse ole lähtenyt kransseja myymään, mutta ueamman kransssin olen joka joulu tehnyt. Aiempina vuosina olen tehnyt kransseja mustikanvarvuista, mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla hieman jotain muutakin.

Marraskuun lopulla lähdimme aamupäivällä metsäretkelle hakemaan havuja sekä varpuja. Kukkakaupasta hain muutaman eukalyptuksen oksan vielä lisäksi. Materiaali kranssiin oli valmiina ja glögi lämmitettynä kun pari blogiystävääni saapui meille kranssipajan merkeissä.

 

Saunatupamme muuttui kranssipajaksi kun ystäväni saapuivat meille mukanaan omat materiaalinsa ja suunnitelmansa, millaisen kranssin aikoo tehdä. Oli mukava jutella ja tehdä kransseja yhdessä sekä jakaa ideoita ja hyväksi todettuja työtapoja. Illan päätteeksi pöydällä oli kolme hyvin erilaista kranssia, erilaisin tekniikoin toteutettuja. Voikin todeta että kranssit kuvasivat hyvin tekijöitään. Onni on erilaisuus!

Itse olen tyytyväinen omaan kranssiini ja tekniikkaan toteuttaa. Pajunoksista väännetty pohja on tarpeeksi tukeva aika isoon, painavaan ja tuuheaankin kranssiin. Kun materiaalia jäi, innostuin tekemään vielä samalla systeemillä toisenkin kranssin. Toinen kranssi koristaa nyt ulko-oveamme ja toinen pääsi mummun ja papan haudalle.

Havuntuoksuista lauantaita!

Kaisa